Kainuun lumisista metsistä tuli uuden kreivi Draculan kotiseutua.
Suomalaiset havupuut vilisevät näyttävästi silmissä, kun vihollissotilaat jahtaavat kreivi Draculan Elisabeta-vaimoa läpi talvisen metsän – ja samoin, kun Dracula listii heitä miekallaan lumisen metsäaukion keskellä.
Uuden Dracula: A Love Tale -elokuvan alussa ja vielä loppupuolella viivytään useita minuutteja Romaniassa vampyyrikreivin jylhän goottilinnan liepeillä, mutta oikeasti ranskalaistuotannon metsäotokset kuvattiin maaliskuussa 2024 Suomen Kainuussa: Sotkamossa, Kuhmossa ja Kajaanissa useassa eri paikassa.
Luc Bessonin ohjaama elokuva sai Suomen ensiesityksensä torstai-iltana Night Visions -festivaalilla Helsingissä.
Kreivi Draculaa näyttelee yhdysvaltalainen Caleb Landry Jones, Elisabetan roolissa on yhdysvaltalainen Zoë Bleu ja vampyyrejä jahtaavana pappina on itävaltalais-saksalainen tähti Christoph Waltz, joka muistetaan yhä muun muassa Quentin Tarantinon Kunniattomista paskiaisista (2009).
-
Lue Dracula: A Love Tale -elokuvan lyhyt arvio jutun lopusta.
Elokuvan lähes kaikki metsään sijoittuvat öiset kohtaukset on kuvattu Suomessa. Varsinaisia kuvauspäiviä kaihoisalle fantasiadraamalle kertyi viisi. Helsingissä ja Kainuussa niitä valmisteltiin suomalaisvoimin kahden kuukauden ajan.
– Kuvauspaikkoina toimivat ohjaaja Luc Bessonin hyväksymät syrjäiset lumiset metsätiet, vaarat, aukeat peltoalueet ja järven rannat, tuotantopäällikkö Joonas Kirjavainen Otto tuotannosta kertoo.
Draculaa näyttelevä Caleb Landry Jones ei itse matkustanut Suomeen, vaan täällä hänen osuutensa hoitivat sijaisnäyttelijät. Kuva: Night Visions
Ranskasta tuotiin Suomen ulkokuvauksiin 14 friisiläishevosta, jotka eivät olleet koskaan aiemmin kulkeneet lumessa.
Monissa kohtauksissa suomalaisia metsänäkymiä on yhdistelty tietokonetehosteilla luotuihin tai muualla kuvattuihin maisemiin, kuten Draculan linnasta metsään päin kuvatuissa ulkokuvissa: metsä on Kainuuta, mutta jyhkeän linnan edusta on kuvattu studiossa.
– Pääkuvausryhmän kanssa kuvasimme paljon ratsastusta tai taisteluja sisältäviä stunt-kohtauksia. Kakkosryhmä otti haltuun laajempia maisemia, niin sanottuja plate-kuvia, joita on käytetty efektoitujen kuvien rakentamisessa, Kirjavainen kuvailee.
Hän kiittää avusta etenkin Sotkamon kuntaa, jonka väki ja paikalliset yrittäjät pystyivät tarjoamaan ranskalaisille toimivan infrastruktuurin.
Ohjaaja Luc Besson sekä näyttelijät Matilda De Angelis, Caleb Landry Jones, Zoë Bleu, Christoph Waltz ja Raphael Luce juhlivat Draculan maailmanensi-iltaa Rooman elokuvajuhlilla lokakuussa. Kuva: Anna Maria Tinghino / Future-Image / Zuma / MVPhotos
Toisin kuin alun lumisen taistelukohtauksen perusteella kuvittelisi, sen enempää Draculaa näyttelevä Caleb Landry Jones kuin Elisabetaa esittävä Zoë Bleu eivät käyneet Suomessa. Heidät on istutettu kuviin vihreän taustakankaan avulla jälkikäteen.
Päähahmoista Kainuussa kävi vain asianajaja Jonathan Harkeria esittävä ranskalaisnäyttelijä Ewens Abid.
Besson on Ranskan kansainvälisesti menestyneimpiä ohjaajia, joka 1990-luvulla sai mainetta etenkin elokuvillaan Tyttö nimeltä Nikita (1990), Leon (1994) ja The Fifth Element (1997). Jälkimmäisen pääosissa olivat Bruce Willis ja Milla Jovovich.
Keskustelupalstojen perusteella uusi Dracula on jakanut yleisönsä. Esimerkiksi Redditissä osa katsojista on kehunut Jonesin roolia siitä, että se tuo esiin Draculan epämääräisen levottomuuden ja täyttymättömän kaipauksen. Yhtä vahvasti Jonesia ja elokuvaa on samalla palstalla myös haukuttu.
Lauantain esitykset Helsingissä ja Joensuussa ovat toistaiseksi elokuvan viimeiset Suomessa, sillä Draculalle ei ole tiedossa valkokangaslevitystä missään Pohjoismaassa.
Arvio
Surumieliseltä Draculalta puuttuu karisma
Vampyyreja metsästävää pappia Dracula-elokuvassa näyttelee Christoph Waltz (oik.). Kuva: Night Visions
Suomessa kuvatut näyttävät, vetistä lunta tihkuvat metsäiset ulkokuvat vievät uudessa Dracula-elokuvassa ajatukset sinne minne tässä tarinassa pitääkin eli Transilvaniaan.
Muilta osin elokuva on keskinkertainen: ajatuksiltaan runsas mutta toteutukseltaan vaisu ja yli kaksituntisena aivan liian pitkä.
Ranskalaisen Luc Bessonin sovituksessa vampyyrikreiviä puskee eteenpäin suru ja romanttinen kaiho. Tulisesti rakastunut vampyyrikreivi etsii vuosisatojen ajan kuollutta Elisabeta-rakastaan, kunnes kuvittelee löytäneensä tämän jälleensyntyneenä 1800-luvun lopun Pariisista.
Surumielisyys lävistää koko elokuvan, mutta ei aina niin jäntevästi kuin vampyyrifantasia edellyttäisi. Caleb Landry Jones ei täytä päärooliaan karismalla, vaan uneliailla silmillä, turkkamaisella tuskalla ja intensiivisillä katseilla.
Pohjalla on Bram Stokerin tuttu tarina, jota Besson on muunnellut versionsa tarpeisiin. Van Helsingin tilalla vampyyrejä metsästää itseään rikostutkijoihin vertaava pappi, jota itävaltalais-saksalainen tähti Christoph Waltz näyttelee sivuosassaan kuitenkin maneerisesti ja kyllääntyneen oloisena.
Osan yksityiskohdista Besson on varastanut suoraan Francis Coppolan aiemmasta, synkänromanttisesta Draculasta (1992).
Iäkkään Draculan kurttuihoinen ja pitkähiuksinen olemus esimerkiksi tuo mieleen tuon elokuvan Gary Oldmanin – sillä tärkeällä erotuksella, että Oldman sentään tihkui paksun maskinsakin alta verevänviettelevää magneettisuutta. Jones ei lainkaan.
Värittömiä miehiä kiehtovampia ovat kaksi tärkeää naista, vaikka ne onkin rakennettu tutun huora-madonna-asetelman päälle.
Viattomuutta edustaa Zoë Bleu kaksoisroolissaan intohimoisena Elisabetana ja viattoman pidättyvänä Minana. Matilda De Angelisin tunteissaan purskahteleva Maria-vampyyri on tämän vastakohta, joka on valeltu seksuaalisella himolla.
Draculan ja tämän naisten intensiivisissä keskinäisissä katseissa on onneksi latausta, joka muusta elokuvasta puuttuu.
Romanttinen fantasiadraama ★★
Dracula: A Love Tale, Night Visions -festivaalin näytös Helsingin Kinopalatsissa lauantaina 22.11. klo 15.30 sekä Joensuun Tapiossa klo 15.00