Juttu tiivistettynä
- Brittiohjaaja Ben Wheatley liikkuu harvinaisella tavalla isojen ja pienten elokuvien välillä.
- 130 miljoonan dollarin hirviöelokuva Meg 2:a seurasi pahvilavasteissa kuvattu Bulk, jonka kanssa ohjaaja vierailee nyt Helsingin Night Visions -festivaalilla.
- Wheatleyn läpimurtoelokuva oli genrejä yhdistellyt Kill List (2011), johon ohjaaja kanavoi oikean elämän pelkoja. Hän pitää elokuvaa nyt ilkeänä ja aggressiivisena, eikä enää tekisi sellaista.
- Wheatley haluaa jatkossakin työskennellä sekä pienten ja kokeellisten elokuvien että isojen studiotuotantojen parissa. Seuraava elokuva, toimintakomedia Normal, saa teatterilevityksen Yhdysvalloissa ensi keväänä.
Tämä on tekoälyn avulla tuotettu, toimittajan tarkistama tiivistelmä.
Harva elokuvaohjaaja on tehnyt urallaan tällaista harppausta.
Pari vuotta sitten Ben Wheatley ohjasi jopa 130 miljoonaa dollaria maksaneen Meg 2: The Trenchin (2023), jossa Jason Statham taistelee jättimäisiä merihirviöitä vastaan. Meg 2 oli toissakesän isoja elokuvatapauksia.
Nyt Wheatley on saapunut Helsinkiin Night Visions -festivaaleille Bulkin (2025) kanssa. Neljän näyttelijän varaan rakennetussa tieteiselokuvassa astellaan huoneista toisiin ja heilutellaan pahvisia pistooleita.
Itseoppinut Wheatley on modernin brittiläisen genre-elokuvan tärkeimpiä nimiä, ja hänen uransa on poikkeuksellinen. 16 vuoden sisään mahtuu kauhua, komediaa, toimintaa ja taidesekoilua. Väri- ja mustavalkoelokuvia miljoona- ja kengännauhabudjeteilla.
Ohjaaja toteaa Ylen etähaastattelussa, että hänellä on paljon erikokoisia ideoita.
– Työni on johdonmukaisen epäjohdonmukaista.
Avaa kuvien katselu
Ben Wheatley saapui Helsinkiin uuden Bulk-elokuvansa kanssa. Night Visions on esittänyt vuosien varrella useita hänen elokuviaan. Kuva: Antti Haanpää / Yle
”Ilkeä, aggressiivinen elokuva”
Ensimmäisillä elokuvillaan Wheatley sukelsi pimeyden ytimeen.
Brightonin lähiöön sijoittuva Down Terrace (2009) oli klaustrofobinen nollabudjetin rikoskomedia rikkinäisestä perheestä.
Kill List (2011) taas alkaa arkirealistisena perhedraamana, jossa vanhemmat riitelevät ja lapsi seuraa vierestä. Väkivaltaisten käänteiden myötä liu’utaan lopulta syvälle painajaiseen.
Avaa kuvien katselu
Kill Listissä leikataan äkisti tunnetilasta toiseen. Wheatley sanoo, että tosielämässä on ”emotionaalisesti epätasaisia” päiviä. Hollywood-elokuvassa tällainen näyttäisi kuitenkin ”hullulta”. Kuva: AOP
Wheatley kirjoitti elokuvan yhdessä vaimonsa, tuottajana ja leikkaajanakin Wheatleyn elokuvissa toimineen Amy Jumpin kanssa. He olivat tekohetkellä tuoreita vanhempia, ja Kill List käsittelee muun muassa vanhemmuuteen liittyviä pelkoja: Mitä jos minusta ei ole isäksi? Mitä jos teen lapselleni sen kaikkein kauheimman?
Wheatley puhuu elokuvaan upottamistaan trigger-pisteistä, joiden tehtävä on tuottaa katsojalle mahdollisimman epämukava olo. Taktiikka toimi, näytöksistä marssittiin ulos.
Ohjaaja ei pelkää yliluonnollisia otuksia vaan fyysistä kipua:
Kulttiklassikon asemaan nousseesta Kill Lististä esitetään Night Visionsissa uusi restauroitu versio. Ohjaajan suhde elokuvaan on nyt ristiriitainen. Hän selittää olleensa sitä tehdessään nuorempi ja vihaisempi.
– Katsoin sen muutama vuosi sitten ja pidin sitä ilkeänä, aggressiivisena elokuvana. En enää tekisi sellaista.
Seuraava elokuva, Sightseers (2012), oli heti hauskempi ja kevyempi. ”Ensimmäinen askel pois totaalisesta synkkyydestä”, Wheatley kuvailee. Elokuva kertoi sarjamurhaajapariskunnasta.
Action-pläjäys Kiinan markkinoille
Kill Listin jälkeen Hollywoodista alkoi tulla tarjouksia. Joistain Wheatley kieltäytyi, jotkut kaatuivat. Mikään ei ole alalla varmaa, ja Wheatleylla on vähintään puoli tusinaa toteutumatonta elokuvahanketta. Hän ei niitä murehdi.
– Ne eivät ole ikinä ajanhukkaa. Ne menevät siihen yhteen ja samaan luomistyön muhjuun, josta opin koko ajan uutta.
Ja paljon on toteutunutkin. Kill Listin jälkeen Wheatley on ohjannut 13 vuodessa kymmenen elokuvaa, useita tv-sarjojen jaksoja sekä musiikkivideoita.
Hän on tehnyt kirjaimellisesti kaikenlaista. A Field in Englandissa (2013) trippailtiin Englannin sisällissodan pelloilla, Free Fire (2016) oli varastohalliin sijoittunut ammuskeluelokuva ja Rebekka (2020) kertoi klassisen murhamysteerin. Elokuvia on kehuttu ja ylistetty.
Avaa kuvien katselu
Wheatley haaveilee elokuvasta, joka saisi yhden, kahden, kolmen, neljän ja viiden tähden arvioita. Kuva: Antti Haanpää / Yle
Meg 2: The Trench oli budjetiltaan isompi kuin kaikki Wheatleyn aiemmat elokuvat yhteensä. Wheatley kuvailee kokemusta erinomaiseksi.
Studio valvoi tekemistä, mutta se ei haitannut – Wheatley sanoo tarvinneensa heidän apuaan. Meg 2 oli osin kiinalainen tuotanto, ja sen piti toimia teattereissa myös Aasiassa.
Se tarkoitti juonen selkeyttämistä ja kuvallisuuden korostamista.
– Siinä mennään melkein kohti mykkäelokuvaa. Kyse on kuvien kielestä, ei niinkään hienosyisestä dialogista, ohjaaja selittää.
Avaa kuvien katselu
Wheatleyn mielestä kriitikot arvioivat elokuvia usein väärin kriteerein. Ei Meg 2:a voi verrata maailman merkkiteoksiin. Kyseessä on popcorn-elokuva. Kuva: Antti Haanpää / Yle
Wheatley onnistui tehtävässä, vaikka kriitikoilta tulikin täyslaidallinen. Meg 2 tuotti melkein 400 miljoonaa dollaria ja oli varsinkin Kiinassa iso hitti.
– Siihen myytiin jotain 45 miljoonaa lippua. Sitä on vaikeaa edes käsittää.
Pahvipyssyjä ja pienoismalleja
Seuraava elokuva lähti sarjakuvista ja 3D-printtereistä.
Wheatley on tottunut kirjoittamaan käsikirjoituksia budjetin ehdoilla. Se on usein ”tylsää raatamista”. Muutama vuosi sitten hän innostui sarjakuvien piirtämisestä, koska siinä paperille saattoi loihtia mitä tahansa.
Miksei sama toimisi valkokankaalla, Wheatley mietti.
Meg 2:n kuvauksiin oli printattu 3D-malleja, joilla demonstroitiin, miltä varsinaiset CGI-animaatiot tulisivat näyttämään. Miksei 3D-malleja itsessään voisi käyttää?
Wheatley tajusi, että fyysiset tehosteet olisivat paitsi CGI:tä halvempia, myös mahdollisesti parempia.
Syntyi tieteiselokuva, jonka villit visiot on toteutettu kekseliäästi ja huokeasti. Videokameroilla, Iphonella ja Goprolla kuvatun Bulkin taustat on projisoitu suoraan seinille, elektroniset laitteet rakennettu paperista ja pahvista. Ulkokuvissa nähdään pienoismalleja ja katosta ripustettuja pahvinpaloja.
Avaa kuvien katselu
Sam Riley näyttelee Bulkissa toimittajaa, joka jäljittää kadonnutta tieteilijää ulottuvuudesta toiseen. Kuva: Rook Films
Wheatley korostaa, ettei häntä kiinnostanut vanhalla teknologialla elvistely tai Wes Andersonin kaltainen retroilu.
– Kyse on siitä, etteivät nuo teknologiat ole mitenkään rikki. Niiden käyttöä kannattaa ainakin harkita, ohjaaja sanoo.
Yksi esikuva oli David Lynchin Eraserhead (1977).
– Lynch teki elokuvan, joka tapahtuu käytännössä yhdessä huoneessa, mutta sitä huonetta lavastetaan koko ajan uudelleen. Lopputulos on kuin taideteos.
Godardin Alphaville (1965) opetti Wheatleylle, ettei uskottava sci-fi katso budjettia:
Wheatley kiistää, että Bulk olisi ollut reaktio Meg 2:een. Sen hän myöntää, että massiivisen studioelokuvan jälkeen oli hyvä tehdä jotain notkeampaa ja näyttelijävetoisempaa. Bulk on myös ensimmäinen elokuva, jonka Wheatley kuvasi osin itse.
– Siinä on iso ero Megiin, jossa olin hyvin kaukana itse fyysisestä tekemisestä.
Jotain outoa, jotain viihdyttävää
53-vuotiaana Ben Wheatley vaikuttaa yhä äärettömän uteliaalta.
– Minulla on läjäpäin käsikirjoituksia, joita yritämme kehittää. Rikosjuttuja, sci-fiä, kauhua. Mutta mietin myös epänarratiivisia, tunnelmiin perustuvia musiikkijuttuja, ohjaaja selittää.
Seuraava elokuva on jo valmis. Bob Odenkirkin (Nobody, Better Call Saul -sarja) tähdittämä toimintakomedia Normal saa Yhdysvalloissa laajan teatterilevityksen ensi keväänä.
Avaa kuvien katselu
Wheatleyta kiinnosti pitkään kaikki genret – paitsi musikaali. Ohjaaja sävelsi kuitenkin Bulkin musiikit, eikä musikaalikaan ole enää pois laskuista. Kuva: Antti Haanpää / Yle
Wheatley pitää pitkän monologin siitä, miten elokuvan kieli on luotu 1900-luvulla, mutta internetin myötä se on menossa uusiksi. Uudet sukupolvet katsovat Minecraft-videoita, ja Wheatley viettää tuntikausia Youtubessa vanhojen kokeellisten dokumenttien äärellä.
– Seuraavaksi saatan tehdä taustalla jotain vähän summittaisempaa. Jotain mikä on kasattu Iphonella. Paljon tekstuaalisia palasia ja voice-overia. Yritän miettiä, mitä elokuvan uusi kieli voisi olla, Wheatley sanoo.
– Mutta yhtä lailla haluaisin tehdä ison tieteiselokuvan, ison studioelokuvan. Niiden tekeminen on hauskaa.