Kati Outinen elokuvassa Tonttu
Dreamland Pictures

Kuolemaa käsittelevä lastenelokuva ei tiedä, mille kohdeyleisölle se on tehty.

Varoitus: juttu sisältää paljastuksia Tonttu-elokuvan käänteistä.

ja ohjaama Tonttu on visuaalisesti komea fantasiaelokuva, jonka sisältö hämmentää ja jättää surullisen, jopa kolkon jälkimaun.

Arkistovideo: Vesa Vierikko paljastaa tulevaisuuden suunnitelmansa

Viime perjantaina ensi-iltaan tullut elokuva keräsi avausviikonloppuna 9 547 katsojaa ja sijoittui kakkoseksi uuden Syke-elokuvan (14 416) jälkeen. Avaukselta odotettiin selvästi enemmän, sillä Tonttu julkaistiin peräti 118 valkokankaalla.

Olin itse katsomassa elokuvaa näytöksessä, jonka yleisö koostui pääosin hyvin nuorista lapsista ja heidän vanhemmistaan. Jo elokuvan alku sai osan yleisöstä kiemurtelemaan, kun pieni Talvi joutuu auto-onnettomuuteen ja menettää molemmat vanhempansa.

Käy ilmi, että Talvi ja toinen tyttö, Lumi, ovat olleet erottamattomat koko elämänsä, kunnes Talvi adoptoidaan uuteen perheeseen. Hylätty Lumi puolestaan eksyy tunturin alla sijaitsevaan tonttumaailmaan, jossa ei myöskään kaikki ole kohdallaan.

Paikkaa johtava emeritustonttu Rääpäkkä yskii pahaenteisesti, kunnes edessä ovat tonttuhautajaiset, ehkä ensimmäiset lajissaan lastenelokuvassa. Tunnelma on kuin mustassa messussa: tontut marssivat tummissa kaavuissa läpi synkän rituaalin, joka tuntuu yhtä sopivalta koko perheen jouluelokuvaan kuin tuhmat vitsit Pikku Kakkosen juontajan suuhun.

Vesa Vierikko on Rääpäkkä (RIP).

Vesa Vierikko on Rääpäkkä (RIP).
Dreamland Pictures

Joulutrauma lapsille

Elokuvan sävy ja käänteet olivat ilmeisen raskaita ainakin niille lapsille, jotka istuivat samassa näytöksessä kanssani. Osa pienimmistä katsojista oli jo puolivälissä menettänyt otteen tarinasta, joka oli mennyt selvästi yli ymmärryksen. Ennen levottoman liikehdinnän alkua salissa kuului sieltä täältä vanhemmille esitettyjä kysymyksiä:

“Onko Lumi Talvin sisko vai ystävä?”

“Miksi Lumi ei muuta samaan perheeseen?”

ja kaikkein paljastavin: “Onko Lumi oikeasti olemassa?”

Tonttu on lastenelokuva, jota suuri osa lapsista ei ymmärrä, mutta joka silti ehtii ravistella heitä kuoleman kuvauksella. Elokuvassa viitataan vähintään kolmeen kuolemantapaukseen, mutta niiden käsittely jää pintapuoliseksi ja hämmentäväksi. Lopputulos on kuin yhdistelmä surua ja ymmälleen jäämistä, eikä kumpikaan tunnu harkitulta.

Aikuisille Tonttu puolestaan on liian naiivi ja dramaturgisesti kömpelö. Jähmeät aikuishahmot ja kankea jälkidubbaus vain vahvistavat irrallisuuden tunnetta.

Thea Achillea ja Soma Zimmatore ovat Talvi ja Lumi.

Thea Achillea ja Soma Zimmatore ovat Talvi ja Lumi.
Dreamland Pictures

Kuolema ei ole tabu

Lastenelokuvissa saa, ja toisinaan pitääkin, käsitellä kuolemaa. Se ei ole tabu. Mutta aihe vaatii tyyliä, herkkyyttä ja tunneälyä.

romaaniin pohjaava Veljeni Leijonamieli on loistava esimerkki, miten kuolemasta voi kertoa lohduttavasti, rohkeasti ja lapsen kokemusmaailmaa kunnioittaen.

Myös kotimainen Joulutarina tarjoaa relevantin vertailukohdan. Se käsittelee kuolemaa heti tarinan alussa, mutta tekee sen lempeästi ja lapsitajuisesti. Joulutarina onnistuu välittämään surun ja toivon tasapainon tavalla, josta Tonttu voisi ottaa oppia: kuolema on osa tarinaa, ei sen kantava sensaatio.

Tonttu on elokuva, joka ei lopulta tiedä, kenelle se on tehty. Lapsille se on liian raskas. Aikuisille liian naiivi. Ja joulumielelle liian synkkä.