Kahdensadantuhannen euron suuruinen henkivakuutuskorvaus oli menossa miehen vanhemmille, eikä vainajan pitkäaikainen avovaimo tilannetta hyväksynyt.

Katkera riita rahasta alkoi pian nuorena kuolleen miehen hautajaisten jälkeen. Kuvituskuva. Mostphotos

  • Nainen haastoi oikeuteen miehen vanhemmat sekä kaksi vakuutusyhtiötä.
  • Käräjäoikeus tyrmäsi kanteen, sillä henkivakuutuksen edunsaajapykälä on selvä: avovaimo ei ole ”omainen”.
  • Oikeuden kanta lisäksi on, ettei nainen elänyt vakuutuksenottoaikaan enää edes avoliitossa.

Päälle kolmekymppinen savolaismies kuoli. Vain kuukausi kuoleman jälkeen hänen pitkäaikainen elämänkumppaninsa otti yhteen entisen avomiehensä vanhempien kanssa siitä, meneekö pariturvavakuutuksen kuolemantapakorvaus näille vai saako nainen sen.

Korvaussumma oli 200 000 euroa.

Kuolleen miehen vanhemmat kokivat tilanteen ahdistavana, eikä sopuun päästy.

Vakuutusyhtiö suostui maksamaan korvauksen täysimääräisenä, mutta siirsi rahat aluehallintoviraston tilille. Yhtiön mukaan se oli yrittänyt selvittää tilannetta muttei voinut osapuolten riidan vuoksi maksaa korvausta kummallekaan.

Naisen vaatimukset

Nainen haastoi pariskunnan ja If Vahinkovakuutuksen sekä Keskinäisen Vakuutusyhtiö Kalevan oikeuteen.

Nainen vaati käräjäoikeutta vahvistamaan, että hän on vakuutuskorvauksen ainoa edunsaaja. Samoin hän vaati vakuutusyhtiöitä maksamaan viivästyskorot korvaussummalle sekä korvaamaan 13 450 euroa itselleen aiheutuneista kuluista ja vahingoista.

Lisäksi nainen vaati yhtiöitä maksamaan hänen yli 90 000 euron oikeudenkäyntikulunsa. Toissijaisesti hän vaati kuluja entisen puolisonsa vanhemmilta.

Arvotalo nousi hyvälle paikalle. Kuvituskuva. Mostphotos

Naisella ja nuorena menehtyneellä miehellä oli takanaan yli kymmenen vuoden suhde. He olivat asuneet joitakin vuosia myös avoparina.

Vuosituhannen vaihteessa pariskunta aloitti yhdessä omakotitalon rakennusprojektin. Suuri kivitalo nousi hienolle paikalle ja oli yli puolen miljoonan euron arvoinen.

Pariskunta ei koskaan solminut avioliittoa. Tontti- ja rakennuskulut he maksoivat puoliksi. He eivät ottaneet yhteistä lainaa, vaan kumpikin nosti omat lainat ja otti omat lainaturvavakuutukset.

Edunsaajana ”omaiset”

Kolme viikkoa uuteen taloon muuton jälkeen nainen osti netissä pariturvavakuutuksen. If markkinoi vakuutusta, mutta sen myönsi Kaleva.

Kyseessä on henkivakuutus kahdelle vakuutetulle. Tässä tapauksessa edunsaajaksi oli merkitty ”omaiset”.

Edunsaajaa ei ollut mahdollista muuttaa nettilomakkeessa, eikä nainen muuttanut sitä myöhemminkään. Vakuutuskirjoissa luki, että omaisella tarkoitetaan aviopuolisoa tai perintökaaren tarkoittamia rintaperillisiä, kuten lapsia tai vanhempia.

Tässä vaiheessa nuoresta asti yhdessä olleen pariskunnan yhteiselo oli päättymässä. Nainen kertoi oikeudessa, että he olivat sopineet ”avoimesta suhteesta”.

Noin puolitoista vuotta myöhemmin mies kuoli.

”Asuivat eri kerroksissa”

Oikeudessa nainen sanoi pariturvavakuutuksen johtaneen jo nimenä häntä harhaan. Hän ei olisi kyseistä vakuutusta ottanut, jos olisi tiennyt, ettei itse olisi avovaimona ”omainen”.

Miehen vanhemmat kiistivät naisen väitteen.

Pariskunnan mukaan vakuutus oli otettu naisen nimiin, koska hän sai sen ammattiliittonsa etuna edullisesti. Vakuutuksen tarkoitus oli kuitenkin turvata heitä, koska he olivat taanneet poikansa lainoja.

Vanhempien talo oli kiinnitetty pojan taloprojektin vakuudeksi.

Pariskunnan mukaan heidän poikansa ja nainen eivät olleet uuteen taloon muutettaessa enää avoliitossa keskenään. He asuivat talon eri kerroksissa.

Kyse ei ollut edes väitetystä ”avoimesta suhteesta”. Heidän pojallaan oli viimeisenä vuonnaan uusi vakava suhde.

Oikeutta asiassa käytiin yksityiskohtaisesti ja se kävi naiselle lopulta erittäin kalliiksi. Kuvassa Kuopion oikeustalo Janne Niiranen

Kerran jo myynnissä

Nainen kiisti entisen miehensä vanhempien väitteet. He elivät avoliitossa. Talo oli rakennettu heille molemmille yhteiseksi pitkäaikaiseksi kodiksi.

Naisen mukaan pariturvavakuutus oli otettu sen varalta, että jos jompikumpi heistä kuolisi, toinen voisi lunastaa toisen perikunnalta osuuden talosta itselleen.

Kuolleen miehen vanhempien kanta oli toinen. Talo oli rakennettu myyntiä varten ja se oli ollut kerran välittäjällä myynnissä, mutta ostotarjous jäi liian matalaksi.

Vainajan viimeisen elinvuoden aikainen naisystävä todisti oikeudessa. Nainen kertoi heidän asuneen suureksi osaksi hänen luonaan. He olivat suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta.

Naisen mukaan mies oli heti suhteen alussa kertonut asuvansa eksän kanssa talossa, joka myytäisiin.

Oikeus tyrmäsi kanteen

Käräjäoikeus antoi tuomionsa kuun vaihteessa.

Oikeus totesi vakuutusyhtiö Kalevan täyttäneen velvoitteensa maksamalla korvauksen aluehallintovirastoon. Oikeus jätti yhtiöihin kohdistetut vaatimukset tutkimatta.

Muilta osin oikeus hylkäsi naisen kanteen. Oikeuden mukaan ei ollut näyttöä siitä, että nainen olisi elänyt miehen kanssa avoliitossa enää vakuutuksen ottoaikaan.

Oikeuden mukaan kantaja oli saanut vakuutuksen asiakirjoista tiedon siitä, ketä vakuutussopimuksen ”omaisilla” tarkoitetaan. Hänellä oli ollut myös monta kertaa myöhemmin mahdollisuus muuttaa vakuutuksen ottajana vakuutuksen edunsaajaa, mutta sitä hän ei ollut tehnyt.

Oikeus vahvisti, että kuolemantapakorvauksen edunsaajana ovat vainajan vanhemmat.

Kanteensa hävinneen naisen tulee korvata pariskunnan ja vakuutusyhtiöiden oikeuskulut, yhteensä lähes 50 000 euroa. Niin ikään omat, yhteensä yli sadan tuhannen euron kulut hänen pitää hoitaa itse.

Nainen on ilmaissut tyytymättömyyttään tuomioon.