Metallin väsymisen vaarat tunnettiin jo 1800-luvulla, jolloin koneiden väsymisvauriot olivat arkipäivää. Esimerkiksi Newarkin junaturma vuodelta 1870 osoittaa, kuinka huomaamaton väsymisvaurio voi johtaa katastrofiin. Vaikka tutkimus on tehnyt koneista turvallisempia, ilmiö ei ole kadonnut, vaan uusien terästen ja valmistusmenetelmien myötä riskit ovat kasvaneet. Yli satavuotinen tutkimustyö ei ole tuonut lopullisia ratkaisuja, sillä ilmiön moninaiset riippuvuudet vaikeuttavat sekä syvällistä ymmärtämistä että väsymiskokeiden tulosten hyödyntämistä käytännössä.
Kimmo Kärkkäisen Oulun yliopistoon tekemä väitöstutkimus ennustaa metallien käyttäytymistä fysiikan lakien avulla, ei pelkkien havaintojen perusteella.
”Perinteisesti metallin väsymistä on tutkittu ilmiöpohjaisesti. On testattu, milloin kappale murtuu, mutta ei täysin ymmärretty, miksi. Fysiikkapohjainen lähestymistapa mahdollistaa paremman ennustettavuuden ja helpottaa uusien, lujien terästen käyttöönottoa”, Kärkkäinen kertoo.
Kun kokeellisten havaintojen prosessien osatekijät ja niiden riippuvuudet tunnetaan, voidaan rakentaa fysikaalinen ennustemalli, joka toimii, vaikka lähtöarvot muuttuisivat. Malli pyrkii kuvaamaan, mitä metallin sisällä todella tapahtuu: miten pienet säröt syntyvät ja etenevät sekä miksi ne usein pysähtyvät ennen murtumaa.
”Avain tähän voi olla määrällinen kuvaus särön ennenaikaisesta sulkeutumisesta, joka selittää monia metallin väsymisen havaintoja, kuten kuormitushistorian ja ympäristön vaikutusta. Tätä ilmiötä on kuitenkin vaikea mitata. Särön sulkeutumisesta on tullut ikään kuin jokerikortti, jolla laadullisesti selitetään sellaisia kokeellisia havaintoja, joita ei muuten osata selittää.”
Kärkkäisen mukaan onkin tärkeää selvittää, mitä havaintoja ja kuinka suuren osan niistä tämä ilmiö todella selittää.
(Tiedote jatkuu kuvan jälkeen.)
Liitua ei säästelty väitöstilaisuuden aikana. Kuva: Sirpa Kokkonen
Kärkkäisen työ osoittaa, että väsymisrajaa voidaan ennustaa simuloinnin avulla ja särön ennenaikainen sulkeutumisilmiö on usein ratkaiseva tekijä. Väitöskirjassaan hän mallintaa särönkasvua numeerisesti elementtimenetelmän avulla, ja simulointimallin avulla tapauskohtainen väsymisennustaminen mahdollistuu eri käyttöolosuhteissa, materiaaleissa ja geometrioissa.
“Simulointilähtöinen menettely mahdollistaa käytön aikana mitattujen kuormien vaikutuksen arvioinnin. Tämä tarkoittaa, että mallinnusten avulla voidaan arvioida esimerkiksi moottorin osien kestävyyttä ilman jokaisen version fyysistä testaamista. Menetelmä voi tulevaisuudessa säästää suuria summia suunnittelu- ja testauskuluissa”, Kärkkäinen kertoo.
“Fysikaalisiin ilmiöihin perustuvat väsymismallit ja kehittyneet simulointimenetelmät mahdollistavat entistä tarkemman ja luotettavamman koneenosien väsymiskestävyyden arvioinnin jo suunnitteluvaiheessa. Tämä vähentää ylisuuria turvamarginaaleja, parantaa materiaalitehokkuutta ja pienentää tuotantokustannuksia samalla kun rakenteiden turvallisuus ja luotettavuus kasvavat”, toteaa väitöstyön pääohjaaja, tutkimusjohtaja Tero Frondelius.
”Erityisesti pienistä vioista ja mikrorakenteesta johtuvien epävarmuustekijöiden mallintaminen antaa suomalaiselle konepajateollisuudelle kilpailuetua, kun tuotteiden elinkaarta voidaan pidentää ja huoltovälejä optimoida”, Frondelius sanoo.
Kimmo Kärkkäinen puolusti väitöstutkimustaan marraskuun alussa poikkeuksellisen nuorena, 25-vuotiaana. Hän on kotoisin Paltamosta Kainuusta.
Lisätietoja:
Tutkija Kimmo Kärkkäinen, Oulun yliopisto
Kimmo.Karkkainen@oulu.fi, puh. 040 717 6455
Tutkimusjohtaja Tero Frondelius, Oulun yliopisto
Tero.Frondelius@oulu.fi, puh. 040 581 6687