Jari Hanska

Suomen velkaantuminen kiihtyi koronavuosina, mutta suunta ei ole sittemmin kääntynyt. Nyt riidellään siitä, kuka oli syypää, vaikka pitäisi löytää tie ulos kriisistä, arvioi Jari Hanska.

Eilen klo 21:01

Suomen taloustilanne muistuttaa pian tärveltynyttä romuautoa. Kuvan Volkswagen ei liity tapaukseen. Henri Posa

VTV:n tuore raportti korona-ajan valtion menojen kasvusta käynnisti kovan debatin siitä, miten paljon Suomen budjetti oikeastaan turposi kriisitoimien varjolla. VTV:n arvion mukaan menot olivat vuosina 2020–2023 keskimäärin 10 miljardia euroa korkeammalla tasolla kuin Rinteen–Marinin hallitus oli kautensa alussa suunnitellut.

Valtiovarainministeriössä otettiin raportin julkaisun jälkeen toinen asento. Ministeriö on itse laskenut, että edellisellä vaalikaudella hallitus kasvatti pysyviä menoja noin kolmella miljardilla eurolla. Ministeriöstä moitittiin, että indeksikorotukset ja automaattiset menokorotukset on laskettu VTV:n raportissa mukaan.

VTV oli laskenut, että menot kasvoivat pysyvästi 3,9 prosenttiyksikköä aiempaa korkeammalle tasolle. Tästä ”valtaosa” johtui VTV:n mukaan päätösperäisistä menolisäyksistä.

Raporttia ehätti moittimaan myös SDP:n kansanedustaja Matias Mäkynen. Hän kritisoi muun muassa sitä, mitä toimia oli laskettu kriisin hoitamisen ulkopuolelle.

SDP:n kansanedustaja Nasima Razmyar piti raporttia jopa poliittisesti värittyneenä. Moitteita sai myös valtiovarainministeriö, joka oli antanut raportista varsin kehuvat lausunnot kansliapäällikkö Juha Majasen ja budjettipäällikkö Mika Niemelän nimissä tutustuttuaan raporttiin aiemmin syksyllä. Julkaisun jälkeen ääni kellossa muuttui kriittiseksi. Niemelä antoi raportista pyyhkeitä, mutta Majanen puolestaan kehui sitä.

Keskustelua siitä, oliko Marinin hallitus totaalisen leväperäinen rahojen jakamisen kanssa, on käyty vuosia. Raportin herättämä poliittinen pärinä ei siis tullut yllätyksenä. Hallituspuolueilla on ollut koko ajan haluja osoittaa, että lähes kaikkien ongelmien takana on Marinin hallituksen avokätinen rahanjako.

Samalla unohtuu, että huomattava osa ratkaisuista oli sellaisia, joita silloinen oppositio, kokoomus ja perussuomalaiset etunenässä, auliisti tuki.

SDP:llä on puolestaan haluja osoittaa, että tehdyt menolisäykset olivat korona- ja energiakriisin sekä Ukrainan sodan vuoksi välttämättömiä.

Lopullisen totuuden selvittäminen edellyttäisi kaikkien päätösten ja budjettimomenttien tarkkaa läpikäyntiä. Se vaatisi erottelua sen suhteen, onko jokin menolisäys aidosti ollut seurausta kriisistä vai ainoastaan löyhästi perusteltavissa kriisin varjolla.

Viime vuonna valtion velka oli reilut 169 miljardia euroa, kun se oli vielä vuonna 2019 noin 106 miljardia euroa. Suomen julkisyhteisöjen velka on noussut jo 88,3 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen. Ensi vuonna ylittynee 90 prosentin raja.

Tiistaina saatiin kuulla valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) suusta, että Suomi on joutumassa tarkkailuluokalle eli alijäämämenettelyyn. Se tietäisi lähinnä maineriskiä Suomelle, mutta velkaongelma on tosi.

Velkataakan kasvun hillitsemisessä nykyinenkään hallitus ei ole leikkauksista huolimatta onnistunut vaan velkasuhde on jatkanut kasvuaan. Kansalaisten kannalta on lopulta yhdentekevää, minkä vuoksi valtion menot ja samalla velkaantuminen ovat paisuneet näin voimakkaasti.

Oleellista on se, millaisiin toimiin velkaantumisen taittamiseksi tartutaan. Suomen tilannetta vaikeuttaa se, että puolustusmenoja joudutaan tulevaisuudessa kasvattamaan miljarditolkulla ja samalla väestön ikääntymiseen, etenkin sosiaali- ja terveyspalveluihin, liittyvät kustannukset kasvavat.

Jos Suomi olisi taloyhtiön yhteiskäytössä oleva auto, niin se ei pian mene enää katsastuksesta läpi. Kolisevassa kärryssä palaa varatankin valo ja kojelautaan ilmestyy yhä uusia varoitusvaloja. Pian se jättää porukan tienposkeen.

Siitä on yhtiökokouksessa toki mukava riidellä, oliko hajoamisen syy kytkintä vedättäneen Mikan, lumipenkkaan ajaneen Minnan vai öljynvaihdosta luistaneen Laurin. Ulkoisista tekijöistä eli teiden huonosta kunnosta ja bensan hinnasta voivat kaikki olla yhtä mieltä, mutta se ei auta itse ongelmaan: jonkun pitäisi saada kärry kuntoon ja tankki täyteen.

Muuten edessä on vaihtaminen polkupyörään. Siitä vasta poru nousisi.