Marraskuun kaamoksessa jokainen meistä on jo kuluttanut loppuun ne D-vitamiinivarastot, joita on kerännyt kesän aikana auringossa ulkoilemalla. Suomessa eletään nyt niin kutsuttua D-vitaminiinitalvea, joka kestää aina maaliskuun loppuun asti. Se tarkoittaa aikaa, jolloin pohjoisilla leveysasteilla ei ole mahdollista muodostua D-vitamiinia iholla auringonvalon vaikutuksesta. Sitä tarvitaan vitamiinipurkista. Mutta kuinka paljon, mitä suosituksissa sanotaan ja ovatko ne liian matalat? Nämä ovat kysymyksiä, jotka kiinnostavat niin tavallisia kansalaisia kuin toimittajiakin. Tähän aikaan vuodesta moni toimittaja tarttuu ajankohtaiseen aiheeseen ja etsii D-vitamiiniasiantuntijoita vastaamaan kysymyksiin.

Suomalaiset ravitsemussuositukset päivitettiin vuonna 2024, mutta D-vitamiinisuositus pysyi ennallaan. Listasin tähän viisi olennaista kysymystä, joita jokaisen journalistin kannattaisi kysyä erityisesti niiltä asiantuntijoilta, jotka ovat olleet laatimassa D-vitamiinisuosituksia. Pohjoismaisten suositusten laatimiseen ovat Suomesta osallistuneet Maijaliisa Erkkola ja Ursula Schwab. Suomalaiset ravitsemussuositukset on laadittu Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ja THL:n yhteystyönä.

 

  1. Suomalaisten suositusten ravintoainesuositukset noudattavat Pohjoismaisia ravitsemussuosituksia (1) ja ne puolestaan ovat linjassa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen eli EFSA:n suositusten kanssa (2). D-vitamiini on ainoa poikkeus, jonka suositus on matalampi Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. EFSA:n D-vitamiinisuositus on 15 µg/vrk, Suomessa ja muissa Pohjoismaissa 10 µg/vrk. Miksi näin on?
  2. Miksi Pohjoismaisissa eikä suomalaisissa suosituksissa ole mitenkään perusteltu tätä poikkeamaa D-vitamiinin osalta EFSA:n suosituksiin verrattuna?
  3. Miksi D-vitamiinisuosituksen tavoitetasoksi on asetettu puutostasolle jäävä 30 nmol/l, eikä yleisesti riittäväksi pitoisuudeksi katsottua 50 nmol/l? Kummallisinta on, että suomalaisissa suosituksissa todetaan D-vitamiinin suositeltavan saannin perustuvan D-vitamiinin veripitoisuuteen 50 nmol/l. Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkansa. Kaikkialla muualla laadituissa suosituksissa, joissa veren tavoitetasoksi on asetettu 50 nmol/l, D-vitamiinisuositukset ovat suurempia, 15–20 µg/vrk. Näin on esim. mainitun EFSA:n suosituksen tapauksessa. Ei tietenkään ole mahdollista, että Pohjoismaissa samaan veripitoisuuden tavoitteeseen päästäisiin vain 10 mikrogrammalla. Ja kuten todettua, suomalainen suositus perustuu pohjoismaisiin vastaaviin. Pohjoismaisten suositusten D-vitamiinia taustoittavassa, Food & Nutrition Research -lehdessä julkaistussa artikkelissa todetaan D-vitamiinin riittävän veripitoisuuden rajaksi 50 nmol/l, mutta toisaalla sanotaan, että asetettu suositus estää väestön D-vitamiinin puutoksen, jonka määritelmänä on
  4. Kumpi väittämä pitää paikkansa: Suomen D-vitamiinisuositus perustuu ”tavanomaiseen” vai ”minimaaliseen” auringonvalon määrään? Väittämät ovat keskenään ristiriidassa, mutta suomalainen D-vitamiinitutkija Christel Lamberg-Allardt on allekirjoittanut kummankin väittämän. Kritisoidessani matalia suosituksia Lääkärilehdessä vuonna 2019, Suvi T. Itkonen, Maijaliisa Erkkola ja Christel Lamberg-Allardt vastasivat minulle, että suositukset perustuvat tavanomaiseen auringonvaloaltistukseen (6,7). Toisaalla Christel Lamberg-Allardt on kuitenkin väittänyt, että kaikki suositukset Euroopassa ja Amerikassakin lähtevät siitä, että D-vitamiinin muodostuminen iholla on minimaalista (8).
  5. Jos D-vitamiinisuositus perustuu ”tavanomaiseen” auringonvalolle altistukseen, miten tällainen voi olla mahdollista maassa, jossa D-vitamiinia voi syntyä iholla auringonvalon vaikutuksesta vain puolet vuodesta?

Jatkokysymykset

Tässä vaiheessa lukija saattaa pohtia, miksei kirjoittaja itse kysy näitä kysymyksiä. Olen kyllä kysynyt, mutta en ole Lääkärilehdessä käydyn debatin jälkeen saanut vastauksia mihinkään.

Henkilöt, jotka ovat laatimassa matalia suosituksia, vastaavat usein kritiikkiin toteamalla, että suomalaisten D-vitamiinitilanne on nyt hyvä. He sanovat myös, että eroamme muista maista siten, että meillä täydennetään D-vitamiinia useisiin elintarvikkeisiin. Kirjoitin aiemmin tässä blogissa suomalaisten D-vitamiinitilanteesta ja siitä, että totuudenmukainen kuva siitä saadaan mittaamalla veripitoisuuksia talviaikaan. Jatkokysymyksenä edellä mainitun viiden lisäksi voikin kysyä, että onko sellainen tilanne tosiaan hyvä, jossa talviaikaan 15–28 % työikäisistä kärsii D-vitamiinin puutteesta (9) ja lapsista ja nuorista peräti kolmannes (10,11)? Elintarvikkeiden vitaminointi toki parantaa D-vitamiinin saantia ja keskimäärin suomalaiset yltävät ruoastaan saadulla D-vitamiinilla suositeltuun 10 mikrogrammaan. Kun suositus on lähtökohtaisesti riittämätön, ei siihen yltäminen tee kuitenkaan kenenkään D-vitamiinitilanteesta hyvää. Kuten todettua, sillä yltää noin tasolle 30 nmol/l – ja se tarkoittaa puutosta.

 

Lähteet:

  1. Blomhoff R, Andersen R, Arnesen EK, ym. Nordic Nutrition Recommendations 2023: Integrating Environmental Aspects. Copenhagen: Nordic Council of Ministers, 2023.
  2. EFSA Panel on Dietetic Products, Nutrition and Allergies (NDA). Dietary reference values for vitamin D. EFSA Journal. 2016;14(10):e04547. doi:10.2903/j.efsa.2016.4547
  3. Brustad M, Meyer HE. Vitamin D – a scoping review for Nordic nutrition recommendations 2023. Food Nutr Res. 2023;67. doi:10.29219/fnr.v67.10230
  4. Lips P, Cashman KD, Lamberg-Allardt C, ym. Current vitamin D status in European and Middle East countries and strategies to prevent vitamin D deficiency: a position statement of the European Calcified Tissue Society. European Journal of Endocrinology. 2019;180(4):P23-P54. doi:10.1530/EJE-18-0736
  5. Paakkari I. D-vitamiini. www.terveyskirjasto.fi (luettu 20.11.2025)
  6. Kaipiainen J. Suositeltu D-vitamiinimäärä on liian pieni. Suomen Lääkärilehti. 2019;74:2348.
  7. Itkonen S, Erkkola M, Lamberg-Allardt C. Tieteellinen näyttö on arvioitu systemaattisesti. Suomen Lääkärilehti. 2019;74:2348-2349.
  8. Lamberg-Allardt C. D-vitamiinin aineenvaihdunta ja tilanne Suomessa. Moodi 2018(1)
  9. Raulio S, Tapanainen H, Valsta L. FinRavinto 2017 -tuloksia: D-vitamiinin saanti ja seerumipitoisuus aikuisilla. Suomen Lääkärilehti. 2021;76:2578-2582.
  10. Soininen S, Eloranta AM, Lindi V, ym. Determinants of serum 25-hydroxyvitamin D concentration in Finnish children: the Physical Activity and Nutrition in Children (PANIC) study. British Journal of Nutrition 2016;115(6):1080-1091.
  11. Soininen S, Eloranta AM, Schwab U, Lakka TA. Sources of vitamin D and determinants of serum 25-hydroxyvitamin D in Finnish adolescents. European Journal of Nutrition 2023;62(2):1011–1025.

 

Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.