Suomalaiskiekon suurmies Kalervo Kummola täyttää perjantaina 80 vuotta.
Voisiko eläköityminen olla vaihtoehto?
Ajatus vähän huvittaa, kenties sisäisesti jopa naurattaa yrmeästä ilmaisustaan tavaramerkin rakentanutta Kalervo Kummolaa.
Kyllä, Kummola täyttää perjantaina 80 vuotta, mutta ei, eläköityminen ei ole vaihtoehto.
– En ole tottunut makailemaan, hän tokaisee.
– Olisin äkkiä vanhus, jos rupeaisin ihan lököilemään.
Kummola toimii puheenjohtajana Tampereen kaupunginvaltuuston ohella Tampere-talossa, Fimlab oy:n hallituksessa sekä jääkiekkosäätiössä. Hän arvioi, että ”hommia on juuri sopivasti”.
– Täytyy olla iloinen jokaisesta päivästä, kun saa olla terveenä, Kummola lausuu.
– Kun katselen sunnuntaiaamuisin sanomalehden viimeisiä sivuja, aika paljon siellä on nuorempiakin poistuneita.
”Tilanneputki”
Kummolalla oli nuorena kiekkopaloa ja nopea hanskakäsi.
Ei hänestä silti ollut huippuvahdiksi.
Harjoitusmatkat Raisiosta Turkuun aiheuttivat hankaluutta, ja muutaman vuoden asumisjakso Australiassa painoi kehityksen jarrua. Vähän vanhempana menestyksen ja peliminuuttien tiellä oli useita tulevia turkulaisia MM-tason torjujia: Lasse Kiili, Jorma Valtonen ja Urpo Ylönen.
Kummolan rooliksi tuli johtaa, jo nuorena miehenä. Hänestä leivottiin Kiekko-67:n, uunituoreen turkulaisseuran, puheenjohtaja.
– Hyppäsin 22-vuotissyntymäpäivänäni puheenjohtajaksi uuteen seuraan, Kummola kertaa.
– Sillä tiellä oltiin sitten kauan.
Voiko sanoa, että siitä lähti koko loppuelämän mittainen luottamustyö- ja vaikuttamisura?
– Niin, joo. Ei se ole ollut mikään suunniteltu uraputki vaan enemmän tilanneputki. On tullut erilaisia tilanteita vastaan, joihin on sitten lähdetty.
Kuinka luontevasti johtaminen sujui nuorena ja kokemattomana?
– Ei minulla siinä ole ollut koskaan mitään vaikeuksia. Olin jo kansakoulussa porukan johtaja hyvässä ja pahassa – ja istuin kyllä jälkkärissäkin aika paljon.
Millaisista pahuuksista?
– Pikku jekuista ja joskus myös ihan häiriköinnistä, kun sattui, että se koulu oli aika helppoa ja aika tuli pitkäksi.
”Aika kovia otteita”
– Olen varmaan sata jäähallia käynyt avaamassa. Se on tavallaan suurin juttu puheenjohtajapuolella. Jussi Saarinen
Kummola päätyi Tampereelle, pitkäaikaiseen kotikaupunkiinsa, kun hänet valittiin upouuden SM-liigan toimitusjohtajaksi kesällä 1975.
Kummola sai johdettavakseen pikkuruisen, Hakametsän jäähallin pohjakerroksessa sijainneen toimiston, jossa hänen rinnallaan työskenteli ainoastaan puolipäivätoiminen sihteeri.
– Tein itse sarjaohjelmat. Erotuomaripäällikkökin oli oto.
Kummola alkoi laittaa SM-liigaa kuntoon, epäröimättä.
– Alkuvuosina piti laittaa seuroja järjestykseen, että saatiin suomalainen huippujääkiekkoilu järjestykseen, hän kiteyttää.
– Aika paljon oli oman tien kulkijoita, mutta SM-liigan perustamisen myötä siirryttiin sääntöpohjaiseen maailmaan. Silloisen puheenjohtajan Tapani Mattilan hyvällä tuella piti käyttää aika kovia otteita.
Jokeriostoksilla
Kummola toimitusjohti SM-liigaa vuoteen 1987 asti. Seuraavana vuonna hän oli mukana ostamassa Jokereita.
– Olin ollut vuoden pois liigasta, ja sormet syyhysivät, Kummola muistaa.
– Olin katsomassa A-nuorten finaalia ja näin, että Jokereilla on tosi hyvä joukkue. Siellä oli Teemu Selänne, Keijo Säilynoja, Mika Strömberg, Waltteri Immonen, Markus Ketterer ja muita.
Jokerien edustusjoukkue sijoittui ykkösdivisioonassa seitsemänneksi.
– Tiedettiin, että koko jengi hajoaa, jos joku ei ota sitä haltuun. En ajatellut bisnestä, vaan se oli enemmän pelastustoimenpide.
Paljonko Jokerit maksoi?
– Maksettiin siitä muutama satatonnia [markkaa].
Jokerit nousi seuraavana keväänä SM-liigaan. Hjallis Harkimo purjehti paikalle.
– Tapasin Hjalliksen purjehdusreissulla Uudessa-Seelannissa. Hän taisi kysellä, mitä Jokereille kuuluu. Sanoin, että lähde mukaan. Ajatukseni alun perin oli, että jollain aikavälillä seura pitää saada hesalaisten käsiin.
Onko sinulla nykyään jokerisydän – vai jommankumman tamperelaisseuran?
– Pitkään se sydän on ollut lähinnä maajoukkueessa. Jokereita ja Tepsiä seuraan vähän eri lailla kuin muita joukkueita, mutta pikkuhiljaa tuon areenan myötä olen alkanut toivoa myös tamperelaisten menestystä.
Pelättiinkö?
Kalervo Kummola toimi Jääkiekkoliiton puheenjohtajana 1997–2016. Kuva on vuodelta 2009. IL-arkisto
SM-liigan jälkeen Kummola operoi Jääkiekkoliitossa varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana yhteensä yli 25 vuotta. Jos vuodet hallituksen rivijäsenenä lasketaan mukaan, luottamustyö liitossa kesti yli 40 vuotta.
Kummola johti jämäkästi ja murahteli mediassa. Häntä ryhdyttiin kutsumaan Rautakansleriksi.
Pelättiinkö sinua kovimpina rautakansleriusaikoina?
– En itse ainakaan huomannut. Ehkä joku pelkäsikin. Ei kukaan ole jälkeenpäin tullut kertomaan. Aa, no, on joku tullut sanomaan – mutta ei välttämättä jääkiekkopiireissä.
Näin jälkikäteen ajatellen: tuliko johdettua liian kovalla kädellä?
– Kyllä alku vaati sen kovan käden. Muuten ei olisi tullut valmista. Ehkä tänä päivänä käyttäisin vähän erilaista taktiikkaa, mutta silloin nuorena käytin joskus muutenkin aika kovaa kieltä.
Valmentajavalintoja
Suomen ensimmäinen MM-kulta tuli Kai Hietarinnan puheenjohtajakaudella, mutta Kummola kokee, että hänelläkin oli ”taustavaikuttajana jonkinlaiset ansiot”.
Kummola oli varapuheenjohtajana vahvasti valitsemassa Curt Lindströmiä, kultasormeksi osoittautunutta persoonallista ruotsalaisvalmentajaa.
– Halusin itse olla vahvasti mukana valmentajavalinnoissa ja tehdä lopullisen päätöksen. Olin tietysti jo Hietarinnan aikana mukana niissä päätöksissä, Kummola kertoo.
– En kauheasti aina kuunnellut muita. Toimitusjohtajan kanssa lähinnä keskusteltiin.
Voiko sanoa, että puheenjohtajajaksosi A-maajoukkueen päävalmentajavalinnat ovat nimenomaan sinun valintojasi?
– No, aika pitkälti.
Kuinka henkilökohtaisena koit menestyksen ja mitalit?
– Jonkun verran tietysti. Esimerkiksi Curren kohdalla koin sen aika henkilökohtaisena, koska jos se olisi mennyt pieleen, minähän siitä olisin saanut suurimman ryöpyn.
Pelottiko mahdollinen ryöpytys ihan oikeasti?
– Ei pelottanut – tai pelon aika ei ollut pitkä, koska se lähti hyvin liikkeelle. Jo ensimmäisenä vuonna [1994] oli mahdollisuus ottaa mestaruus sekä olympia- että MM-kisoissa. Se joukkue pelasi kyllä niin hienoa kiekkoa, ettei ysiviis ollut enää mikään yllätys.
Onko joku valmentajavalinta jäänyt kaivelemaan?
– Kaikki ovat olleet oman aikansa tuotteita. Raimo Summasenkin olisin valinnut myöhemmin joka tapauksessa. Pidin hänen intohimostaan jääkiekkoa kohtaan. Valitettavasti sitten vaan meni kuppi nurin.
Suomi sijoittui Summasen valmennuksessa toiseksi syksyn 2004 maailmancupissa. Laineet löivät lopulta niin korkealle, että Kummola erotti Summasen.
– Hässäkkä kesti useampia viikkoja.
Striimausyllätys
Shedden-tiedotustilaisuuden striimaus tuli Kalervo Kummolalle yllätyksenä. IL-arkisto
Kummola on ollut usein rajun mediakritiikin kohteena.
– Ilta-Sanomien kohdalla kritiikki harmitti, koska olin ollut siellä senttaajana [avustajana], mutta kun polvi vaihtui, olin heidän ykköstähtäimessään pitkän aikaa. Sekin taisi lähteä liikkeelle Summasen jutusta, Kummola ruotii.
– Silloisen Urheilulehden kohdalla älysin aika nopeasti, että ampumalla minua he yrittävät myydä lehteä.
Jukka Röngän päätoimittaman Urheilulehden hakkuri oli Petteri Sihvonen, vasta media-alalle saapunut entinen liigapelaaja ja -valmentaja, jonka tiukkasävyinen julkinen Kummola-haasto on noussut suomalaisen Youtube-jääkiekkoaarrearkun kestosuosikiksi.
Sihvonen vaati Kummolalta, Heikki Hietaselta ja Jari Kurrilta pontevasti perusteita, miksi Doug Sheddenista, ”projektivalmentajasta ja epämääräisestä peluuttajasta”, tuli maajoukkueen ykkönen ohi Jukka Jalosen.
– Jälkeenpäin voin tunnustaa: en tiennyt, että se tilaisuus striimataan, Kummola naurahtaa.
– Ei sitä ollut minulle kukaan kertonut, enkä minä sitä huomannut. Päästelin siinä samaan malliin, vähän niin kuin Sihvonenkin.
Kummola löi takaisin ilmoittamalla muun muassa, ettei tullut ”hullua hurskaammaksi” luettuaan Sihvosen juttuja.
Harmittavatko ne elämään jääneet vastaiskusi?
– Kuule, jos niitä rupeaisi harmittelemaan tai katumaan, nämä touhut olisivat loppuneet jo ajat sitten. Ei muuta kuin pyyhitään pölyt hartioilta – ja jatketaan matkaa.
Alamäessä
Kummola katsoo suomalaisen jääkiekon tämän hetken vointia huolestuneesti. Samalla hän muistuttaa, että ”alamäkiä on ollut ennenkin”.
Maajoukkueen menestys on hiipunut, eikä junioriputki työnnä NHL-matkalle uusia barkoveja, heiskasia ja rantasia.
– NHL-varaukset ovat jonkinnäköinen mittari. Toinen mittari on, kuinka paljon varattuja pelaajia loppujen lopuksi mahtuu NHL-joukkueisiin, Kummola puntaroi.
– Se oli loistava ikäluokka, jossa olivat Mikko Rantanen, Sebastian Aho, Roope Hintz, Patrik Laine ja Jesse Puljujärvi. Ei sellaisia voi ollakaan kovin usein.
Kummolan mainitsema kvintetti varattiin vuosina 2015 ja 2016. Laine, Puljujärvi ja Rantanen ovat kärkikympin poimintoja, Aho ja Hintz kakkoskierroslaisia.
Viime kesänä yhtään suomalaista ei varattu ykköskierroksella. Ainoana sadan ensimmäisen joukkoon mahtui Lasse Boelius, numerolla 60 varattu patapakki.
– Ikäluokat pienenevät, ja kilpailu kovenee.
Kummola muistuttaa jääkiekon ja monien muidenkin lajien korkeista kustannuksista.
– Tässä on sellainen dilemma, että usein huiput tulevat pikkuisen heikommista olosuhteista ja ovat joutuneet jo alusta asti vähän taistelemaan olemassaolonsa puolesta. Heidän on hyvin vaikea löytää rahoitusta tänä päivänä.
”Maailma näyttää hullulta”
Kalervo Kummola toivoo sotimisen loppuvan Ukrainassa ja työllisyystilanteen kohenevan Suomessa. Jussi Saarinen
Äänenpainot muuttuvat entistäkin huolestuneemmiksi, kun Kummola siirtyy tarkastelemaan maailman nykyistä tolaa.
– Maailma näyttää hullulta – mutta on se ennenkin näyttänyt. Uskon, että taas järki voittaa pitkässä juoksussa.
Onko maailma joskus näyttänyt vielä hullummalta kuin nyt?
– Kun vuonna 1962 oli Kuuban-kriisi, silloin touhu näytti vielä hurjemmalta.
Kummola uskoo alituisesta kohinasta ja sysimustuudesta huolimatta suurvaltajohtajien viisauteen välttää kolmas maailmansota.
– Kolmas maailmansota voi olla taloussota – niin kuin presidentti Sauli Niinistö on joskus sanonut.
Näetkö nyt, kaikesta huolimatta, että edessä on valonkajetta?
– Uskon valoisaan tulevaisuuteen.
