Troma-elokuvien hengessä tehty verinen splatteri ei elokuvana juhli, mutta verta, gorea ja hiisejä kaipaavat saavat Backwood Madnessissa haluamansa.
Ensi-ilta: 22.8.2025
Alkuperäisnimi: Backwood Madness
Ohjaus: Ari Savonen
Käsikirjoitus: Aleksanteri Jaakkola, Ari Savonen, Janne-Markus Katila & Jari Manninen
Pääosissa: Toni Kandelin, Aleksanteri Jaakkola, Jari Manninen, Roope Olenius & Sami Huhtala
Pituus: 95 minuuttia
Ikäraja: K16
Kotimaisen findien uusin tulokas on kauhufantasia Backwood Madness. Alkujaan elokuvan oli tosin määrä saapua teattereihin jo vuonna 2016. Skenen moniosaaja Ari Savosen ohjaama tuotos ajautui matkan varrella moniin haasteisiin, kuten koko maailman yllättäneeseen koronapandemiaan, ohjaajan omiin terveysongelmiin sekä elokuvanteon palon sammumiseen.
Yli kymmenen vuotta kestänyt urakka on siten vaatinut veronsa, vaikka Savonen on ollut tuona aikana muutoin aktiivisena muun muassa viime vuonna ilmestyneessä toimintaelokuvassa (Pri)sons. Samankaltaista splattermaista väkivaltaa edustaa myös kotikontujen takametsiin sijoittuva Backwood Madnesskin, jossa kansainväliset gangsterit on korvattu mystisillä metsän olennoilla.
Kuva: © Ari Savonen
Peikkometsän metsästäjät
Backwood Madnessin tarinassa suomalaissotilaat rikkovat toisen maailmansodan aikaan ikiaikaisen tasapainon ihmisten ja metsän olentojen välillä. Yksi rikkomus johtaa toiseen ja lopulta loputtomaan kostonkierteeseen, jossa molemmat osapuolet jatkavat veritekoja vielä vuosikymmenten jälkeen. Veren lomassa syntyy myös lapsi, puoliksi ihminen ja puoliksi peikko, jonka harteilla lepää koko metsän tulevaisuus.
Tai ainakin jotain tämän suuntaista elokuvan virallinen synopsis väittää.
Aleksanteri Jaakkolan, Savosen, Janne-Markus Katilan sekä Jari Mannisen käsikirjoitus – jos sitä sellaiseksi voi kutsua – onnistuu hädin tuskin pysymään kasassa, puhumattakaan yhtenäisen tarinan kertomisesta. Kahdelle aikajanalle sijoittuva juoni seuraa Toni Kandelinin esittämää muukalaista ja Väinöä (Jaakkola), joiden kautta ihmisten ja peikkojen välinen sota näyttäytyy.
Katsojan on tosin toistuvasti vaikea ymmärtää, miten kohtaukset liittyvät toisiinsa, miksi niitä edes näytetään ja mitä niissä toisinaan jopa tapahtuu.
Kuva: Bright Fame Pictures
Savosen ja köörin lähteenä ovat eittämättä toimineet 1970-luvulla perustetun Troma Entertainmentin B-leffat, joita elokuvassa myös kiitetään lopputekstien osalta. Kyseisille tuotoksille ominaisesti juoni on ollut toissijainen ja katsojien shokeeraaminen prioriteetti, mutta Backwood Madnessin osalta käsikirjoitus ei anna siimaa edes sitä vähää jälkimmäisestä nauttimiseksi.
Taustalla vaikuttanee pitkittynyt tuotanto, joka ohjaajan mukaan aiheutti kuvausten sirpaleisuuden.
Tuo samainen pirstaloituminen myös näkyy, sillä elokuvan kohtaukset saati hahmojen motiivit eivät yksinkertaiseksi käy selväksi. Ne ovat kuin kontekstista irrotettuja palasia, joiden liittäminen toisiin ei muodosta eheää kuvaa. Tyhjäksi jääviä alueita – ja niitä riittää – joutuu yrittää kursimaan kokoon epämääräisen dialogin ja katsojan oman mielikuvituksen pohjalta.
Kokonaisuus tuntuu keskeneräiseksi jääneeltä tuotokselta, joka on puhtaan sisun ja pyhän jeesusteipin voimalla puserrettu väen väkisellä kokoon.
Eikä tämä ole elokuvan taustojen valossa välttämättä kovin kaukana totuudesta.
Kuva: Bright Fame Pictures
Kotimaista tekoa
Muiden findie-tuotantojen lailla Backwood Madness edustaa rehtiä amatöörituotantoa, joskaan en käytä termiä sen negatiivisessa konnotaatiossa. Elokuvaa on selkeästi tehty rakkaudella ja intohimolla, mikä näkyy positiivisesti niin hyvässä kuin pahassa.
Skenen faneille tuotannossa vilahtaakin iso liuta tuttuja nimiä, kuten Roope Olenius, Sami Huhtala ja Jarmo Pukkila. Sekä jostain syystä myös Salattujen elämien Jarmo Koski.
Vaan samaan hengenvetoon on todettava, ettei elokuvan suorituksia hehkuteta seuraavissa Jusseissa.
Backwood Madnessin fokus on tosin maskeerauksessa ja splatterissa, jota riittää esikuviaan noudatellen jopa tarpeettoman paljon. Ihmisiä suolistetaan, seivästetään, poltetaan, ammutaan ja räjäytetään – useimmiten ilman mitään järkevää syytä. Mehumaista verta ja halvanoloisia suolia riittää ruudulle levitettäväksi, ja toteutus on ihailtavan b-luokkaista.
Kuva: Bright Fame Pictures
Efektit eivät missään nimessä pärjää rapakon takaisille tuotoksille, edes halvoille sellaisille, mutta tämä ei ole estänyt tekijöitä lotraamasta.
Sammalilla peitellyt peikot ja hiisit ovat kuin suoraan Troman koneistosta repäistyjä tai paikallisesta larpista eksyneitä. Silti ne onnistuvat luomaan kansantaruisen tunnelman elokuvan ylle ja ovat pääosin riittävän vakuuttavia. Tekijöiden asennetta ei voi jälleen kuin ihailla, vaikka toteutus jää lähinnä kuriositeetiksi.
Backwood Madness on sydänverellä tehty findie-elokuva, jonka pitkittynyt ja ongelmallinen tuotanto näkyy kaikessa. Esikuvinaan toimineiden Troma-leffojen lailla se keskittyy halpaan mässäilyyn ja shokeeraukseen, josta genren ystävät saavat varmasti hupinsa, mutta hyväksi elokuvaksi sitä ei silti voi kutsua.
BACKWOOD MADNESS
”Kotimaisen amatöörielokuvan osaamista on pakko arvostaa, vaikka toteutus jääkin pahasti ontumaan.”