Petri Mäkynen poltti vuosikymmeniä, kunnes tuli piste, jossa polttamisesta oli pakko päästä irti. Helppoa se ei ollut.
Se vaati keuhkosyövän, itsensä aivopesua ja yhden vittuilevan lääkärin. Sen jälkeen kävellessään ulos sairaalasta Petri Mäkynen, 55, poltti viimeisen tupakkansa.
30-vuotinen tapa oli vihdoin selätetty.
Vuonna 2014 mies oli vakavan paikan edessä. Mäkysellä todettiin aggressiivinen keuhkosyöpä, joka leikattiin maaliskuussa 2015.
Myöhemmin paljastui, että syövän pääasiallisena syynä oli geeniperimä, eli sukurasite, mutta tästä huolimatta Mäkynen päätti, että tupakointi on lopetettava.
– Kyllähän se syövän yhteydessä konkretisoitui, että ”jumankekka, tästä on päästävä eroon”.
Terveydenhuollossa työskennelleenä hän kertoo aina tienneensä tupakoinnin olleen ”tyhmää ja turhaa”. Hän tiesi myös sen, että tupakoinnin lopettaminen ei pelastaisi monista keuhkosairauksista kärsivää miestä, mutta ehkä se voisi kuitenkin hieman helpottaa tilannetta.
– Lopettamisella voi olla pitkällä tähtäimellä positiivisia vaikutuksia arjessa jaksamiseen.
Lisäksi Mäkynen arveli, että hän saisi tulevaisuudessa myös paremmin terveyspalveluja, jos hän ei tupakoisi. Mies on nimittäin kokenut, että tupakoijiin suhtaudutaan piilonegatiivisella asenteella terveydenhuollossa.
Petri Mäkynen työskenteli aiemmin sairaanhoitajana Norjassa. Kuva vuodelta 2013. Kuva: Jouni Kela / Lehtikuva
Nykyisin hengitysliiton kokemusasiantuntijana toimiva Mäkynen kertoo näyttäneensä teini-iässä ikätovereitaan vanhemmalta, ja niinpä hän kävi hakemassa tupakkaa heille. Hän itse aloitti tupakoinnin kuitenkin vasta täysi-ikäistyttyään 1980-luvun lopulla.
– Alkutaipaleeni röökimaailmassa on vähän erikoinen, Mäkynen kuvailee.
Mies työskenteli silloin psykiatrisessa sairaalassa, jossa lähes kaikki työntekijät polttivat. Lisäksi hoitajien tuli valvoa potilaita tupakkahuoneessa. Tupakointi alkoi siis sosiaalisen paineen alla.
– Minulla ei koskaan ollut hinkua tai mielenkiintoa tupakkaan, vaan se kulminoitui siihen, kun henkilökunta poltti. Ihmisethän ovat sellaisia laumakäyttäytyjiä, että koulussa välitunnilla tai baarissa mennään porukalla röökille.
Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS
Tupakkaa kului tavallisesti aski päivässä, toisinaan juhliessa määrä tuplaantui. Keuhkolääkärit varoittelivat nuorta miestä tupakoinnista, sillä Mäkynen on ollut astmaatikko lapsesta saakka.
– Mutta nuorihan tietää enemmän kuin kolme keuhkolääkäriä.
Merkittäviä terveysvaikutuksia Mäkynen ei kuitenkaan huomannut itsessään, vaikka hän käytti samaan aikaan astmalääkettä ja tupakoi.
Reilun viiden vuoden jälkeen parikymppinen mies totesi, että tupakointi on turhaa pöljän hommaa, johon palaa rahaa. Silloin hän yritti ensimmäisen kerran lopettaa.
Yllättäen lopetusyrityksen aikana Mäkynen sai kovia astmakohtauksia, eli äkillisiä hengitysvaikeuksia.
– Minulle tuli sellainen subjektiivinen käsitys, että jos lopetan tupakoinnin, olen astmani kanssa helisemässä. Se oli ristiriitaista.
Niinpä tupakointi jatkui ja vielä pitkään.
”
Nuorihan tietää enemmän kuin kolme keuhkolääkäriä.
Mies teki lopettamispäätöksen keuhkosyöpäleikkauksen jälkeen, mutta tie viimeiseen savukkeeseen ei ollut lyhyt. Mäkynen kertoo pohtineensa tupakointinsa syitä ja tunnistaneensa polttavansa sosiaalipsykologisista syistä.
– Tiedostin, että tupakointini syy ei ole nikotiiniriippuvuus, vaan enemmänkin totuttuihin toimintatapoihin ja sosiaalisiin tilanteisiin liittyvää.
Mäkynen kertoo, että hän alkoi aivopestä itseään.
– Aloin kertomaan itselle päässäni, että ”ei tarvitse mennä tupakalle ja et nyt tarvitse tupakkaa”. Sellaista lempeää itsensä manipuloimista.
Hän myös muutti yksinkertaisia asioita arjessaan. Esimerkiksi kun työkaverit menivät tupakalle, Mäkynen saattoi mennä vessaan, vaikkei ollut edes hätä. Tupakointirutiinin tilalle haettiin siis muuta aktiviteettia.
Lisäksi Mäkynen kokeili myös useita eri lopettamista helpottavia valmisteita. Hän kertoo, että tablettina otettavien Champix-lääkkeiden avulla ”tupakointi unohtui heti”. Mies kuitenkin koki, että lääke aiheutti hänelle ajatuskatkoksia, joten lääkitys lopetettiin.
Lopulta Mäkynen totesi nikotiinilaastareiden sopivan parhaiten hänelle itselleen, sillä laastarin vaihdosta tuli rutiini.
Pikkuhiljaa tupakointi väheni. Retkahduksiakin tuli, mutta Mäkynen ei soimannut niistä itseään. Varsinkaan kun se ei tarkoittanut himoröökaamista, vaan paria savuketta.
– En tehnyt siitä mitään tuskallista numeroa itselleni.
Petrille toimivat parhaiten nikotiinilaastarit. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS
Syyskuussa 2019 Mäkynen meni syöpäkontrolliin, josta tulikin käänteentekevä kohtaaminen vaihtuneen lääkärin kanssa.
– Uusi lääkäri oli kotoisin jostakin Välimeren maasta, ja hän alkoi rumasti vittuilemaan minulle tupakoinnista. Hermostuin aivan totaalisesti: lääkäri ei auo minulle päätä.
– Jotain siinä minulle tapahtui tai niksahti. Poltin viimeisen tupakan sairaalasta lähtiessäni.
Nyt lopettamisesta on kulunut jo kuusi vuotta, eikä tupakkaa ole ollut ikävä. Mäkynen kertoo, että hän on pystynyt jopa olemaan helposti mukana röökillä muiden kanssa, mutta ei itse ole polttanut.
Aluksi autossa oli kuitenkin aina oltava Mynthon-pastilleja tupakka-askin sijaan.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan tupakoinnin lopettamisen jälkeen heti ensimmäisten päivien aikana häkä ja nikotiini poistuvat elimistöstä, ja haju- ja makuaisti parantuvat huomattavasti.
Parin viikon jälkeen puolestaan verenkiertoelinten ja keuhkojen toiminta paranee ja fyysinen suorituskyky kasvaa. Muutamassa kuukaudessa keuhkojen toiminta paranee merkittävästi ja yskä sekä limannousu lievittyvät.
Mäkynen ei kuitenkaan ole huomannut merkittäviä muutoksia terveydessään tupakoinnin lopettamisen jälkeen.
– En voi suoraan sanoa, että makuaisti parantui.
Lapissa asusteleva mies kertoo kuitenkin huomaavansa aiempaa herkemmin ilmanlaadun erot Lapin ja suurempien kaupunkien välillä. Mäkynen kuitenkin sanoo, että hänen on vaikea arvioida lopettamisen vaikutusta hajuaistiin muiden hengityselinsairauksiensa takia.
Myös hänen sosiaaliset suhteensa ovat säilyneet ennallaan, joten on osoittautunut, etteivät ne olleet tupakoinnista riippuvaisia.
Paino sen sijaan nousi Mäkysellä hieman, mikä on tyypillistä tupakoinnin lopettaneelle. Käypähoito-sivuston mukaan paino nousee valtaosalla lopettaneista noin 3–5 kiloa.
Painonnousu johtuu lisääntyneestä syömisestä ja hidastuneesta aineenvaihdunnasta. Nikotiini lisää perusaineenvaihduntaa noin kuudella prosentilla, mikä vastaa noin 0,3 painokiloa kuukaudessa. Tupakoinnin aloittaminen ei kuitenkaan alenna painoa.
Lopettamisen jälkeinen lisääntynyt näläntunne kestää keskimäärin noin kolme kuukautta.
Petri huomauttaa, ettei tupakointi edistä erektiotakaan. Nykyään hän työskentelee seksuaaliterapeuttina. Kuva: Kaisa Siren
Lisäksi tupakoinnin lopettaminen ehkäisee myös yli kymmentä syöpää ja lisää hedelmällisyyttä sekä auttaa erektiohäiriön ehkäisyssä ja hoidossa.
Nykyään Mäkynen pitää seksuaaliterapeutin vastaanottoa, ja hän suositteleekin tupakoitseville asiakkailleen sauhuttelun lopettamista, jos erektiossa on ongelmia.
– Pitkässä juoksussa tupakointi sakottaa varmasti jossakin määrin jokaisen miehen erektiota. Tupakointi ei koskaan edesauta verenkiertoa peniksessä.
– Sanon kaikille miehille, varsinkin jos ikä lähestyy 40:tä vuotta, että tupakointi ei ole hyvä juttu erektion kannalta.
Vaikkei huomattavia terveysvaikutuksia ole suoranaisesti ilmaantunut, Mäkynen on tyytyväinen lopettamispäätökseensä.
– Jo aloittaessa tiesin, että tämä on tyhmää, turhaa ja rahat menevät. Nyt voin sanoa, että olen onnistunut. Vaikka eivät rahat kyllä ainakaan tilille ole jääneet seisomaan.
Kerran hän on kohdannut lääkärin, jonka keljuilu oli aikoinaan tupakoinnille viimeinen niitti. Silloinkaan miesten väliset kemiat eivät kohdanneet.
– Sanoin hänelle, että sinussa ei ole muuta hyvää kuin se, että tupakointini loppui kuin seinään. Hän sanoi, että ”olen sitten aika hyvä lääkäri”, Mäkynen muistelee pilke silmäkulmassa.