Hiihto|Milano-Cortinan olympialaisten sääoloissa minkään ei pitäisi yllättää suomalaisia.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Suomen hiihtomaajoukkue on valmistautunut vuoden 2026 Milano-Cortinan olympialaisiin mittavalla projektilla.
Olympiakomitean Toni Roponen kertoo, että olosuhteita on tutkittu Val di Fiemmessä jo kolmena helmikuuna.
Projektissa on testattu satoja suksimalleja ja voiteita sekä analysoitu lunta ja lämpötiloja.
Roponen vihjaa myös salaisesta välineinnovaatiosta, josta ei voi kertoa tarkemmin julkisuuteen.
Milano-Cortinan olympialaisten maastohiihdon ja yhdistetyn kilpailut järjestetään talviurheilun ystäville tuiki tutussa Val di Fiemmen laaksossa, tarkemmin Lago di Teseron stadionilla.
Samoissa maastoissa on kisattu vuosien ajan Tour de Skin viimeiset etapit.
Helmikuun olympialaisissa lähes kaikki on kuitenkin toisin. Latuprofiileita on muokattu, mutta mikä vieläkin oleellisempaa, olympiamitaleista mitellään täysin toisenlaisissa olosuhteissa kuin vuodenvaihteen Tourin aikaan.
Tammikuun alussa lämpötila laskee öisin Val di Fiemmen laaksossa usein jopa kymmenen miinusasteen tietämille, kun taas olympialaisten aikaan helmikuussa yön pimeydessä käydään hädin tuskin nollassa.
”Se tarkoittaa sitä, että lumen koostumus on ihan erilainen. Tour de Skin aikaan lämpötila saattaa nousta iltapäivällä viiteen plusasteeseen, mutta helmikuussa päivällä voi olla jopa 15–18 astetta lämmintä”, Olympiakomitean lumilajien huippu-urheiluvastaava Toni Roponen kertoo.
Suomen suksihuolto ei lähde olympialaisiin löysin rantein. Roponen on ollut mukana 5–6 hengen iskuryhmässä, joka on käynyt testaamassa Lago di Teseron lunta ja olosuhteita kolmena viime helmikuuna.
Porukkaan on kuulunut muiden muassa olosuhdevastaava Teemu Lemmettylä ja Iivo Niskasen valmentajana parhaiten tunnettu Olli Ohtonen.
Työtunteja on paiskittu Roposen mukaan tuhansia.
”Olemme tutkineet, millaiset olosuhteet siellä on ja missä vaiheessa aurinko nousee mistäkin. Meillä on tarkat kilpailuajat. Olemme laskeneet lämpötilojen keskiarvot sun muut ja testanneet satoja kuvioita ja suksimalleja, että mikä toimii”, Roponen selvittää.
Olosuhderyhmä on raportoinut havainnoistaan maastohiihdon, yhdistetyn ja ampumahiihdon huoltopäälliköille. Olympialaisten ampumahiihto kisataan Anterselvassa, missä suomalaiset ovat tehneet samaa selvitystyötä kuin Val di Fiemmessäkin.
Halpaa touhua se ei ole.
”Olemme saaneet Olympiavalmennuskeskus Vuokatti–Rukalle arvokisatoiminnan hankkeen, johon olemme pystyneet käyttämään myös EU-rahaa. Projekti on satojentuhansien eurojen arvoinen.”
Niilo Moilanen (vas.) ja Suomen valmennusjohtoon kuuluvat Ville Oksanen ja Teemu Pasanen Lago di Teseron hiihtostadionilla tammikuussa. Kuva: Emmi Korhonen
Oman mausteensa projektiin tuovat fluorittomat voiteet, joihin kansainvälisissä kilpailuissa siirryttiin kaksi vuotta sitten. Muutos mullisti voidemarkkinat.
”Voi olla, että mitkään viime vuonna toimineet voiteet eivät enää toimi, vaan suuri osa tulevan kauden kisoista hiihdetään ihan eri voiteilla”, Roponen toteaa.
Roponen vertaa hiihdon välinekehitystä formuloihin. Suomi ei ole ainoa maa, joka on käynyt Pohjois-Italiassa analysoimassa lunta ja muita olosuhteita.
”Tämä on jatkuvaa kilpajuoksua. Jos vaikkapa Ruotsi tai Norja keksii jotain, muut tekevät saman perässä. Olisi helppoa, jos päätettäisiin, ettei kukaan saa tehdä mitään ja kaikki hiihtävät samoilla voiteilla. Niin ei kuitenkaan ole.”
Roponen on ollut myös mukana neuvottelemassa mahdollisuudesta, että Suomi saisi olympialaisissa käyttöönsä Custom Skin käänteentekeväksi arvioidun perinteisen suksen välineinnovaation.
Kohukeksinnöstä on puhuttu parin viime kauden aikana paljon, mutta käytännön kokemukset kisoista ovat jääneet vähiin.
”Custom Ski ei ole saanut patenttia suksen prosessointitavalleen, joten homma vähän seisoo.”
”Katsotaan nyt, mitä tapahtuu. Ihan kaikkea ei voi lehdille paljastaa”, Roponen sanoo mystisesti.
Val di Fiemmen kisalatuihin on tehty olympiatalveksi mittavia muutoksia. Roponen kävi tekemässä laduille GPS-mittauksen kesäkuussa. Data syötettiin rullahiihtomattoihin, joilla suomalaisurheilijat ovat harjoitelleet kesän mittaan.
Olympialaisten normaalimatkojen kisoissa hiihdetään pidemmillä radoilla kuin mihin Tour de Skilla on totuttu.
”Nyt on vaativammat ladut. Val di Fiemmessä on ollut aiemminkin jyrkkiä nousuja, mutta nyt ne ovat riittävän pitkiä. Työosuudet ovat sellaisia, että ne palvelevat myös meidän parhaita kestävyysurheilijoitamme – joiden nimiä en nyt sano. Ratkaisuja voi tehdä jo ennen loppukirejä.”
Iivo ja Kerttu Niskanen tunnetaan ankarista kestävyysominaisuuksistaan. Kuva: Emmi Korhonen
Viime vuoden Tourilla sprinttiladut kirvoittivat rankkaa kritiikkiä. Radan viimeinen lasku oli niin kasaava, ettei kukaan halunnut lähteä alamäkeen kärjessä, vaan hiihtäjät pysäyttivät vauhtinsa mäen laella.
Nyt profiilia on muutettu.
”Sprinttilatuun on tehty ylimääräinen nousu puoleenväliin. Viimeistä nousua on myös jatkettu niin, että se erottelee paremmin porukkaa ja viimeinen lasku lähtee vähän matalammalta. Näin ollen loppusuoralle ei tulla ihan niin vauhdikkaasti”, Roponen sanoo.