Lukijan mielipide|Sota Ukrainaa vastaan on Venäjän näkökulmasta sisäisen järjestyksen ylläpitämisen mekanismi.
14.11. 11:45
Kirjoitus on Helsingin Sanomien lukijan mielipide.
Euroopassa on jälleen alkanut keskustelu siitä, pitäisikö Ukrainan sodassa siirtyä neuvottelupolkuun ja pyrkiä tulitaukoon. Keskustelun taustalla on ymmärrettävä toive sodan kärsimyksen päättymisestä.
Toive ei kuitenkaan yksinään voi ohittaa vallan rakenteellista luonnetta. Rauhanneuvottelut edellyttävät, että osapuolet voivat muuttaa omaa poliittista asemaansa. Venäjällä tämä ei ole mahdollista.
Venäjä on autoritaarinen valtio, jossa poliittinen valta ei ole vaihdettavissa. Tämä ei ole mielipide, vaan järjestelmän toimintaperiaate. Vallan jatkuvuus ei ole seurausta poliittisista päätöksistä, vaan järjestelmän itseoikeutus: valta oikeuttaa itsensä olemassaolollaan. Tällaisessa järjestelmässä neuvottelut eivät ole kompromissin etsimistä, vaan keino varmistaa vallan pysyvyys.
Rauhan edellytys on, että sotaa ylläpitävä järjestelmä voi hyväksyä vaihtoehdon omalle olemassaololleen. Venäjän poliittinen järjestelmä ei tätä voi tehdä. Se ei voi hyväksyä ratkaisua, joka osoittaisi, että sen valta voisi vaihtua – ei edes teoriassa. Siksi ”rauha nyt” -linja olettaa jotain, mikä ei pidä paikkaansa: että Venäjän johto voisi tehdä kompromissin, joka muuttaisi sen valta-asemaa.
Sota Ukrainaa vastaan ei ole Venäjän näkökulmasta ensisijaisesti sotilaallinen kysymys. Se on sisäisen järjestyksen ylläpitämisen mekanismi. Konflikti tuottaa perusteen valvonnalle, kontrollille ja poliittisen vaihtoehdon sulkemiselle. Niin kauan kuin sota jatkuu, järjestelmä voi väittää, että vaihtoehto on olemassa vain ulkoisen uhan yhteydessä. Rauha sen sijaan loisi tilan, jossa itse järjestelmä tulisi arvioitavaksi.
”
Neuvottelut ovat keino varmistaa vallan pysyvyys.
Siksi tulitauko ei olisi neutraali tila. Se ei pysäyttäisi sotaa, vaan muuttaisi sen luonnetta. Venäjä käyttäisi tulitaukoa voimiensa palauttamiseen ja sisäisen kontrollin vahvistamiseen. Tämä on nähty aiemmin Tšetšeniassa, Georgiassa ja Donbasissa. Niissä konflikteissa tulitauko ei johtanut rauhaan, vaan konfliktin pitkäkestoiseen uudelleenmuotoiluun. Tulitauko oli keino säilyttää järjestelmän mahdollisuus päättää sodan jatkamisesta omalla aikataulullaan.
Rauha ei synny siitä, että molemmat osapuolet väsyvät. Se syntyy siitä, että sodan jatkaminen ei enää tuota poliittista hyötyä. Venäjän nykyisessä järjestelmässä sodan jatkuminen tuottaa keskeisen hyödyn: se oikeuttaa vallan vaihtumattomuuden.
Venäjä ei käy sotaa voittaakseen Ukrainan, vaan estääkseen poliittisen vaihtoehdon omille kansalaisilleen. Siksi sodan tarkoitus ei ole ratkaisu, vaan jatkuminen. Tämä ei tarkoita, että rauhaa ei voisi koskaan syntyä. Se tarkoittaa, että rauha ei voi syntyä neuvottelemalla niin kauan kuin Venäjällä valta on sidottu järjestelmään, joka ei kestä vaihtoehtoa itselleen. Rauha on mahdollinen vasta, kun Venäjän poliittisen järjestelmän logiikka muuttuu: kun valta voidaan vaihtaa ilman järjestelmän romahtamista.
Keskustelu rauhanneuvotteluista on tärkeää. Mutta se on käytävä todellisten ehtojen pohjalta. Rauhaa ei voida rakentaa olettamalla, että Venäjän järjestelmä toimisi samalla tavalla kuin demokratiassa. Rauhan edellytys on, että tunnustamme todellisuuden, ei toivetta. Rauha ei ole tekninen prosessi. Se on vallan ehtojen muutos. Niin kauan kuin poliittinen valta Venäjällä perustuu vaihtoehdon poissulkemiseen, rauhanneuvottelut eivät voi johtaa rauhaan.
Lassi Tapani Murto
ohjelmakoordinaattori, Raisio
HS:n toimitus valitsee ja toimittaa mielipidekirjoitukset. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.