Ensin hyvät uutiset: erilaisia polttoprosesseja on vähennetty tai puhdistettu niin paljon, että haitallisimmat pienhiukkaset ovat vähentyneet ilmakehästä.

Helsingin yliopiston laskennallisen aerosolifysiikan professori Hanna Vehkamäki kuvaa, miten tunnetuin pienhiukkaslaji, rikkihappohiukkaset, syntyvät:

New Yorkissa ilmassa on jo enemmän orgaanisia yhdisteitä, jotka ovat peräisin erilaisista kemikaaleista kuten kosmetiikasta tai puhdistusaineista, kuin perinteisistä päästölähteistä, kertoo Hanna Vehkamäki. Kuva: Susan Heikkinen

”Ilmaan pääsee kaasumaisia rikkiyhdisteitä joko polttoprosessista tai biologisesti esimerkiksi levistä. Nämä hapettuvat rikkihapoksi. Ilmassa on aina myös ammoniakkia tai muuta emäksistä ainetta. Kun happo ja emäs löytävät toisensa, tapahtuu protonin siirto ja aine kasautuu hiukkasiksi.”

Yleinen emäs on esimerkiksi dimetyyliamiini, jota syntyy, kun jokin aine mätänee. Kun luonnossa haisee pilaantuneelta kalalta, ilmassa on jotakin amiinia.

Liikenteen, teollisuuden ja energiantuotannon rikkipäästöt ovat länsimaissa vähentyneet niin paljon, että esimerkiksi happosateet ovat enää kaukainen muisto. Typenoksidit ovat vähentyneet vielä jyrkemmin.

Ilma on siis puhtaampaa ja terveellisempää, mutta ilmakehään on ilmestynyt jotakin uutta.

Kemikaalit hiukkaslähteenä

Esimerkiksi lng-kaasua käyttävät laivat eivät tuota juurikaan rikkipäästöjä, mutta yllättäen ne tuottavat uudenlaisia pienhiukkasia.

”Niiden syntyä ei tunneta vielä tarkkaan, mahdollisesti ne ovat peräisin voiteluöljystä”, Vehkamäki sanoo.

Tilaa Tekniikan Maailma ja saat jutun heti luettavaksesi.