NÄKÖKULMA
MATTI POSIO
matti.posio@lannenmedia.fi
Yhdysvaltojen hallintopääkaupungissa Washington DC:ssä toimi vuoteen 2020 saakka maanmainio poliittisen satiirin teatteriryhmä, The Capitol Steps. Heillä oli tapana laulaa mahtimiesten seksiskandaaleista ja käyttää niistä hauskuuden vuoksi sanaa keksisandaali.
Ehkä dramaattisin ja hilpein keksisandaali kävi palloksi presidentti Bill Clintonin jalkaan, kun hänen virkasyyteoikeudenkäynnissään vuonna 1998 puitiin muun muassa Valkoisen talon harjoittelijan mekosta taltioituja siemennestetahroja – puhumattakaan siitä, mitä erityissyyttäjä kertoi naisiinmenevän presidentin tehneen sikarillaan.
Nykyisessä ilmapiirissä keksiskandaali on paisunut arkisesta Washingtonin jupakasta vakavaksi vyyhdiksi, jonka takia rapakon tällä puolen Britannian prinssi Andrewstä tehtiin uudestaan aivan tavallinen Andrew Mountbatten-Windsor.
Skandaali 1: Trump ja seksi
Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump ei ole yrityksistään huolimatta kyennyt vaientamaan skandaalia, jossa elokuussa 2019 selliinsä kuolleen Jeffrey Epsteinin kerran kirjoittamat sähköpostit vetävät nykyistä presidenttiä yhä syvemmälle Epsteinin pyörittämän raiskausringin synkkään nieluun.
Ihmiset ottivat innokkaasti kuvia protestipatsaasta, joka ilmaantui Yhdysvaltojen hallintopääkaupunkiin Washingtoniin tänä syksynä. National Mall -puistoalueelta katsottuna Trumpin ja Epsteihin hahmojen taustalla näkyy vallankäytön ylin symboli, Capitol-kukkulalla kohoava kongressi.
Kuva: EPA
Epsteinin ja tämän seuralaisten raiskausvyyhti seurasi Trumpia jo tämän ensimmäisellä presidenttikaudella. Silloinen työministeri Alex Acosta joutui vuonna 2019 eroamaan, koska sai osakseen arvostelua Epsteinin seksirikostapausten käsittelystä aiemmassa työssään Etelä-Floridan syyttäjäviranomaisena.
Kuva: EPA
Kyse on laajasta aineistosta, joka koskee alaikäisiin kohdistuneita seksuaali- ja väkivaltarikoksia – mutta tuo ilmi myös Epsteinin halun mustamaalata osallisia.
Yhden paljastuksen mukaan Epstein jopa haki yhteyttä Venäjän edustajiin Helsingin kesän 2018 huipputapaamisen edellä, tarjoten käyttökelpoista aineistoa Trumpista. Asiasta kertoo esimerkiksi Politico.
Amerikkalaisen poliittisen skandaalin ytimessä ei välttämättä tai useinkaan ole se, mitä todella tapahtui tai oliko se rikos.
Journalismia yhä harjoittavassa maassa skandaalin ytimessä on kysymys: ”Valehteliko hän siitä?”
Paremman puutteessa todisteeksi kelpaa kysymys, miksi hän sitten vaikenee siitä. Jos kerran Trumpilla ei ole mitään salattavaa, miksi hän ei toteuta vaalilupaustaan Epstein-kansioiden avaamisesta? Miksi hän yrittääkin estää sen?
Tapansa mukaan Trump vaati julkistamaan kaiken niin kauan kuin oletuksena oli vahinkoa hänen vastustajilleen. Kun omia perhekalleuksia alkoi polttaa, Trump pakitti ja vähätteli heinäkuussa koko juttua tivaten toimittajilta, miksi kukaan enää olisi kiinnostunut niin vanhasta tarinasta.
– Vieläkö ihmiset puhuvat tästä tyypistä? Tästä hyypiöstä? Uskomatonta.
Trump on ikimuistoisesti joskus todennut voivansa vaikka ampua miehen Fifth Avenuella ilman äänestäjänkään menetystä – puhumattakaan siitä, mitä hän ”vitsaili” voivansa tehdä naisille. Toistaiseksi Trumpin teflonpintaan ei ole pahemmin tarttunut.
Sen sijaan laatumedialle Trump aiheutti vaikeuksia jo Atlantin yli, kun Britannian uutisyhtiö BBC:n pääjohtaja ja päätoimittaja jättivät eronpyyntönsä Trumpin syytettyä yhtiötä lausuntojensa harhaanjohtavasta siteeraamisesta dokumenttielokuvassa.
BBC:n esittämässä ohjelmassa oli haluttu antaa vaikutelma, että Trump olisi yllyttänyt ihmisiä väkivaltaan tammikuussa 2021 ennen kuin vaalitappionsa raivostuttaman Trumpin lietsoma väkijoukko hyökkäsi mellakoimaan kongressin istuntoon Capitolille tuhoisin seurauksin.
Skandaali 2: Zelenskyi ja korruptio
Kun Trumpin ympärillä raiskaus- ja pedofiilijupakka otti kierroksia ja BBC:ssä Lontoossa kuulosteltiin, tuleeko Yhdysvaltain presidentiltä tämän julkisesti väläyttelemä miljoonaluokan oikeuskanne, Ukrainassa presidentti Volodymyr Zelenskyi kohtasi oman demokratiansa silmästä silmään.
Ukrainalaisia kokoontui protestoimaan, kun presidentti Volodymyr Zelenskyin hallinto ja maan parlamentti edistivät maan korruptioviranomaisten toimivaltaa rajoittamaan pyrkinyttä lainsäädäntöä. Zelenskyin oli vedettävä hankkeet takaisin yleisön painostuksen takia.
Kuva: EPA
Volodymyr Zelenskyi ja Donald Trump ovat vuosien varrella joutuneet hakauksiin, eikä Trumpin vaatimus poliittisen vastustajan Joe Bidenin pojan laittamiseksi syytteeseen Ukrainassa ole unohtunut kaikilta. Presidentti Zelenskyi on kuvassa vieraana Valkoisessa talossa 18. elokuuta 2025.
Kuva: EPA
Kyse oli Ukrainan akilleen kantapäästä, korruptiosta – ja vieläpä Venäjän aseiskuilla aiheuttamien sähkökatkojen keskellä painivan Ukrainan valtiollisen energiayhtiön Energoatomin rahoista. Energoatom pyörittää Ukrainassa neljää ydinvoimalaa.
Oma kansa ja liittolaiset etenkin Euroopassa odottavat Ukrainan hallinnolta räväkkää päättäväisyyttä korruption kitkemiseksi. Samalla nyt käynnistetty korruptio-oikeudenkäynti osuu, jos ei suoraan Zelenskyiin, niin ainakin hänen kaikkein lähimpään piiriinsä ajalta ennen nykyisen puolustustaistelun johtajaksi nousua.
Presidentti jopa asetti pakotteita omalle liikekumppanilleen, jonka kanssa hän oli johtanut huippusuosittua komediatuotantoyhtiötä Kvartal’95:ttä.
Jokainen ukrainalainen lienee nähnyt Kvartal’95:n tarttuvat sketsit ja myös poliittiset parodiat, joissa Zelenskyi takavuosina esiintyi päärooleissa ja joiden hahmoksi hän sittemmin muuttui.
Energoatomin korruptiojuonittelun päätekijäksi epäillään Timur Minditshiä, joka on presidentin tuotantoyhtiön toinen omistaja.
Minditshin väitetään manipuloineen Energoatomin sopimuksia tarkoituksena puristaa 10–15 prosentin suuruisia varojen palautuksia. Hän pakeni Israeliin ennen kuin poliisi tuli ratsaamaan hänen kiinteistöjään.
Kun ukrainalaisessa oikeusistuimessa käsiteltiin tapauksen aineistoja, yhdessä keskusteluista mainittiin Zelenskyi jopa nimeltä. Minditsh näytti vihjaavan, että hänellä olisi vaikutusvaltaa presidenttiin silloisen energiaministerin Herman Halushtshenkon välityksellä.
Nykyhallituksessa Halushtshenko on toiminut oikeusministerinä, ja pääministeri Juliia Svyrydenko ilmoitti keskiviikkona tämän tulleen pidätetyksi tehtävistään. Halushtshenko itse kertoi keskittyvänsä puolustamaan itseään syytöksiltä.
Myös nykyinen energiaministeri Svitlana Hryntshuk erosi, vaikka hänen ei tiedetä olevan syytteessä laittomuuksista tai nimettynä vastaajaksi jutussa.
Korruptiojutussa puhutaan sadan miljoonan euron hämäristä rahainsiirroista.
Juuri energiadiileihin ovat kytkeytyneet myös aiempien Ukrainan johtajien korruptiotutkinnat. Energia-ala on rahakas ja ollut kytköksissä korruptoivaan Venäjään hyvin pitkään.
Presidentin lähipiiriin ulottuvan korruptio-oikeudenkäynnin esteetön toteutuminen voi toimia uskottavana todisteena siitä, että Ukraina ei ole Venäjä – että Ukrainassa korruptiota vastaan taistellaan eikä oikeudenkäynnin osapuolia valikoida presidentinkansliassa Kiovan Bankova-kadulla.
Toisaalta Ukrainassa kärsitään parhaillaan kohta neljä vuotta jatkuneen Venäjän täysimittaisen hyökkäyssodan ajan pahimmista sähkökatkoista. Kiovassa ja muissa kaupungeissa valot ovat sammuneet, eikä kaikilla ole varaa oman generaattorin.
Zelenskyin rooli Ukrainan puolustustaistelun ja kansainvälisen diplomatian johdossa on ollut ainutlaatuinen viimeistään siitä lähtien, kun presidentti helmikuussa 2022 julkaisi ikimuistoisen videoklippinsä ja piti kuuluisan ”me olemme kaikki täällä” -puheen.
Presidentti Volodymyr Zelenskyi nousi Ukrainan presidentiksi ainutlaatuisessa vuoden 2019 vaalikampanjassa. Silloin hän saavutti suuren kansansuosion haastamalla tuolloisen liikemies-presidentin Petro Poroshenkon suoraviivaisesti ja lupaamalla kitkeä korruption.
Kuva: EPA
Jos ukrainalaisen kansalaisyhteiskunnan vaatima korruption kitkeminen ei Zelenskyille maistu, tai jos siltä alkaa näyttää, sekä hän että Ukraina ovat uusissa vaikeuksissa.
Merkkejä lähestyvästä myrskystä näkyi jo kesällä, kun Ukrainassa ensi kertaa suursodan mittaan nähtiin isohkoja torimielenosoituksia. Sellaisilla, tosin moninverroin mittavammilla, on aiemmin uhmattu ja kaadettu venäjämielisiä johtajia, etenkin pahamaineinen Viktor Janukovytsh.
Heinäkuussa mielenosoittajat halusivat muistuttaa Zelenskyille, ettei korruptionvastaisten tutkimuselinten riippumattomuutta sovi murtaa. Presidentti oli puoltanut lakihanketta, jolla kahden tärkeimmän korruptionvastaisen viraston itsenäinen toiminta olisi siirretty presidentin nimittämän ja parlamentin hyväksymän pääsyyttäjän vaikutusvallan alle. Kyse oli korruptionvastaisesta virastosta NABU:sta ja korruptionvastaisen erikoissyyttäjän virastosta SAPO:sta.
Juuri NABU vie eteenpäin tutkintaa presidentin liikekumppanin Minditshin tekemisistä.
Kuten Euroopan unionin ulkopoliittinen edustaja Kaja Kallas totesi Kanadassa G7-ministerien kokouksen yhteydessä: korruptiolle ei ole sijaa eikä etenkään nyt, sillä kyse on kirjaimellisesti ihmisten rahasta, jota tarvitaan etulinjassa.
– On hyvin tärkeää, että he tarttuvat tähän erittäin nopeasti ja ottavan sen erittäin vakavasti, Kallas sanoi.
Sotaa käyvien länsimaiden johtajat ovat joissain tapauksissa historiassa kaatuneet maansa sisäisiin sotkuihin. Niin kävi esimerkiksi Britannian pääministerille Herbert Henry Asquithille ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1916.
Skandaali 3: Putin ja Lavrovin katoaminen
Venäjällä ei ole riippumatonta oikeuslaitosta tai korruptionvastaista liikettä, sillä Ukrainasta poiketen yrityksetkin – kuten Aleksei Navalnyin korruptionvastainen järjestö – on Vladimir Putinin kaudella murskattu. Venäjällä ei myöskään ole demokratioille ominaista journalistista mediaa.
Silti Venäjälläkin puhkesi skandaali. Moskovan koneistolle ominaisesti skandaalin ytimessä ei ole Putin, vaan ukkosenjohdattimena toimii alemman tason virkailija. Tsaareillakin oli entisaikoina ”pahat pajarit”, jotka tekivät virheitä.
Ulkoministeri Sergei Lavrovin poissaoloa hänelle aiemmin kuuluneista tehtävistä on ihmetelty Suomen tiedotusvälineitä ja maailman päämedioita myöten. Lavrov ei lähde johtamaan Venäjän delegaatiota Etelä-Afrikan G20-kokoukseen. Lavrovin tuoli oli tyhjänä Venäjän valtiollisen turvallisuusneuvoston istunnossa, jossa Putin esitteli uusimpia ydinasesuunnitelmia.
Lavrovin, 75, uskotaan pyytäneen jo vuosia Putinilta lupaa eläköityä. Putin ei ole päästänyt irti konkaridiplomaatista, joka on pysynyt ulkoministerinä vuodesta 2004. Kiistatta Lavrov tietää liikaa voidakseen vetäytyä kirjoittamaan muistelmia.
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov on palvellut Putinia uskollisesti tehtävässään yli 20 vuotta. Lavrov saattaa olla nyt joutumassa sijaiskärsijäksi Kremlin mahdollisesti paljastuville rötöksille. Kuva Lavrovista on Kazakstanin virkaveljen tapaamisesta Moskovassa 22. lokakuuta.
Kuva: EPA
Suomessa vieraillut brittiekspertti Mark Galeotti arveli osuvasti, että todennäköisesti kyse on vain siitä, että Lavrov on sairas.
Lavrov onkin tunnettu sarjatupakoitsija. On todennäköisempää, että tämän kaltainen uskollinen Putin-kätyri on syöpähoidossa kuin pudonnut parvekkeelta.
Venäläinen mediakohu turhauttaa monestakin syystä. Ensinnä Lavrovin roolin ja sijaintipaikan pohdinta on poissa tärkeimmästä: sen uutisoinnista, miten Ukraina kykenee voittamaan sodan öisin siviileitä surmaavia venäläisjoukkoja vastaan.
Toiseksi Lavrovin miettiminen vie katseen pois Putinin ja koko Venäjän valtakoneiston rikoksista. Jos ja kun kohua lietsotaan Moskovasta, tarkoituksena on saada meidät ajattelemaan ”mitähän Lavroville on tapahtunut” mieluummin kuin hahmottelemaan keinoja rankaista häntä ja muita Putinin tukijoita sotarikoksista tai rikoksista ihmisyyttä vastaan.
Kolmanneksi, Lavrov-kohu edistää Kremlin propagandatavoitteita. Lavrovin tapaus auttaa venäläisiä väittämään, että demokratioissa johtajat ovat paljon Venäjän diktatuurin pomoja korruptoituneempia ja kieroutuneempia.
”Katsokaa Zelenskyin ja Trumpin skandaaleja”, voi Moskovan suuri kaiutin antaa seuraavaksi ymmärtää. ”Venäjällä on kaikki toisin. Uutiskynnyksen ylittää aivan tavanomainen flunssa.”
Vladimir Putin ja Donald Trump tapasivat uudelleen Yhdysvaltojen sotilastukikohdassa Alaskassa elokuussa. Tapaaminen ei julkisten tietojen perusteella ollut kovinkaan painava asiasisällöltään, mutta Trump tarjoili Putinille valtiomiestason vastaanoton.
Kuva: EPA
Vladimir Putin ja Donald Trump pitivät toisiaan kädestä hetken aikaa Alaskan tapaamisessaan 15. elokuuta 2025.
Kuva: EPA