NHL on päättänyt vahvistaa asemaansa globaalissa kiekkomarkkinassa. Viime talven 4 Nations Face-Off -turnaus, NHL-pelaajien osallistuminen tuleviin talviolympialaisiin sekä vuoden 2028 World Cupin julkistaminen ovat antaneet esimakua siitä, että maailman merkittävin jääkiekkoliiga on alkanut ottaa kansainvälisten fanien kosiskelun tosissaan.
Viime viikolla NHL tiedotti, että se on kaikessa hiljaisuudessa avannut ensimmäisen Euroopan-toimistonsa Sveitsin Zürichiin jo tämän vuoden elokuussa. Viikonloppuna NHL:n komissaari Gary Bettman kuitenkin laannutteli innokkaimpia spekulaatioita painottamalla, että hallinnon rantautuminen Eurooppaan ei tarkoita sitä, että pelaavaa liigaa oltaisiin laajentamassa Pohjois-Amerikan ulkopuolelle.
Lopulta suurenmoisten puheiden konkreettisimmaksi anniksi jäi jo aikaa sitten julkaistu tieto siitä, että osa vuoden 2028 World Cupista tullaan pelaamaan Euroopan kamaralla.
Kysymys kuuluukin, mitä NHL todella haluaa Euroopasta? Pitkällä tähtäimellä vastaus lienee rahaa.
NHL:n vuosittainen liikevaihto on noin 7 miljardia dollaria, johon peilaten yksittäisten turnausten ja parin hassun runkosarjaottelun taloudellinen merkitys on kuin pisara valtameressä. Nyt jääkiekon mahtiliiga on kaiketi päättänyt, että se aikoo tiristää tuosta pisarasta tähtiloistonsa voimalla mukillisen, ehkä jopa ämpärillisen.
Lähivuosina järjestetyt Global Series -ottelut ovat osoittaneet, että NHL:n karnevaalitunnelma kiinnostaa kyllä aikansa, kun eurooppalaiskannattajat matkaavat seuraamaan otteluita pitkin poikin mannerta. Viime viikonloppuna Tukholmassa moni pikkufani tärisi innosta jo pelkästään yleisölle avoimien jääharjoitusten takia, ja supertähtien seuraaminen paikan päällä sykähdytti varmasti montaa varttuneempaakin kiekon ystävää.
Mutta jos NHL todella aikoo vahvistaa läsnäoloaan Euroopassa ja tehdä kansainvälisistä otteluista helpommin saavutettavaa herkkua, jossain vaiheessa fanit alkavat vaatimaan muutakin kuin somepöhinää ja starojen kärräämistä näytille.
Ensimmäisenä vastaan tulee otteluiden pelillinen anti. Tulevien vuosien lipunostajia tuskin motivoi se, että esimerkiksi Tukholmassa fanit maksoivat satoja euroja maailman parhaasta jääkiekosta ja saivat vastineeksi korkeintaan keskinkertaisen urheiluelämyksen. Vaikka kukaan tuskin odotti Pittsburgh Penguinsin ja Nashville Predatorsin kohtaamisista mitään kärkitason kamppailuja, etenkin perjantain ottelu oli jopa lähtökohtiin nähden pettymys. Kaukalossa on pystyttävä parempaan.
Toisena tulevat fanikulttuuriin ja yhteisöllisyyteen liittyvät seikat. Jo nyt puhutaan siitä, kuinka kansainvälisten otteluiden tunnelma laahaa. Hallissa oli hetkittäin hiljaista kuin huopatossutehtaassa, ja sama toistui vuosi sitten Tampereella.
PR-patsastelu ja ottelutapahtumien ympärille rakennetut oheisviritelmät eivät ole meillekään täysin vieraita konsepteja, mutta eurooppalaisten urheiluyhteisöjen hienous perustuu vahvaan me-henkeen, jonka tärkeimpänä nostattajana toimivat erilaiset kannattajaryhmät. Jos NHL kokeilisi maailmankiertueillaan panostaa enemmän paikallisille ominaiseen fanikulttuuriin, se voisi yllättyä positiivisesti.
Haluan todella uskoa, että NHL-pamppujen kaunopuheet yhteistyön vahvistamisesta ja eurooppalaisfanien osallistamisen tärkeydestä ovat edes osittain totta. Paljon puhuttu lajin kasvattaminen edellyttää kuitenkin sitä, että jääkiekon kiinnostavuus on huippuluokkaa myös muihin urheilulajeihin verrattuna.
Lapsia ja nuoria ajatellen hyvä alku olisi se, että eurooppalaiset NHL-pelaajat näkyisivät enenevissä määrin kasvattajaseurojensa juniorityössä. Ruotsalaistähti Filip Forsbergin taannoinen yhteistyö Leksands IF:n juniorien kanssa osoitti tästä jo lupaavia merkkejä, mutta jatkossa vastaavaa kaivataan säännöllisesti ja laajemmalta rintamalta, sillä yksittäisinä tempauksina nämä hyväntahtoisetkin eleet jäävät helppojen markkinointikikkojen tasolle.
On totta, että myös urheilumaailmassa liiketoiminnan tavoitteena on tuottaa voittoa omistajilleen. Sitä on kuitenkin vaikeampi sulattaa, jos aikomuksena on kilisyttää miljardibisneksen kassaa ahneella ja välinpitämättömällä suhtautumisella eurooppalaiskannattajiin.
Pohjois-Amerikan päässä olisikin syytä tulla pian tietoiseksi siitä, että Eurooppa ei ole mikään lätäkön taakse unohdettu osavaltio vaan kokonainen maanosa, jossa vallitsee oma vaalimisen arvoinen jääkiekkokulttuurinsa.
Jos näin ei tapahdu, NHL:n tarunhohtoinen paatti tulee karahtamaan maailmanvalloitusmatkallaan ikävästi karikkoon.