Kalliskin hanke näyttää maksavan itsensä – kunhan kaikkia kustannuksia ei lasketa, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.
Vantaan kaupunginvaltuusto on päättänyt niin sanotun lentoasemaratikan aloittamisesta, tosin ilman alun perin aiottua raitiotieyhteyttä lentoasemalle.
Kyse on kalliista ja kaupunkirakennetta perusteellisesti muuttavasta hankkeesta, jonka markkinoinnissa toistuu joitakin vastaaville projekteille tyypillisiä piirteitä.
Epäkohtelias voisi luonnehtia niitä vedätykseksi.
Isojen raideprojektien samoin kuin mittavien silta- ja tunnelihankkeiden liki säännönmukaisesti maailmallakin toistuva vakiovedätys muodostuu ainakin kolmesta tahattomasta tai tahallisesta virhearviosta.
Ensimmäinen virhe on kustannusten arvioiminen ainakin aluksi jopa räikeästi alakanttiin.
Toinen on hankkeen tuottamien hyötyjen, kuten matkustaja- tai liikennemäärien ja työllisyys- ja talousvaikutusten, arvioiminen jopa yhtä ronskisti yläkanttiin.
Kolmas on kustannusten vähättely laskemalla kulujen katteeksi kertyviä oletettuja tuottoja ja tuloja jopa vuosikymmenten ajalta mutta jättämällä epäsuoria kustannuksia pois laskuista.
Kaksi kolmesta virheestä jo paljastunut
Selvyyden vuoksi todettakoon tähän väliin, että tämän kommentin kirjoittajalla ei ole mitään pahaa sanottavaa raitioliikenteestä joukkoliikennemuotona yleensä eikä Vantaankaan raitiotiestä erikseen kulkuneuvona.
Sen sijaan kritiikki kohdistuu suurhankkeiden markkinoinnille tyypilliseen vedätykseen.
Vantaan ratikka on ajankohtainen esimerkki, mutta aivan samanlaisen vedätyksen avulla on aiemmin markkinoitu – ja saatu alulle – monen monta mammuttihanketta.
Suomesta mieleen tulee hakematta Helsingin metro ja sitä myöhemmin jatkanut länsimetro, ja maailmalla tunnettuja (taloudellisesti) epäonnistuneita megaprojekteja ovat esimerkiksi Englannin kanaalin alittava tunneli, Tanskan ja Ruotsin yhdistävä Ison-Beltin salmen silta ja vaikkapa Kalifornian surullisen kuuluisa ”luotijuna ei mihinkään”.
Vantaan ratikkahankkeessa megaprojektien vakiovedätyksen kolmesta perusvirheestä kahdesta on jo paljastunut perusteltua syytä epäluuloon.
Kustannusarvio on jo liki tuplaantunut
Vantaan lentoasemaratikan markkinointi ja valmistelu alkoi vuonna 2019 vähän päälle 390 miljoonan euron arviolla hankkeen kokonaiskustannuksista.
Sen jälkeen kustannusarviota on useita kertoja korotettu, ja tämänviikkoinen valtuuston päätös hankkeen alulle panemiseksi nuijittiin voimaan 750 miljoonan euron kustannusarviolla.
Tätä menoa hintalappu kohoaa helposti lähemmäs miljardia euroa tai ylikin – varsinkin, jos lentoasemaratikkana vireille pantu raitiotie joskus rakennetaan lentoasemalle asti.
Tämä ensimmäisen vaiheen rakentamispäätös tehtiin typistetystä raitiotiestä, josta on karsittu viimeiset ja mahdollisesti kalleimmat puolitoista kilometriä ennen lentoasemaa.
Näin maailmanluokan megaprojekteissakin kustannukset kohoavat ja todelliset kustannukset alkavat vähin erin paljastua tyypillisesti vasta, kun on ”liian myöhäistä” keskeyttää.
Ja näin moni sellainenkin suurhanke toteutuu, joka olisi alun perinkin todenmukaisilla kustannusarvioilla jäänyt toteutumatta.
Itse itsensä muka kustantava hanke
Toinen Vantaan ratikkahankkeen oire megaprojektien vakiovedätyksestä ”paljastuu” hankkeen tuotto-oletuksista, joista se paistaa niin kirkkaana, että silmiä särkee.
Vantaan kaupunki arvioi ratikkahankkeen nostavan maan hintaa ja kasvattavan tonttimaan kysyntää sen verran, että kaupunki arvelee tienaavansa maanmyyntisopimuksilla ja tonttikaupoilla vajaat 800 miljoonaa euroa lähimpien 40 vuoden kuluessa.
Kuin sattumalta ratikkapäätöksen tueksi määritelty tuotto-odotus näyttää kattavan kokonaiskustannukset korkoineen, joten kenties ratikasta päättäneet valtuutetut olettavat hankkeen maksavan itse itsensä.
Oletus tonttimaan arvon nousemisesta ja myyntitulojen kertymisestä vuosikymmenten mittaan on kuitenkin silkka arvaus, joka on yhtä huteraa laatua kuin kustannusarviot.
Vielä suurempi ja joka tapauksessa varma virhe syntyy kuitenkin niistä asunto- ja kiinteistömarkkinoiden epäsuorista hintavaikutuksista, jotka tavan mukaan on Vantaankin ratikkalaskelmista jätetty tyystin laskematta.
Jos ratikan kaikki vaikutukset tonttimaan hintaan otetaan huomioon, tämänkin hankkeen kustantaa joku muu kuin hanke itse.
Tonttihinnat nousevat ja laskevat
Megaprojekteille tyypillinen virhe syntyy Vantaallakin siitä, että kaupungin tuotto-odotukseen on otettu mukaan arvio tonttimaan arvon noususta raitiotien varrella – mutta ei laskusta muualla.
Ratikkareitti vaikuttaa asuntojen ja kiinteistöjen kysynnän jakautumiseen Vantaan alueiden välillä mutta tuskin samassa määrin kysynnän määrään.
Todennäköisesti kysyntää keskittyy ratikkareitin varrelle, ja ehkä tämä hivuttaa hintojakin ylöspäin ratikasta hyötyvillä tienoilla.
Mutta samalla yhtä todennäköisesti kysyntä joillakin muilla alueilla heikkenee ja hinnatkin voivat jäädä alemmas kuin ne olisivat ilman ratikan vaikutuksia.
Vaikka kaupunki aikanaan voikin tienata maakaupoillaan, samaan aikaan joidenkin muiden tonttimaan arvo laskee.
Kuinka paljon Vantaankin ratikan vaikutukset rasittavat katvealueiden asunto- ja tonttihintoja, siitä ratikan hyväksyneellä valtuustolla ei ollut käytettävissään edes huteraa arviota.
Karkeakin arvio maanomistajien epäsuorista menetyksistä olisi pilannut mielikuvan itse itsensä kustantavasta hankkeesta, joten moinen arvio on jätetty laskematta.
Niin kuin megaprojektien vakiovedätyksissä on tapana.