18.11. 20:02
Susien reviireistä keskustelu on ollut huvittavaa. Turkulainen riistapäällikkö kirjoitti, että kansan ei tarvitse olla huolissaan. Tänne lounaaseen ei mahdu kuin muutama susireviiri.
Muutaman susiparin reviirikarttoja esiteltiin maakuntalehdissä. Meni kymmenen vuotta, ja taas lehdissä esiteltiin reviirialueita. Nyt niitä oli piirretty jo kymmenkertainen määrä.
Jäin miettimään mistä turkulainen riistapäällikkö sai viisauden, että alueelle mahtuu vain muutama reviiri. Nyt niitä mahtuukin kymmenkertaisesti.
Talonpoikaisjärjellä ajatellen, että kun on runsaasti hirvieläimiä ravinnoksi susille, ruoka määrittää lisääntymisen. Täällä reviirit ovat vasta muodostumassa.
Seuraan luontoa aktiivisesti. Voin sanoa, että täällä Huittisissa näkee susia useammin kuin kettuja. Täällä susitihentymän keskiössä tulee ottaa susien kohtaamismahdollisuus luonnossa kulkiessa huomioon.
Vaikka paikallislehdessä eräs rouva kirjoitti, ettei susista ole ihmisille mitään vaaraa.
Itse yritän varautua jotenkin suden kohtaamiseen. Käytän kestävää puolitoista metristä ”paimensauvaa” taluttaessani Suomen lapinkoiraa metsässä ja Punkalaitumenjoen rantapolulla.
Tällainen karahka pelasti juuri lokakuun puolella Punkalaitumella talutuksessa olleen koiran, kun reipas taluttaja sai lyötyä hyökännyttä sutta kolme kertaa. Sauvasta on muutakin hyötyä, kun kulkee epätasaisessa maastossa. Siitä saa tukea.
Susi on talviturkissa näyttävä, kunnioitusta herättävä peto. Olen kohdannut suden kaksi kertaa lähietäisyydeltä.
Kuitenkin ihmiselle tärkeä luonnossa liikkuminen askarruttaa, näin syksyllä iltahämärissä lenkkeily jää kyllä tekemättä. Täällä sudet eivät aristele ihmistä, sekin kertoo jotain niiden alkuperästä.
Jukka Tuori
luontoa herkeämättä seuraava
Huittinen
”
Näin syksyllä iltahämärissä lenkkeily jää kyllä tekemättä.