Yhdysvaltojen ja Venäjän keskenään neuvottelema rauhansuunnitelma Ukrainaan on ajamassa Euroopan uuteen, entistäkin vaarallisempaan aikaan. Uhka vapaalle maailmalle ei muodostu vain siitä, että suunnitelma on kohta kohdalta kuin Venäjän toivelista, jonka USA:n presidentti Donald Trump on niellyt ruplankuvat silmissä.
Historiallisena käännekohtana voi pitää myös USA:n asemoitumista vähintään neutraaliksi osapuoleksi lännen ja Venäjän välille tai jopa Venäjän puolelle.
Synkimmän tulkinnan puolesta puhuvat tiedot, jonka mukaan USA on esittänyt Ukrainalle uhkavaatimuksen ase- ja tiedusteluavun loppumisesta, jos maa ei allekirjoita sopimusta ensi torstaihin mennessä. Näin ollen suunnitelma ei olisi edes pohja tuleville neuvotteluille vaan ”ota tai jätä” -tilanne, jossa Ukraina pakotettaisiin Venäjän sanelemaan rauhaan.
Totuuden hetki on käsillä.
Jos Venäjän hyökkäys Ukrainaan vuonna 2022 oli naamioiden riisuminen, nyt myös Trump on paljastanut loputkin karvansa läntisen arvoyhteisön edessä.
Venäjän presidentti Vladimir Putin otti hyökkäyssodallaan suuren riskin, mutta jokerikortti osoittautui valtiksi. Venäjän pitkäaikainen panostus tiedustelu- ja vaalivaikuttamiseen Trumpin saamiseksi taas USA:n johtoon on saamassa ruhtinaallisen palkinnon.
Putinin suhde Trumpiin käy manipulaation mestarinäytteestä. Vastaavasti Venäjän edustaja Kirill Dmitrijev vei USA:n erityislähettiläs Steve Witkoffia kuin pässiä narussa. Lopputulos on sama riippumatta siitä, oliko ajoittainen julkinen kovistelu Putinin suuntaan pelkkää teatteria ja oliko Euroopalla alun alkaenkaan aitoa mahdollisuutta voittaa Trumpin sympatioita puolelleen. Suomen Alexander Stubbia ei pidä syyttää hyvästä yrityksestä.
Rauhansuunnitelma ei olisi välttämättä katastrofi, ellei Venäjä olisi Venäjä eikä Trump olisi Trump. Nykytilanteessa pykäliin on kuitenkin leivottu ansa Ukrainalle. USA voisi vetää esimerkiksi Ukrainalle myönnettävät turvatakuut pois minkä tahansa tekosyyn nojalla. Vakuutus Venäjän hyökkäämättömyydestä naapurimaihin on täysin vailla uskottavuutta. Laajentumisen makuun päässeelle Putinille kirjaukset ovat tahroja paperilla.
Eurooppa on tehnyt Ukrainan hyväksi enemmän kuin ei mitään, mutta sodan koko kuvan kannalta auttamattoman hitaasti ja pelokkaasti. Totuuden hetki on käsillä.
Pystyykö Ukraina vain Euroopan sotilaallisella tuella kieltäytymään rauhasta, joka jättäisi sen Venäjän saaliiksi? Mikä on Naton uskottavuus USA-vetoisena liittokuntana jatkossa? Vaarallinen rauhansuunnitelma on Euroopalle viimeinen herätys täyteen vastuunottoon omasta tulevaisuudestaan.