Kaupungista 1,5 tunnin lennon päässä Turusta löytyy yllättävän hyvä elintaso, vaikka harva suomalainen eksyy tänne. Venäjän Kaliningradin läheisyys ei suomalaisia pelota.

Harva suomalainen eksyy tähän kaupunkiin, vaikka syitä riittäisi. Elintaso on korkea, ja tietyillä aloilla voidaan päästä jopa yli Suomen palkkojen. Hinnat ovat silti halvat.

Työn perässä muuttaneet suomalaiset kertovat, miksi Puolan Gdanskiin kannattaisi muuttaa.

Puola on tunnettu maailmankuuluista elokuvaohjaajista ja -kuvaajista, joten mikä olisi parempi paikka tavata Gdanskissa asuva suomalainen kuin elokuvateatteri.

Teatterin nimi on Spektrum ja kahvila sen alakerrassa on Miau Miau. Veikko Suvanto tilaa kahvit ja sanoo käyvänsä Spektrumissa usein. Elokuvalipusta hän maksaa yleensä 24 zlotya eli kuutisen euroa, mutta vaihtoehtoisesti hän voi ostaa kuukauden liput kerralla 65 zlotylla.

Kaksi kahvia, latte ja cappuccino, maksavat Miau Miaussa yhteensä 35 zlotya eli 8,40 euroa.

– Onhan hintataso Puolassa noussut, mutta ei sitä oikeastaan huomaa ainakaan peruselintarvikkeissa. Asuminenkin täällä on suomalaisittain yhä verrattain edullista, maksan reilun 40 neliön asunnostani vuokraa kaikkine kuluineen reilut 600 euroa kuukaudessa, Suvanto kertoo.

Hän lisää, että sen hintaiset asunnot Gdanskissa sijaitsevat lähiöissä keskustan ulkopuolella. Gdanskin vanhassa kaupungissa ja sen liepeillä voi hintataso olla jotain ihan muuta.

Suvanto on asunut Gdanskissa nyt kahdeksan vuotta, ja sitä ennen Krakovassa ja Varsovassa. Puolaan hän muutti viitisentoista vuotta sitten, mutta alkoi harrastaa Puolan kulttuuria ja kieltä jo ennen sitä. Työkseen hän tekee käännöksiä pääasiassa puolasta ja englannista suomeen ja päinvastoin.

Veikko Suvanto on asnunut Puolassa viitisentoista vuotta ja niistä kahdeksan viimeistä Gdanskissa. Sami Lotila

– On ollut hienoa seurata, miten puolalaiset ovat päässeet pikkuhiljaa alemmuudentunteestaan länsieurooppalaisia ja amerikkalaisia kohtaan. Elintaso Puolassa on noussut merkittävästi, olkoonkin että se on tuonut mukanaan myös lieveilmiöitä ja luonnollisesti myös hintatason nousun, Suvanto kertoo.

– Vanhassa vitsissä “puolalaiset eivät ole kansa, vaan ammatti” on siinä mielessä perää, että puolalaiset ovat ahkeraa porukkaa eivätkä pelkää kovaakaan työntekoa. Vaikka Puola on katolinen maa, täällä on protestanttinen työkulttuuri. Sekin kannattaa huomata, että tietyissä asiantuntijatehtävissä palkkataso voi olla Puolassa jo kovempi kuin Suomessa.

Kovin montaa suomalaista Gdanskissa ei Suvannon lisäksi asu. Gdanskin lääketieteellisessä yliopistossakin opiskelee tällä hetkellä vain yksi suomalainen.

Moderni ja vauras

Aki Rönkkö puolestaan on asunut Gdanskissa vasta reilun vuoden. Hän on IT-tukihenkilö Kemiran Gdanskin toimipisteessä. Työtoimeksiantoja, tikettejä, hän saa ympäri maailman maista, joissa Kemira toimii.

– Vaihdoin Suomessa alaa ja kouluttauduin IT-tukihenkilöksi. Työnsaanti oli Suomessa kuitenkin mahdotonta, sillä työnantajat vaativat aiempaa työkokemusta. Aloin katsella työmahdollisuuksia ulkomailla ja sain Baronalta tarjouksen Etelä-Puolan Katowiceen. Sieltä muutin pian Gdanskiin, kun sain täältä paremman työtarjouksen, Rönkkö kertoo.

– Ihmettelen niitä suomalaisia, jotka ovat mieluummin työttömiä Suomessa kuin tekevät töitä ja ansaitsevat elantonsa täällä Puolassa. Oman alani töitä täällä tuntuu olevan mukavasti tarjolla ja englannilla tulee toimeen. Muutto toiseen maahan on perheettömälle helppoa vapaan liikkuvuuden EU:ssa.

Rönkkö sai Kemiralta heti vakituisen työpaikan ja palkan, joka on Puolan mittakaavassa hyvä. Työsopimukseen kuuluu kattava työterveyshuolto.

Aki Rönkkö ihmettelee, miksei Gdanskiin tule töihin muitakin suomalaisia, vaikka elintaso Puolassa on yhtä hyvä. Sami Lotila

Peruspalkakseen hän kertoo 9200 zlotya kuukaudessa eli 2200 euroa, brutto, kun keskimääräinen palkka Puolassa on noin 8000 zlotya.

– Suomessa Puolaa pidetään takapajuisena maana, vaikka todellisuudessa nyky-Puola on moderni ja vauraskin. En ole kokenut täällä muuta kulttuurišokkia kuin sen, että asiakaspalvelu voi olla aika töykeää. Kunnallisessa sairaalassa kävin täällä kerran, ja se riitti. Yksityinen terveydenhuolto täällä pelaa hyvin.

Gdanskin hintatasoa Rönkkö kuvailee vaihtelevaksi. Moni etenkin turisteille suunnattu palvelu voi olla jo Suomen hinnoissa, ja ylikin, mutta peruspalvelut ja peruselintarvikkeet Gdanskissa ovat yhä edullisia.

– Vaikka palkkani on täällä matalampi kuin Suomessa, niin matalamman hintatason vuoksi elintasoni on varmaankin yhtä hyvä.

Ei enää sikahalpa

Suomalaiselle Gdanskin hintataso tarjoaakin yllätyksen. Gdansk ei nimittäin ole enää tyylipuhdas halpakohde. “Turkulaisten Tallinnasta” on kasvanut tai ainakin kasvamassa eurooppalainen kaupunki myös hintojensa puolesta, aivan samalla tavalla kuin siitä oikeastakin Tallinnasta.

Vaikka Gdansk ei enää ole sikahalpa, ei se ole sikakalliskaan. Tätä mieltä on Stagiewna-kadun maitobaarissa lounastaan lopetteleva Aaron Goodwin, Englannista.

Maitobaarit ovat puolalaisia perinneravintoloita, joista saa yksinkertaista mutta maittavaa ruokaa kohtuuhinnalla. Ennen puolalaiset kaupungit olivat täynnä maitobaareja, mutta nykyään ne ovat Gdanskissakin harvassa, kun etenkin vanhassa kaupungissa katukuvan ovat vallanneet trendiravintolat ja cocktail-baarit.

Englannista Gdanskiin Pokemon-turnaukseen matkustanut Aaron Goodwin söi maitobaarissa maittavan ja kohtuuhintaisen lounaan. Sami Lotila

Goodwin sanoo syöneensä sianlihapihvin ja rahkalla täytetyn pannukakun ja juoneensa jääteetä.

– Hetkinen, katsotaanpa paljon minä näistä maksoin… 46,50 zlotya (reilut 11 euroa). Minun mielestäni se on suhteellisen kohtuullinen hinta, vaikka en tosin tiedä, että mitä täällä yleensä maksetaan lounaasta, hän sanoo.

Gdanskiin hän kertoo tulleensa Pokemon-turnaukseen, johon on ilmoittautunut yli 2000 osallistujaa.

Turistirysä

King Kebab -ravintolassa, kivenheiton päässä maitobaarista, kanakebab-annos riisillä maksaa sekin reilut 11 euroa. Gdanskin Hard Rock Cafe tarjoaa puolestaan amerikkalaista aamiaista 49,90 zlotylla eli 12 eurolla. Gdanskin Starbucks-kahvilassa pieni lattekahvi maksaa rapiat päälle neljä euroa.

Aamiaisen oheen Hard Rock Cafe myy aamiais-cocktaileja kappalehintaan 8–9 euroa, ja Gdanskin Scandic-hotellissa halvin viskipaukku Coca-Colalla maksaa 46 zlotya eli 11 euroa. Eli edes alkoholi ei välttämättä ole enää halpaa Gdanskissa – ellei sitä hae kaupasta.

Forum-kauppakeskuksen Spar-marketissa puolen litran pullon vahvaa Kasztelan-olutta saa 0,70 eurolla ja neljä suurta purkkia Heinekenia alta neljällä eurolla.

Gdanskin vanhan kaupungin italialaisessa Peroni-ravintolassa työskentelevä Mateusz Osiecki tervehtii selvällä suomen kielellä – “Hyvää päivää, kiitos kiitos” – ja selittää Gdanskin kohonnutta hintatasoa sillä, että Gdanskista on tullut tyylipuhdas turistirysä, jossa hinnat ovat sen mukaiset. Harmaasta satamakaupungista on kasvanut 30 vuodessa värikäs huvittelukeskus.

Mateusz Osiecki valittelee asumisen kalleutta Gdanskissa, josta on tullut turistirysä. Sami Lotila

Hintoja nostaa Osieckin mukaan myös se, että Puolan talous on ollut jo pitkään hyvässä vedossa ja kasvaa tänäkin vuonna kolmisen prosenttia. Vetoapua Puolan taloudelle antavat EU-tukina saadut sadat miljardit eurot.

– Turistit tuskin pitävät Gdanskia vielä liian kalliina, mutta me paikalliset olemme helisemässä etenkin asumiskustannusten kanssa, Osiecki hymähtää.

Barcelona-ilmiö

Gdanskissa on nähtävissä “Barcelona-ilmiö”, kun paikalliset ihmiset joutuvat muuttamaan lähiöihin, kun keskustan asunnot varataan Airbnb-käyttöön. Keskustan uusia asuntoja myydään kymmenien asuntojen paketteina yrityksille, jotka tarjoavat niitä lyhytaikaiseen vuokraukseen. Ilmiötä vastaan on järjestetty Gdanskissa mielenosoituksiakin.

Uusien asuntojen hinnat Gdanskissa ovat lähteneet lapasesta suomalaisenkin mittapuun mukaan. Esimerkiksi Gdanskin sisarkaupungissa Gdyniassa Skycity-projektin neliöhinnat venyvät parhaimmillaan noin 8000 euroon.

– Sukulaiseni maksoi juuri melkein puoli miljoonaa zlotya (noin 118 000 euroa) asunnosta lähiössä, jonne hän joutuu ajamaan puoli tuntia suuntaansa, sanoo Osiecki.

Humoristisesti koristeltua kaupunkipalatsin julkisivua Gdanskissa. Sami Lotila

Marcelina Ochab myy Gdanskissa meripihkaa ja varoittaa, että kaikki Gdanksissa myyty meripihka ei todellisuudessa ole enää paikallista. Sami Lotila

Toinen vaihtoehto olisi käyttää julkista liikennettä ja ajaa bussilla, olkoonkin että ruuhkat ovat kasvaneet Gdanskissa samassa tahdissa kohonneen elintason kanssa, kun kaikki haluavat ajaa omalla autolla. 13−14 kilometrin bussimatka Gdanskin lentokentältä rautatieasemalle kestää ruuhkatunteina kaksikin tuntia.

Bussi- ja ratikkalippu Gdanskissa maksaa 4,80 zlotya eli 1,15 euroa.

Aki Rönkkö sanoo kyllästyneensä puolalaisiin vuokranantajiin ja asuu nyt valmiiksi kalustetussa Nolin studioasunnossa, joka sijaitsee lähiössä ja josta hän maksaa 3250 zlotya eli 780 euroa kuukaudessa.

– Asuminen on Gdanskissa kallista, mutta vastaavasti täällä säästetään kaikesta muusta ja etenkin ruuasta. Minäkin haen ruokani kuponkitarjouksilla saksalaisesta Lidlistä ja paikallisesta Biedronkasta.

Turvallisuustilanne

Veikko Suvanto sanoo, että hänet pitää Puolassa työ, mutta myös oma 7-vuotias poika. Poika on kaksikielinen ja Suvanto sanoo pitävänsä huolen siitä, että hän ei pääse unohtamaan suomea.

Suvanto sanoo miettivänsä joskus myös Puolan turvallisuustilannetta. Puola ja Venäjä ovat ajautuneet törmäyskurssille ja näyttöä tilanteen räjähdysherkkyydestä saatiin syyskuussa, kun Itä-Puolaan lehahti kokonainen venäläinen drooniparvi.

– Kyllähän se mietityttää, varsinkin kun tuossa vieressä on Kaliningrad, Suvanto viittaa Gdanskista 150 kilometrin päässä sijaitsevaan vahvasti varusteltuun venäläisalueeseen.

– En osaa sanoa mitä tekisin, jos sota todella syttyisi. Mitään selkeää suunnitelmaa minulla ei ole, mutta onko monella muullakaan?

Olut on Puolassa, oluen ja vodkan mahtimaassa, yhä edullista. Sami Lotilas

Aki Rönkkö on puolestaan sitä mieltä, ettei kiristynyttä turvallisuustilannetta Gdanskissa edes huomaa. Ainakaan hänen ystäväpiirissään siitä ei puhuta, eikä Gdanskin kaduilla esimerkiksi näy Ukrainan lippuja. Sotilaita tai sotilasajoneuvoja Rönkkö ei ole nähnyt Gdanskissa kertaakaan.

– Kai sitä tulee ajateltua asiaa niin, että Puola on iso maa ja täällä on siitäkin syystä turvallista. Ja onhan Puolakin Nato-maa, Rönkkö miettii.

– Jos täällä ei olisi mielestäni turvallista, niin tuskin kutsuisin tänne sukulaisiani Suomesta. Gdanskissahan on laadukkaat ja edulliset hammaslääkäripalvelut ja isäni kävi täällä paikkauttamassa kolme reikää. Kaikki paikattiin yhdellä kertaa ja samalla otettiin röntgenkuvat ja koko paketista hän maksoi vain 290 euroa. Siis voitko kuvitella, vain 290 euroa.

Kallis ei ole lentolippukaan. Unkarilainen Wizz Air veloittaa Turku–Gdansk -lennosta halvimmillaan pari kymppiä. Lento kestää 1,5 tuntia.

Marraskuisessakin Gdanskissa riittää turisteja, mutta kesäaikaan Gdansk on heitä täynnä – mikä aiheuttaa paikallisissa asukkaissa myös vastarintaa. Sami Lotila

Gdanskin vanha kaupunki on postikorttimaisen kaunis, mutta paikoitellen myös petollisen kallis. Lukasz Janyst, Mostphotos

Näin halpaa Gdanskissa on

Taulukoista näkyy, millä hinnalla elintarvikkeita ja alkoholijuomia saa ruokakaupasta Gdanskissa.