Suomeen muuttaneella italialaishyökkääjällä on ikävä hyvää pitsaa.
22.11. 16:04
18-vuotias Manuela Heidenberger pelaa toista kauttaan Auroraliigaa HPK:n paidassa.
Miten päädyit Hämeenlinnaan?
Halusin lähteä ulkomaille kehittyäkseni pelaajana, koska Italiassa naisten jääkiekon taso ei ole vielä kovin hyvä. Olavi Kalliomäen avulla sain mahdollisuuden tulla Suomeen.
Olit tullessasi 17-vuotias. Muutitko yksin?
Kyllä, mutta vanhempani tulivat ensin mukaani viikoksi ja auttoivat minua asettumaan. He tulivat muutaman kerran käymään kauden aikana.
Millaista oli asua yksin ja kaukana kotoa?
Aluksi tietysti vähän jännitti, mutta olin myös todella innoissani, koska tiesin, että tämä askel täytyi ottaa. HPK:ssa minut otettiin erittäin ystävällisesti ja lämpimästi vastaan. Arvostan sitä, että tunsin oloni alusta asti turvalliseksi.
Millaisia kulttuurishokkeja olet kokenut?
Minut yllätti se, kuinka ujoilta ja varautuneilta ihmiset aluksi vaikuttivat. Mutta kun heihin tutustuu, paljastuu, että he ovatkin todella lämpimiä ja ystävällisiä!
Toinen kulttuurishokki oli se, kuinka aikaisin syötte iltaisin. Täällä ihmiset voivat syödä kello 16 tai 17, meillä kotona normaaliaika on 19–20:n välillä.
Millaisia ruokakokemuksia olet saanut Suomessa?
Itse asiassa pidän suomalaisesta ruuasta aika lailla. Ainoita poikkeuksia ovat olleet suomalainen kahvi sekä pitsa, joka on todella huonoa…
Miten sopeuduit Suomen talveen?
Olen Italian Alpeilta, vuoristosta Bolzanon läheltä, joten olen tottunut kylmiin talviin. Pidän kovasti lumesta, ja olin viime talvena aina onnellinen, kun Hämeenlinnassa satoi lunta. Olisipa sitä tullut enemmän…
Miten päädyit Italiassa jääkiekkoilijaksi?
Pienenä menimme päiväkodin jälkeen kaverieni kanssa pelaamaan ”jääkiekkoa” pienillä mailoilla ja kiekolla, ilman luistimia. Se oli kotikylässäni aika yleistä. Sitten menin luistelukurssille. Pidin siitä, joten aloin pelata jääkiekkoa.
Olet nuori mutta jo nelinkertainen Italian mestari. Miten se on mahdollista?
Italiassa jääkiekon taso on tosiaan aika matala. Vain yksi seura kilpailee Euroopassa: se on oma seurani Eagles Bolzano. Seura kokoaa paljon nuoria lahjakkaita pelaajia.
Millaisia pelillisiä eroja olet havainnut?
Harjoittelukulttuuri ja ylipäätään jääkiekkomentaliteetti ovat aivan erilaista. Italiassa treenasimme ehkä 2–3 kertaa viikossa iltaisin. Täällä harjoitellaan aamupäivisin melkein joka päivä, ja harjoitukset ovat todella intensiivisiä. Minua ovat kehittäneet erityisesti treenit kaukalon ulkopuolella ja kuntosalilla, koska niihin en ollut juurikaan tottunut.
Millaisia ovat tavoitteesi pelaajana?
Lapsesta asti unelmani on ollut pelata maajoukkueessa ensi vuoden olympialaisissa Italiassa. Sitä tavoittelen edelleen. Tulevaisuudessa tavoitteenani on ammattilaisuus.
Pystytkö Suomessa elämään ammattilaisen elämää?
Rahallisesti en, mutta toki korvaus on paljon parempi kuin Italiassa. Käyn kuitenkin edelleen etänä italialaista koulua, joten vanhempieni täytyy vielä tukea minua taloudellisesti.
Mitä kaipaat Italiasta?
Kotiin tuloa treeneistä siten, että äitini on tehnyt ruuan valmiiksi. Lisäksi kaipaan vuoria ja hyvää pitsaa.
Jos mikä tahansa olisi mahdollista, mitä veisit Italiasta Suomeen?
Pidän Hämeenlinnan luonnosta ja etenkin järvistä, mutta veisin kuitenkin sen mentaliteetin, kuinka vakavasti täällä suhtaudutaan jääkiekkoon. Se kehittäisi lajia Italiassakin.
SYNTYNYT: 15.9.2007 Bolzanossa, Italiassa.
LAJI: Jääkiekko.
PELIPAIKKA: Laitahyökkääjä.
Auroraliigassa: 61 ottelussa 8+9=17 kausina 2024–26.
Italian maajoukkueessa: 2 ottelussa 2+2=4 pistettä.