Potkuja jakaneen Yle-pomon bonukset ovat ansaittuja – Yhdellä ehdolla

Ylen toimitusjohtajalle on vain oikein maksaa roimat tulospalkkiot, kunhan tavoitteet on asetettu oikein, kirjoittaa vastaava päätoimittaja Perttu Kauppinen.

Eilen klo 19:51

Ylen uusi pääjohtaja Marit af Björkesten voi saada ensi vuodelta 26 000 euron kuukausipalkkansa päälle peräti 47 000 euron vuosibonuksen. MATTI MATIKAINEN

Yleisradion päätös palauttaa henkilöstölle ja ennen kaikkea johdolle maksettavat kannuste- ja tulospalkkiot on saanut valtionyhtiötä vahtivat poliitikot varpailleen.

Esimerkiksi Ylen uusi pääjohtaja Marit af Björkesten voi saada ensi vuodelta 26 000 euron kuukausipalkkansa päälle peräti 47 000 euron vuosibonuksen, jos hänelle asetetut tulostavoitteet vain täyttyvät.

Johdon ja henkilöstön ylimääräiset palkkiot ovat olleet jäissä tältä ja viime vuodelta. Bonuksista luovuttiin osana säästöohjelmaa, jossa vajaat 170 ihmistä irtisanottiin.

Iltalehti kertoi perjantaina, että kansanedustajista koostuva Ylen hallintoneuvosto ottaa bonukset vielä kerran syyniinsä. Hallintoneuvoston puheenjohtajan Sinuhe Wallinheimon (kok) mukaan puolueet ovat yleisesti ottaen sitä mieltä, ettei ainakaan johdon palkkioita olisi vielä pitänyt palauttaa.

Hallintoneuvoston kansanedustajista esimerkiksi perussuomalaisten Joakim Vigelius on vastustanut tulospalkkioiden paluuta kiivaasti sosiaalisessa mediassa. Vigeliuksen mukaan johdon palkitseminen on ”älytöntä”, koska Yle on ”juuri irtisanonut sadoittain työntekijöitä” ja on vieläkin ”karsimassa ja tehostamassa sisältöjään ja tuotantojaan”.

Myös Ylen työntekijöiden ammattijärjestö YOT on todennut, että palkitsemisjärjestelmän palaamisen pitäisi tarkoittaa, että säästöjen aika on ohi eikä työntekijöitä enää irtisanota.

Ylen omistajien eli kaikkien veronmaksajien näkökulmasta ajatus on järjetön.

Ylen tehtävä ei ole kuluttaa verovaroja niin paljon kuin vain suinkin mahdollista ja antaa työtä mahdollisimman monelle. Päinvastoin Yleisradion, kuten muiden verovaroilla ylläpidettyjen laitosten, pitäisi koko ajan etsiä keinoja tuottaa palvelut hyvällä laadulla ja nykyistä tehokkaammin, jotta niiden budjetteja voitaisiin pikemminkin pienentää ja veronvaroja suunnata jonnekin muualle – mieluiten tietysti jättää veronmaksajien pankkitilille.

Toiminnan jatkuvan tehostamisen pitäisi olla jokaisen verovaroilla elävän johtajan tavoitteena, ja jos siihen tavoitteeseen päästään, hänen tulospalkkionsa on hyvin ansaittu.

Valitettavasti Ylessäkään johdon palkkioita ei ole sidottu siihen, että veronmaksajien rahoja käytettäisiin mahdollisimman viisaasti ja säästeliäästi. Esimerkiksi edellisen toimitusjohtajan Merja Ylä-Anttilan taannoisia 40 000 euron bonuksia perusteltiin esimerkiksi ”vastuullisuuteen, monimuotoisuuteen sekä henkilöstötyytyväisyyteen liittyvien tavoitteiden” edistymisellä.

Tällaisten tavoitteiden seurauksena veroeuroja ei vahingossakaan pääse säästymään. Jos kulut näyttävät jäävän budjettia pienemmäksi, kannattaa loput rahat käyttää viimeistään joulukuussa, jos ei johdon bonuksiin, niin sitten vastuullisuus- ja monimuotoisuuskoulutuksiin.

Usein kysellään, ovatko Ylen ja muiden vastaavien valtionyhtiöiden johdon palkkiot mitenkään järkevällä tasolla. Käytetty esimerkki on, että Ylen ja vaikkapa Alkon toimitusjohtajat tienaavat merkittävästi enemmän kuin Suomen pääministeri.

On vain veronmaksajien etu, että valtionyhtiöiden johtoon saadaan houkuteltua ja sitoutettua parhaat mahdolliset kyvyt. Verrattain hyvien palkkioiden vastineeksi pitäisi kuitenkin voida vaatia sitä, että yhtiöihin valitaan ne parhaat mahdolliset johtajat ja että nämä tekevät kaikkensa omistajien eli veronmaksajien edun eteen.