”Keskity!”
Tämän olet saattanut tiuskaista lapsellesi, monestikin, kun olet halunnut hänen suuntaavaan tarkkaavuutensa tiettyyn asiaan.
Niin on kuitenkin turha sanoa lapselle.
Turhaa on myös huolestua, jos pieni lapsi touhuilee samaan aikaan muuta kuin vain yhtä, sitä aikuisen mielestä tärkeintä, asiaa.
Pienille lapsille ja vielä koululaisillekin on nimittäin aika tyypillistä, etteivät he jaksa keskittyä kovin pitkään yhteen asiaan kerrallaan. Lapsi saattaa esimeriksi leikkiä tai jumpata samaan aikaan, kun aikuinen lukee hänelle kirjaa.
Tästä ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan. Monen asian häärääminen yhtä aikaa on yleistä lapsuudessa eikä useinkaan tarkoita, että lapsella olisi esimerkiksi tarkkaavaisuushäiriö. Lapsen valikoiva tarkkaavaisuus on vielä kypsymätön ja sen vuoksi hänen voi olla vaikea keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.
Tarkkaavaisuuden tutkimus on oma tieteen haaransa, joka on kehittynyt voimakkaasti parinkymmenen viime vuoden aikana. Tieto tarkkaavaisuuden neurobiologiasta on lisääntynyt ja tarkentunut.
Vuonna 2024 julkaistussa tutkimuksessa tarkkaavaisuuden tutkijat osoittavat, että eri suuntiin hajaantunut tarkkavaisuus voi häiritä aikuisen oppimista – mutta ei lapsen.
Lapset voivat oppia aivan yhtä hyvin, vaikka he eivät keskity yhteen asiaan kerrallaan, vaan multitaskaavat monia asioita yhtä aikaa.
Lapsen hajaantunutta tarkkaavaisuutta ei pidä moittia
Lapselle on turha sanoa jatkuvasti, että nyt täytyy keskittyä – ellei sitten ole kyse turvallisuuteen liittyvästä asiasta, kuten autotien ylittämisestä.
Tutkimuksen mukaan lapset voivat oppia jopa paremmin, kun heitä kehotetaan olemaan kiinnittämättä huomiota johonkin asiaan. Lapsen uteliaisuus herää ja hän tutkii tosi tarkkaavaisesti asiaa, jota kehotettiin jättämään täysin huomiotta.
Aikuiset puolestaan noudattavat kuuliaisesti ohjeita ja suuntavat huomionsa toisaalle, jos niin pyydetään tekemään.
Odotamme usein lapsilta aikuismaista keskittymistä ja huomion kiinnittymistä yhteen asiaan kerrallaan. Vaikka lapsi tekee vauva-iästä alkaen valintoja, mihin huomionsa kiinnittää, hänen kykynsä valikoivaan tarkkaavaisuuteen on kuitenkin varsin kehittymätön.
Silmien kieli eli katsominen on lapsen ensimmäinen tarkkaavaisuussysteemi. Jo 6–8 viikon iässä vauva hymyilee eniten juuri omille vanhemmilleen eli hymyn kieli alkaa vahvistua. Silmien ja hymyn kieltä seuraavat äänteiden kieli ja lopulta sanojen kieli.
Kolmen kuukauden ikäinen katsoo pitempään oman äitinsä kasvoja kuin tuntemattomia naisia.
Ensimmäisten viiden ikävuoden aikana kehittyy kaksi tarkkaavaisuuden perussysteemiä: Ensimmäisen ikävuoden aikana kehittyy tutkimisen ja orientaation systeemi, ja ensimmäisen ikävuoden lopulla alkaa vahvistua tarkkaavaisuuden kontrollisysteemi, josta tulee dominoiva järjestelmä.
Esikouluiässä tämä tarkkaavaisuuden kontrollisysteemi yleensä vahvistuu ja lapsi alkaa kiinnittää enemmän huomiota siihen, mihin asioihin hän keskittyy.
Tarkkavaisuudessa on temperamenttieroja
Tarkkaavaisuus on yksilöllistä. Osalla ihmisistä on vaeltava mieli, jonka voi olla vaikea pysyä yhdessä tehtävässä kovin pitkään. Tämä yksilöllinen piirre ei välttämättä katoa aikuisiässäkään, vaan tarkkaavaisuus voi olla vaeltavaa ja eri suuntiin jakautuvaa aikuisenakin.
Vaeltava mieli voi olla myös vahvuus. Kun tarkkaavaisuus on hajaantunut, ihminen voi huomata paljon asioita ympärillään ja tuottaa runsaasti ideoita.
Monissa ammateissa voi olla hyötyä siitä, että huomaa pieniä vihjeitä ympärillään tai miettii paljon kaikenlaisia erikoisia ajatuksia. Esimerkiksi lapsuusiän hajaantunut tarkkaavaisuus voi jalostua erityistaidoksi poliisin, mainossuunnittelijan, kuljettajan, tutkijan tai vaikka toimittajan ammatissa.
Vaeltava mieli on useimmiten myös impulsiivinen, elämyshakuinen sekä palautetta ja palkintoa etsivä. Kun tämän tiedostaa, omaa elämys- ja palkintohakuisuutta voi oppia hallitsemaan viisaasti.
Osalla ihmisistä on toisen tyyppinen tarkkaavainen mieli, joka fokusoituu tiiviisti yhteen asiaan kerrallaan. Jos huomio täytyy siirtää hetkeksi asiasta toiseen, keskittyminen häiriintyy ja on vaikea enää jatkaa keskeytynyttä tehtävää.
Tarkkaavaisuutta on erilaista
Tarkkaavaisuuteen vaikuttaa kolme tasoa: valikoinnin taso, sitoutumisen taso ja kontrollin taso.
Osalle ihmisistä on luonnostaan vaikeampaa sitoutua keskittymään, valita mihin keskittyy ja kontrolloida omaa keskittymistään. Heidän tarkkaavaisuutensa ei ole huono, vaan erilainen kuin vahvaan sitoutumiseen ja kontrolliin taipuvaisten.
Myös tarkkaavaisuuden intensiteetissä ja valikoinnissa on yksilöllisiä eroja. Jotkut pystyvät keskittymään olennaiseen jo lapsena, toisten on puolestaan vaikea poimia esimerkiksi koulun oppikirjasta keskeiset asiat.
Yhden tarkkaavaisuus on intensiivistä ja hänellä on voimakas intentio eli pyrkimys suunnata huomionsa tiettyyn asiaan.
Toisella taas on ohuempi intensiteetti tarkkaavaisuudessa eikä hänellä välttämättä ole intentiota lainkaan. Joskus tämäntyyppinen ihminen ajelehtii enemmän kuin navigoi elämässään, pyrkimättä kovin päättäväisesti mihinkään tavoitteeseen.
Haahuilussa ja ajelehtimisessakin voi oppia taitavaksi. Jotkut ihmiset ovat taitavia löytämään itsensä sattumalta oikeasta paikasta juuri oikeaan aikaan.
Hajaantunut tarkkaavaisuus ei oikeuta häiritsemään toisia
Vaikka lapsella onkin kiertävä, moneen asiaan suuntautunut tarkkaavaisuus, hänen tulisi silti oppia ryhmätaitoja eli ryhmän mukana toimimista ja ryhmän yhteiseen toimintaan sitoutumista.
Näitä taitoja voi olla vaikea oppia, ellei niitä systemaattisesti ja kannustavasti opeteta.
Kun ryhmä tarvitsee keskittymisrauhaa, lapsi voi toki puuhailla samalla omia juttujaan, kunhan se ei häiritse muuta ryhmää. Lasta ei kannata moittia puuhastelusta, vaan kertoa arvostavasti, miksi kunnioitamme keskittymisrauhaa ja mitä ryhmätilanteessa voi ja ei voi tehdä. Lapselle voi esimerkiksi tarjota kaksi hiljaista puuhaa, joista hän voi valita toisen.
Joskus sekin toimii, että näyttää lapselle ajastimesta, kuinka monta minuuttia ensin harjoittelemme yhdessä keskittymistä ja sitten hän voi jatkaa itse valitsemaansa puuhaa.
Kotona lapselle kannattaa järjestää mahdollisuuksia harjoitella kontrolloitua tarkkaavaisuutta leikin kautta. Esimerkiksi helmien pujottelu nauhaan, askartelu tai plusplussilla tai legoilla mallin mukaan rakentaminen voivat vahvistaa tarkkaavaisuuden kontrollisysteemiä.
Vanhempi voi jatkaa lyhyen iltasadun kärsivällisesti loppuun, vaikka näyttääkin siltä, ettei lapsi yhtään kuuntele. Todennäköisesti hän kuuntelee, mutta omalla tavallaan.
Piditkö lukemastasi?
Tilaa Kaksplussan ilmainen uutiskirje ja saat tuoreet jutut suoraan sähköpostiisi kahdesti viikossa!
Artikkeliin liittyvät aiheet