Juha Ristamäki
Marinin hallituksessa raha tuntui koronahuumassa menettävän merkityksensä ja sitä kipattiin merkittävästi erilaisiin pysyviin hankkeisiin, kirjoittaa Juha Ristamäki.
Tänään klo 19:04
Sanna Marin nousi pääministeriksi joulukuussa 2019 keskustan kaadettua Antti Rinteen pois pääministerin paikalta. Petteri Paalasmaa
Valtiontalouden tarkastusvirasto VTV julkaisi keskiviikkona pysäyttävän raportin Sanna Marinin (sd) hallituksen ajan taloudenpidosta. VTV vahvisti sen, mikä on jo tiedetty, mutta nyt asialle saatiin valtiontaloutta valvovan viranomaisen sinetti.
Lyhykäisyydessään kyse on siitä, että valtavien koronamenojen lisäksi Marinin hallitus teki huomattavan määrän uusia menolisäyksiä, jotka eivät liittyneet koronakriisiin.
Aluksi menolisäyksistä lähes 70 prosenttia kohdennettiin koronakriisiin eli muun muassa pandemian torjuntatoimiin, työttömyystuen laajentamiseen ja yritysten tukemiseen. Vuoteen 2023 mennessä nämä menot supistuivat melkein nollaan, mutta koronakriisiin liittymättömät vuosittaiset menolisäykset kasvoivat edelleen ja jäivät pysyvästi korkealle tasolle.
Lopputuloksena neljässä vuodessa kertyi kumulatiivisesti noin 41 miljardia euroa uusia menoja. Koronan ulkopuolisten menolisäysten osuus oli noin 23 miljardia euroa eli yli puolet kaikista menolisäyksistä.
Marinin hallituksessa raha tuntui koronahuumassa menettävän merkityksensä ja sitä kipattiin merkittävästi esimerkiksi kunnille, valtionhallinnon toimintamenoihin, oppi- ja kulttuurilaitoksille. Menokohteista ei karsittu, vaikka olisi pitänyt.
Jälkiviisaus on tunnetusti se imelin viisauden laji. Tällä kertaa sille on myös paikkansa, koska Marinin hallitusta myös vahvasti varoitettiin velkaantumisesta ja sen seurauksista.
Koronatoimiin ja turvallisuussatsauksiin laitetuista miljardeista vallitsi eduskunnassa lähes yksimielisyys, niiden takana olivat myös silloiset oppositiopuolueet, nykyiset hallituspuolueet kokoomus, perussuomalaiset ja KD.
Näissäkin toimissa toki näkyi jo hyvin huoleton suhtautuminen lisävelkaan, esimerkiksi yrityksille annetuissa koronatuissa.
Mutta sitten ovat massiiviset kriisien ulkopuoliset menolisäykset.
Iltalehti kirjoitti muun muassa marraskuussa 2022 hallituksen huolettomasta suhtautumisesta velanottoon ja siitä, että lisävelkaa otetaan nimenomaan kriisien ulkopuolisiin pysyviin hankkeisiin. Jo tuolloin samanlaista kritiikkiä olivat esittäneet muun muassa Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT ja valtiovarainministeriö.
Marinin johtamien demarien ja sitä kautta hallituksen velkameininkiä kuvaa osuvasti tapahtuma huhtikuulta 2022.
SDP oli kutsunut Tulevaisuusfoorumiinsa puhujaksi Financial Timesin kuulun taloustoimittaja Martin Sandbun, joka toimii Euroopassa jonkinlaisena julkisen velan messiaana. Sandbun viesti suomalaisille oli, että ”meidän tulisi olla huolissamme, että emme lainaa tarpeeksi rahaa”.
Totuuden nimissä pitää sanoa, että Marinin hallituksen sisällä keskusta yritti Annika Saarikon johdolla pitää edes esillä menokuria. Kantti ei kuitenkaan keskustallakaan riittänyt velkakarnevaalien katkaisemiseen – puoliväliriihen aikaan maaliskuussa 2021 se olisi voinut olla mahdollista.
Marinin hallitus ei luonnollisesti ole yksin vastuussa valtion velkaantumisesta, vaan siitä ovat vastuussa muutkin hallitukset ainakin vuoden 2008 finanssikriisistä lähtien.
Tästä huolimatta Marinin hallituksen perintö on raskas. Tällä hetkellä pelkästään valtion lainanhoitomenot ovat noin 3,5 miljardia euroa, sen päälle tulevat tietysti kustannukset Marinin hallituksen pysyvistä hankkeista, mukaan lukien hyvin kalliiksi käynyt sote-uudistus.
Petteri Orpon (kok) on tehnyt omat virheensä talouskasvun saamisessa käyntiin, mutta sillä on kantti kestänyt leikata. Siitä huolimatta se joutuu ottamaan velkaa jopa enemmän kuin Marinin hallitus.
Suomi on piakkoin EU:n tarkkailuluokalla, eikä näkyvissä olevalla talouskasvulla velkalaiva oikene ilman massiivisia julkisen talouden sopeutustoimia myös seuraavalla vaalikaudella.
Mikäli Antti Lindtman (sd) vie puolueensa vaalivoittoon, on Marinin kauden perintö myös hänen sylissään: sopeutettavaa riittää näillä näkymin paljon enemmän kuin demarien väläyttämät reilut kuusi miljardia euroa.