Oululaissyntyinen näyttelijä esittää Helsingin kaupunginteatterin näytelmässä Ukrainassa kuollutta ammattisotilasta Aleksia. Rooli ei ole ollut helppo.
”Palo esiintymiseen katosi, kun menetin ihmisen, jolle olin halunnut esiintyä. Olin esiintynyt rakkaudesta äitiä kohtaan.”
Roderick Kabanga, 32, tekee koskettavan roolisuorituksen Helsingin Kaupunginteatterin uudessa Aleksi Suomesta -näytelmässä. Esitys perustuu Tuomas Kyrön samannimiseen romaaniin ja tositarinaan suomalaisesta ammattisotilaasta Aleksi Lysanderista, joka menehtyi vapaaehtoisena Ukrainan sodassa vuoden 2024 lopussa.
Esityksen suunnittelu oli jo pitkällä, kun suruviesti saavutti työryhmän.
Lue myös: Anssi Kela uransa aallonpohjasta: ”Oli rankkaa oivaltaa, että olen itse tyrinyt”
”Olimme kumppanini kanssa Pariisissa viettämässä joululomaa. Yhtäkkiä keittiöstä kuului kauhistunut huokaus, kun tyttöystäväni luki uutisen Aleksin menehtymisestä. Olin surullinen, koska meidän oli tarkoitus tavata Aleksi. Hän oli alusta asti mukana esityksen suunnittelussa”, Roderick kertoo.
Aleksin kuolema sai Roderickin pohtimaan, millä oikeudella hän nousisi lavalle kertomaan tämän tarinaa. Mitä enemmän hän perehtyi tämän elämäntarinaan, sitä varmemmaksi hän alkoi tulla siitä, että olisi juuri oikea ihminen tehtävään.
”Meillä on hyvin samankaltainen historia. Olemme syntyneet Oulussa, meitä on kiusattu ihonvärimme ja identiteettimme takia ja olemme kumpikin etsineet pitkään omaa paikkaamme. Aleksi valitsi ammattisotilaan polun ja minä näyttelijän, koska tunsin siellä kuuluvani joukkoon ja tulevani nähdyksi ja kuulluksi.”
Aluksi Roderickistä tuntui haastavalta näytellä oikeaa, elänyttä ihmistä fiktiivisten henkilöiden sijaan.
”Se sai aluksi pasmani sekaisin. Päätin kuitenkin, että haluan kertoa Aleksin tarinan. Vaikka Aleksi valitsikin ammattisotilaan polun, näytelmän sanoma on, että sota on aina väärä ratkaisu.”
Lopulta työryhmä päätti, että Roderick Kabanga menee lavalle Roderick Kabangana, joka kertoo Aleksi Lysanderin tarinan.
”Kerromme sen tarinan niin, että se voisi kertoa kenestä tahansa meistä.”
Roderick Kabangalla on riittänyt kiireitä kameran edessä kuin teatterin lavallakin.
© Sampo Korhonen
Palo esiintymiseen katosi äidin kuoleman myötä
Oulussa syntyneen Roderickin ensimmäinen kosketus esiintymiseen oli, kun hän näki musiikkikanava MTV:llä Michael Jacksonin musiikkivideoita. Viisivuotiaana hän tutustui Tähtien sotaan.
”Äiti tuli yhtenä päivänä hakemaan päiväkodista Anttilan kassi kädessään. Siellä oli kolme VHS-kasettia, joissa oli alkuperäinen Tähtien sota -trilogia. Muistan sen hetken, kun ensimmäinen kasetti laitettiin perjantai-iltana soittimeen. Pöydällä oli karkkia ja kokista, ja yhtäkkiä televisioruudulla näkyi valomiekkoja ja Darth Vader. Olin, että vau, mitä ihmettä tämä on?”
Äiti kertoi Roderickille, että ruudulla oli joukko näyttelijöitä esiintymässä.
”Silloin mietin, että minäkin haluan näytellä. En kuitenkaan tehnyt vielä silloin päätöstä näyttelijäksi ryhtymisestä, sillä tuohon aikaan halusin ihan yhtä kovasti ryhtyä isona oikeaksi karhuksi”, Roderick nauraa.
Lue myös Kotiliesi.fi: Unelmien vuosi Italiassa muutti lääkäri Mari Rengon elämän suunnan – ”Sehän on kuin jostain kirjasta”
Äiti kannusti Roderickia ja tämän pikkuveljeä tavoittelemaan unelmiaan. Isän lähestymistapa oli toisenlainen.
”Äidilläni oli iso rooli siinä, että uskalsin jahdata unelmiani esiintymisen parissa. Isäni on kotoisin Kongosta ja oli hyvin vahvasti sitä mieltä, että minun pitäisi mennä tekemään jotain oikeita töitä.”
Äiti menehtyi syöpään Roderickin ollessa 13-vuotias. Samalla kuoli unelma esiintymisestä.
”Palo esiintymiseen katosi sen myötä, kun menetin ihmisen, jolle olin koko ajan halunnut esiintyä. Olin esiintynyt rakkaudesta äitiä kohtaan. Päätin unohtaa koko touhun ja keskittyä tekemään muita asioita.”
Roderick Kabanga haaveilee kansainvälisestä urasta
Perhe muutti Oulusta Vantaalle ja Roderick päätyi opiskelemaan sähkö- ja automaatiotekniikkaa Vantaan ammattiopistoon. Sen jälkeen hän aloitti työt Vantaan Energialla.
”Olin masentunut, eikä mikään tuntunut miltään. Ystäväni alkoivat kuitenkin kannustaa minua hakemaan helsinkiläiseen harrastajateatteri Ilvekseen. Pääsin sinne 23-vuotiaana, ja hiillokseksi kutistunut esiintymisen liekki syttyi uudestaan.”
Roderick muistaa vieläkin tunteen ensimmäisen harjoituksen jälkeen.
”Purskahdin itkuun, sillä tuntui niin uskomattomalta päästä esiintymään pitkän tauon jälkeen.”
Kaksi vuotta myöhemmin Roderick pääsi toisella yrityksellä Helsingin Teatterikorkeakouluun.
”Se tuntui uskomattomalta, sillä äidin lisäksi kukaan ei ollut oikein uskonut, että minusta voisi tulla näyttelijä.”
Kandiksi valmistumisen jälkeen Roderickilla on riittänyt kiireitä kameran edessä kuin teatterin lavallakin.
”Pääsin heti kandiksi valmistuttuani mukaan Savoy-teatterin West Side Story -musikaaliin. Sen jälkeen minut valittiin päärooliin ensimmäiseen suomalaiseen Netflix-sarjaan Dance Brothers. Se oli unelmien täyttymys, sillä olen aina haaveillut kansainvälisistä produktioista.”
Seuraavaksi hänet nähdään lokakuussa Elisa Viihteellä Jään vangit -kauhusarjassa.
”Olen kiitollinen siitä, että olen päässyt tekemään niin monipuolisesti rooleja teatterissa ja kameran edessä. Jos Jumala, tähdet, universumi sallii, haluaisin jonakin päivänä tehdä elokuvan Ranskassa tai Englannissa. Kansainvälinen ura on isoin haaveeni ja se on pienessä mittakaavassa toteutunutkin Netflix-sarjan myötä. Odotan kuitenkin vielä elokuvaohjaaja Christopher Nolanin puhelua”, Roderick hymyilee.
Tulevaisuudessa Roderick näkisi itsensä myös nuorisotyön parissa. Hän haluaisi opettaa maahanmuuttajataustaisille nuorille asioita, joita on oppinut näyttelemisen kautta.
”Olen löytänyt näyttelemisen kautta oman paikkani ja sen, miten suomalaisessa kulttuurissa toimitaan. Olisi hienoa päästä viemään sitä sanomaa eteenpäin nuorille ihmisille.”
Sinua voi kiinnostaa myös:
