Kiikalassa kaasuteltiin kilpaa, kun perinteikäs Burnout Party -kiihdytystapahtuma valtasi lentokeskuksen alueen lauantaina.
– Nopeus on huumaa. Aina tarvitsisi päästä vähän kovempaa. Tässä saa adrenaliinit liikkeelle, hehkuttaa tapahtumassa vuoden 1972 -mallisen Plymouth Valiantin kanssa kisannut Petri Karttunen.
Karttunen on taiteillut 15 vuotta saman kulkupelin kanssa. Kun hän osti tämän auton, siitä oli kaikki osat irti. Sen jälkeen auto on laitettu kasaan ja yritetty saada kulkemaan jatkuvasti kovempaa.
– Ihmiset ovat vähän ihmeissään, miten vanha Amerikan rauta voi lähteä näin lujaa. Pääasia on, että tämä on itse tehty auto. Jos jotain vikaa tulee, syyllinen löytyy aina peilistä.
Petri Karttunen lähti tapahtumaa kohti Porista lauantaina puoli viiden aikaan aamulla. Kuva: SSS/Marko Mattila
Puoli viideltä aamulla Porista tapahtumaan lähteneen Karttusen mukaan kävijöitä tulee ympäri Suomen. Burnout Partyn yhteisöllinen tunnelma ja yhteen hiileen puhaltaminen kerää Karttuselta kehuja.
– Jos itsellä tai toisilla on ongelmaa, niitä ratkotaan porukalla. Homma ei mene niin, että toisella on auto rikki, eikä sen takia pääse lähtöviivalle. Kisassa sitten ratkotaan paremmuus.
Esimerkiksi tällä kertaa Karttunen joutui korjaamaan autoaan kahteen kertaan. Jos oikeita korjausvälineitä ei ole mukana, pitää lähteä hattu kourassa tiedustelemaan tapahtuman kollegoilta.
– Aika oli tänään 11,3 sekuntia. Parhaimmillaan auto kiihtyy tasan kolmessa sekunnissa nollasta sataan.
Jaakko Husso harrasti kiihdytysajoa ensimmäisen kerran vuonna 1975. Kuva: SSS/Marko Mattila
Pikaisen silmäilyn perusteella tapahtuman ikäjakauma on myös ilahduttavan laaja. Niin kilpailijoissa kuin yleisössäkin lienee monen sukupolven tapahtuman kävijöitä.
Varttuneempaa kisaajaa edustaa muun muassa vuoden 1967 Dodge Dartilla kiihdyttävä Jaakko Husso, jonka mielestä ikä on pelkästään sivuseikka.
– Vanhat perinteet houkuttelevat. Ei siinä sen kummempaa, tokaisee Husso.
Husso muistelee, että hän on aloittanut kiihdytysajon jo vuonna 1975. Nykyinen auto on kopio alkuperäisestä kilpa-autosta, jolla hän on voittanut kiihdytyksen Suomen mestaruuksia.
Helsingistä tuleva Husso pitää kiihdytystapahtumia mukavana vastapainona tavallisille rutiineille. Husso tekee myös ammatikseen autojen vaihdelaatikoita, moottoreita ja vetopyörästöjä.
– Jonkinlainen veri vetää tänne. Kiihdytys ja kilpailutoiminta antavat kuljettajalle hyvää adrenaliinitunnetta. Mulla ei ole tietoa, mistä muualta sellaista saisi.
Kilpa-autot lämmittävät ennen kiihdytystä renkaita, jotta pito olisi parempi. Kuva: SSS/Marko Mattila
- Alle 4 litraa: Aulis Kela (Kupla,1962)
- Yli 4 litraa: Perttu Sikanen (BMW 325 E3, 1986)
- V8 Vapaa: Jarmo Vellamo (Chevrolet Malibu, 1964)
- V8 ahdettu: Junnu Sjöman (T A N E, 1972)
- ET Bracket 1/8: Erik Hägg (Plymouth Barracuda, 1968)
- 1/8 vapaa: Veli Koivula (Ferrari bonito cit car, 1980)
- No Prep Challenge: Mikko Vesalainen (Chevrolet Nova, 1966)
- Vintage Drags: Esa Haajanen (Fiat Topolino Altered, 1948)
Kaikki alkoi keskellä teollisuusaluetta
Burnout Partya on alusta alkaen luotsannut Riverside Cruisers ry, aktiivinen amerikkalaisiin autoihin ja muihin harrasteajoneuvoihin keskittyvä yhdistys.
Pitkään yhdistyksessä toiminut, tapahtuman käytännön toiminnasta ja ajanotosta vastaava Eero Kivikoski kertoo, että 38 vuotta yhtäjaksoisesti järjestetty tapahtuma voi olla Euroopan mittapuulla ennätys.
– En usko, että koko Euroopassa on kovin montaa katuautojen kiihdytystapahtumaa, jota olisi järjestetty peräkkäin näin pitkään, ajattelee Eero Kivikoski.
Tapahtuma alkoi Meriniityssä Myllyojankadulla eli keskellä teollisuusaluetta vuonna 1988.
– Sen piti aluksi olla vain pienen oman porukan juttu. Sinnehän tuli heti paljon yleisöä, koska se tapahtui keskellä kaupunkia.
Muutaman vuoden kuluttua ymmärrettiin, ettei kiihdytystä voinut toteuttaa turvallisesti Meriniityssä. Uudeksi paikaksi valikoitui Kiikalan lentokeskus, jossa tapahtuma on pysynyt yli 30 vuotta.
Riverside Cruisers ry:n Eero Kivikosken mukaan kiihdytystapahtuma voi olla yksi pitkäaikaisimmista koko Euroopassa. Kuva: SSS/Marko Mattila
Kivikoski arvioi, että tänä vuonna tapahtuman kävijöitä oli yhteensä kahden ja kolmen tuhannen välillä.
Kiikalan vanhan kunnan alueella väestömäärä on vuonna 2025 1525 asukasta (SSS 13.3.2025). Näin ollen lauantaina lentokeskuksessa oli enemmän silmäpareja kuin normaalisti koko kunnan alueella yhteensä.
Erityisesti tämä tapahtuma on hyvin sääriippuvainen: jos sataa vettä, ei voi ollenkaan ajaa.
– Jos tulee vettä kuin aisaa, yleisö jää kotiin. On käynyt myös niin, että varsinainen kilpailu on jäänyt sateen takia ajamatta.
Nyt lauantaille sattui käytännössä täydellinen keli niin katsojien kuin kulkupelienkin kannalta: noin 22 asteen poutasää. Liian kuuma sää olisi haitallinen autojen toiminnalle.
Tapahtuma vaatii yhdistykseltä mittavan valmistelun. Kivikosken mukaan erilaisten lupa-asioiden hakeminen tulee aloittaa hyvissä ajoin. Talkoolaisia on myös satakunta.
Tänä vuonna osallistujilta edellytettiin, että varikossa autojen alla on nestettä läpäisemätön pressu. Kuva: SSS/Marko Mattila
– Joka vuosi on tullut hieman lisää vaatimuksia. Pelastussuunnitelmien kaltaiset asiat vaativat aikaa. Jotta tapahtuma pelittää, kaikki jätehuollosta wc-tiloihin tulee suunnitella.
Ympäristövaatimukset kiristyivät tähän vuoteen, mikä velvoitti tapahtumanjärjestäjää tekemään muutoksia.
Yksi merkittävistä muutoksista oli se, että niin sanottu jokamiehen luokka eli street man -luokka jäi pois. Siinä sai tulla kuka tahansa kokeilemaan autoaan kiihdytysradalle. Tämän vuoksi kuljettajamäärä väheni noin 60:llä.
– Emme pystyneet järjestämään street man -autoille varikkoa enää fiksusti. Osa street man -luokan kuljettajista on siirtynyt kilpaluokkiin.
Nesteitä läpäisemättömän pressun edellyttäminen liittyy siihen, ettei autosta saa valua ympäristöön nesteitä, kuten jäähdytysnestettä. Jos ainetta tippuu autosta, se jää pressun päälle, eikä sitä päädy maahan.
Lisäksi autoille oli nyt ainoastaan yksi sallittu tankkauspaikka. Autoa ei saanut tankata esimerkiksi varikolla.
– Nämä vaikuttavat jonkin verran osallistujan arkeen, mutta muutokset ovat siihen nähden pieniä, että saadaan hyviä asioita aikaiseksi.
Järjestän mukaan Burnout Party -tapahtumassa oli yli 2000 katsojaa, joks on enemmän kuin vanhan Kiikalan kunnan alueen väkiluku.
Itse kilpailun lähtökohta on kaksivaiheisuus. Ensin aamupäivällä ajetaan lajittelu, jossa kisaajat kiihdyttävät parasta aikaansa. Aikojen perusteella kuljettaja saa paikan iltapäivän pudotuskaaviossa.
– Pudotuskaaviossa kahdesta autosta voittaja jatkaa seuraavalle tasolle ja häviäjä jää laulukuoroon. Jos ajaa hyvin, voi edetä luokan finaaliin saakka ja olla lopulta päivän nopein.
Kisassa on erilaisia luokkia, jotka perustuvat muun muassa moottorien tilavuuksiin. Mukana on myös niin sanottuja bracket-luokkia, joissa on tasoitus käytössä. Hitaampi auto lähtee matkaan aiemmin ja autot ovat maaliviivalla täsmälleen samaan aikaan jos ovat lähteneet viivalta hyvillä reaktioilla.
– Se joka on ensin maalissa alittamatta ihanneaikaansa, on lähdön voittaja. Tässä luokassa voi hitaalla autolla pestä koko porukan, jos on hyvä kuljettaja.