Aamulehden visio perustuu siihen, että runkosarjan ja B-liigan kiinnostavuutta pönkitetään kaikin keinoin.
19.11. 19:00
Aamulehti
Jopa italialainen runoilija Dante Alighieri olisi ylpeä juonenkäänteistä, joita keskustelu suomalaisen jääkiekon sarjamalleista on pitänyt sisällään. Ja Alighieri sentään julkaisi vuonna 1321 yhden maailmanhistorian tunnetuimman teoksen Jumalainen näytelmä, jonka kirjoittaminen kesti 13 vuotta.
Teoksessa runoilijan matka kulkee helvetin ja kiirastulen kautta paratiisiin. Jumalaisessa näytelmässä sekoittuvat todellisuus ja yliluonnollinen.
Helvetin portille on kiinnitetty lause: ”Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää”.
Suomalaisessa jääkiekossa Jumalaista näytelmää on eletty vähintään 50 vuotta, jolloin jääkiekon SM-liiga sai värikkäiden vaiheiden jälkeen alkunsa. Näytelmän kuuluisin kohtaus nähtiin keväällä 2009 Porissa, kun Juhani Tamminen piti medialle tunteikkaan monologin. Siinä Aurinkokuningas kävi läpi karsintasarjan vitsaukset ja kotimaisen jääkiekon valtasuhteet.
Oikeat ja väärät.
Juhani-passion jälkeen mikään ei ole ollut entisensä. Keskustelu SM-liigan sulkemisesta ja joukkuemäärästä on ylittänyt aikaa sitten kaikki äyräät. Se on kuin luonnonvoima, jota ei voi pysäyttää.
Marraskuun 27. päivä SM-liigan seurapomoilla on vihdoin mahdollisuus aloittaa yhtiökokouksessa uusi luku suomalaisessa jääkiekkoilussa.
Kiekkopomot ovat jo käyneet läpi helvetin. Nyt he kärvistelevät kiirastulessa. Kukaan ei tiedä, onko tässä tarinassa paratiisia ollenkaan. Ja jos onkin, päähenkilöillä on siitä kovin erilainen käsitys.
Suomi-kiekon Jumalaista näytelmää seuraavilla on välillä ollut vaikeuksia pysyä juonessa mukana ja kärryillä päähenkilöiden motiiveista. Niin monenlaisia väitteitä ja syy-seuraussuhteita seurojen elinvoimasta, kotimaisesta pelaajatuotannosta, lajin valta-asemasta Suomessa, kansainvälisestä kilpailukyvystä ynnä muusta on esitetty.
Kuka ajattelee itseään, kuka seuraansa, kuka suomalaisen jääkiekon etua?
Juuri näiden kysymysten takia tarina on ajautunut umpikujaan. Toisin sanoen on miltei kohtuutonta edes pyytää liigaseuroilta yhteisymmärrystä siitä, millainen sarjamalli olisi paras. Jokainen seura katsoo asiaa omasta vinkkelistään, eikä siinä ole mitään väärää. Yksittäisestä seurapomosta on turha yrittää tehdä tarinan konnaa.
Se on kuitenkin hyvä ymmärtää, että väärillä päätöksillä Suomi-kiekko kulkee suoraan helvetin portista.
”Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää”.
Tällaisessa risteyksessä on aina mahdollisuus siihen, että väärät valinnat sysäävät ojasta allikkoon.
On myönnettävä, että sarjauudistuksen suunnittelu on kestänyt turhan kauan. Vielä pahempi vaihtoehto olisi kuitenkin suurseurojen tai julkisen paineen alla tehty hätiköity tilannearvio ja epäonnistunut uudistus.
Pahin virhe tässä tilanteessa olisi keskittyä A-liigaan ja jättää B-liiga heitteille. Siinä tapettaisiin kerralla nykyisiä ja potentiaalisia liigaseuroja.
Jos uudistuksesta halutaan tasapuolinen, toimiva, kestävä ja koko Suomi-kiekon etua ajava, keskiöön pitää nostaa B-liigan elinvoimaisuus.
Ja hyvin pitkälti tähän näkemykseen perustuu Aamulehden ehdotus uudesta sarjamallista. Kyseessä on siis Aamulehden urheilutoimituksen näkemys siitä, mikä sarjajärjestelmä toimisi jatkossa parhaiten.
Vaikuttaa ilmiselvältä, että kun huomioidaan talousalueet, yleisöpotentiaali ja pelaajatuotanto, A- ja B-liigan yhteen laskettu joukkuemäärä ei voi ylittää 20:ta. On vaikea nähdä, että Suomi voisi mitenkään elättää tätä suurempaa määrää korkealla tasolla operoivia kiekkoseuroja.
SM-liigassa pelaa nykyisin 16 seuraa.
Nykyisten liigaseurojen lisäksi Helsingin Jokereilla on historiansa, brändinsä, olosuhteidensa ja kasvupotentiaalinsa kautta eniten annettavaa.
Jokerien paluu pääsarjaan piristäisi koko Suomi-kiekkoa, mutta sarjauudistusta ei voi räätälöidä yhden seuran tarpeisiin.
Pääsarjan joukkuemäärän vähentäminen yhdistettynä Jokerien kabinettinousuun olisi kertakaikkisen vaikea perustella.
Huomattavasti parempi vaihtoehto on luoda Jokereille ja muillekin halukkaille uskottava tiekartta B-liigasta A-liigaan.
Aamulehti on päätynyt pohdinnoissaan siihen, että joukkuemäärien puolesta järkevin sarjamalli pitäisi sisällään 12 seuran A-liigan ja 8 seuran B-liigan.
Kiekkopomojen pöydissä päällimmäisenä ovat olleet 14+10:n ja 12+10:n joukkueen mallit, mutta Aamulehti ehdottaa 12+8:aa joukkuetta.
12 seuran ykköstaso on moneltakin kantilta perusteltu. Se takaa sarjan huippulaadun, eikä kavenna joukkuemäärää kohtuuttomasti nykyisestä.
Vielä olennaisempi asia on se, että näin B-liigaan jäisi useita kovia seuroja kilvoittelemaan paikoista A-liigassa. Sitä kautta olisi mahdollista turvata kakkostason tasoa ja kiinnostavuutta.
Kaikkien palloilusarjojen menestyksen avain on siinä, kuinka kiinnostava yksittäinen ottelu on yleisön ja yhteistyökumppanien silmissä. Runkosarjan vetovoimaa tulee nostaa kaikin keinoin.
Tämän vetovoiman takaamiseksi Aamulehden malliin on tuotu yksi poikkeuksellisen yksityiskohta: B-liigan runkosarjan ykkönen lunastaa, paitsi suoran nousun seuraavaksi kaudeksi A-liigaan, myös paikan A-liigan pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle.
Näin se toimii: 1) A-liigan runkosarjan kuusi parasta etenee suoraan puolivälieriin, 2) sijoille 7–9 päätyvät joukkueet sekä B-liigan runkosarjan ykkönen pelaavat kahdesta muusta puolivälieräpaikasta, 3) A-liigan sijoille 10–11 päätyvät joukkueet karsivat sarjapaikastaan B-liigan sijoille 2–3 yltäneiden joukkueiden kanssa, 4) A-liigan runkosarjan viimeinen putoaa suoraan B-liigaan.
”Ken tästä käy, saa kaiken toivon pitää.”
Visio
Aamulehden ehdotus sarjauudistuksesta
A-liiga: 12 joukkuetta
Runkosarjan 6 parasta suoraan puolivälieriin
Sijoilta 7–9 pudotuspelien 1. kierrokselle (+ B-liigan ykkönen)
Sijoilta 10–11 liigakarsintaan
Sijalta 12 putoaa suoraan (laskuvarjoraha putoamisesta)
A-liigassa nelinkertainen sarja (44 peliä) + kaksinkertainen sarja B-liigalaisia (16 peliä) vastaan eli yhteensä 60 peliä
Jokainen pitää omat pudotuspelituottonsa. Tv-rahasta 65 prosenttia A-liigaan.
B-liiga: 8 joukkuetta
Runkosarjan parhaalle suora nousu + paikka A-liigan pudotuspelien 1. kierrokselle
Sijoilta 2–3 liigakarsintaan
Sijoilta 4–7 kausi päättyy
Sijalta 8 putoamiskarsintaan
B-liigassa nelinkertainen sarja (28 peliä) + kaksinkertainen sarja A-liigalaisia (24 peliä) vastaan eli yhteensä 52 peliä.
Tv-rahasta 35 prosenttia B-liigaan.
Siirtymävaihe: 20 joukkueen liigakausi, josta 12 parasta menee seuraavaksi kaudeksi A-liigaan ja 8 heikointa B-liigaan.
Otetaan mainittu poikkeuksellinen yksityiskohta vielä tarkasteluun. Tätä kautta A- ja B-liigojen kaikilla 20 seuralla on joka kausi mahdollisuus taistella Suomen mestaruudesta.
On vaikea keksiä mitään muuta järjestelyä, jolla motivoida enemmän B-liigassa pelaavia joukkueita, niiden kannattajia ja sponsoreita ja liekittää kiinnostusta. Tällainen järjestely mahdollistaisi jatkossakin satumaiset tarinat ryysyistä rikkauksiin, kuten SaiPan unenomaisen liidon viime kaudella pohjalta finaaleihin.
Mitä enemmän asiaa pohtii, sitä paremmalta ajatukselta tällaisen mahdollisuuden antaminen B-liigan ykköselle tuntuu.
Varsinkin alempaan liigaan toisivat rutkasti mielenkiintoa myös runkosarjan pelit A-liigalaisten ja B-liigalaisten välillä. Tätäkin ideaa kannattaa puntaroida.
Uudistuksen yhteydessä on puhuttu paljon siitä, että A- ja B-liigan pitää toimia saman sateenvarjon alla. Näillä ideoilla tämä toteutuu aidosti.
Tämän lisäksi A-liigasta B-liigaan putoavalle seuralle pitää maksaa jonkinlainen laskuvarjoraha, joka auttaa seuraa sopeutumaan uuteen toimintaympäristöön.
Hiljattain kulisseista kuului sellainenkin malli, että siirtymävaiheessa SM-liigaa pelattaisiin yhden kauden ajan jopa 22 joukkueen sarjana. Ideana on, että paikat A- ja B-liigaan ratkotaan urheilullisin perustein.
Tämä ei ole hullumpi ajatus, kunhan joukkuemäärä on 20 eikä 22. Idea tekisi siirtymävaiheesta lyhyen ja urheilullisesti tasapuolisen. Jokaisella seuralla olisi aito mahdollisuus vaikuttaa omaan kohtaloonsa ja jakoa edeltävä kausi olisi takuulla sähköinen ja yleisöönmenevä.
Se olisi omanlaisensa Jumalainen näytelmä – yhdessä kaudessa.
Kirjoittaja on Aamulehden urheilutoimittaja.