Automatisointi, digitalisaatio, tekoäly. Kaikilla näillä on kiistattomia etuja, mutta myös vaikutuksia, joita ei sovi sivuuttaa.
1980-luvulla sain nuorukaisena seurata, kuinka vanha paperikone automatisoitiin. Mieleeni jäi nuoren automaatioasentajan kanssa käyty keskustelu. Hän kysyi: ”Tiedätkö mitä teen työkseni?” Vastasin, että rakennat ohjausjärjestelmiä koneen eri osille. Hän totesi: ”Joo, mutta oikeasti teen työttömiä.”
Ja hän oli oikeassa. Remontin jälkeen kone toimi 30 prosenttia pienemmällä työntekijämäärällä.
Automatisointi toi mukanaan turvallisuutta ja kevensi raskaita työtehtäviä, mutta samalla se vähensi työpaikkoja.
Digitalisaatio, joka varsinaisesti alkoi 1990-luvulla, on tuonut meille nopeutta ja helppoutta. Pankkiasiat, viranomaispalvelut ja ostokset hoituvat verkossa.
Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Kätevää, kyllä, mutta samalla ihmisläheinen palvelu on kadonnut monilta. Myös rikollisuus on saanut uusia muotoja ja joskus kiusalliset järjestelmähäiriöt saattavat vaivata esimerkiksi asiakaslaskutusta.
Uusia työpaikkoja on syntynyt, mutta riittävätkö ne korvaamaan menetetyt? Ja ovatko ne pääosin pienipalkkaisia, epävarmoja tai jopa lain harmaalla alueella toimivia?
Nyt elämme tekoälyn hurmiollisessa nosteessa ja on viitteitä, että se tulee mullistamaan työmarkkinat perusteellisesti. Asiantuntijat, konsultit, keskijohto ja myös ylin johto tulevat lisääntyvässä määrin huomaamaan, ettei heidän palveluksiaan enää tarvita ja he liittyvät kasvavaan työnhakijoiden joukkoon.
Tekoäly ei syrji, se korvaa.
Kysynkin, onko kukaan oikeasti suunnitellut, miten ihmiset tulevat toimeen tulevaisuudessa? Taloudellisesti? Henkisesti? Miten massatyöttömyys vaikuttaa yhteiskuntaan, sen talouteen ja turvallisuuteen?
Lopuksi on hyvä muistaa, ettei mammona ole maailmasta loppunut. Se vain kertyy kiihtyvällä vauhdilla yhä harvemmille… ja osa heistä saattaa olla tekoälykäs.
Jussi Karvonen