Kaksi kolmasosaa Sveitsin jäätiköistä katoaa, vaikka ilmaston lämpeneminen pysyy maltillisella 1,5–2 asteen tasolla. Tutkija Matthias Huss talletti kotipakastimeensa muistoksi viimeisen palan jo sulaneesta Pizoljäätiköstä.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Kaksi kolmasosaa Sveitsin jäätiköistä katoaa, vaikka ilmaston lämpeneminen pysyisi Pariisin sopimuksen mukaisessa puoleentoista tai kahden asteen tavoitteessa.
Sveitsissä on noin 1400 jäätikköä, joiden yhteinen tilavuus on yli 46 kuutiokilometriä.
Jäätikkötutkija Matthias Huss sanoo, että pahimmassa skenaariossa kaikki Sveitsin jäätiköt häviävät sadassa vuodessa.
Jäätiköiden sulaminen vaikuttaa makean veden varoihin ja nostaa merenpinnan tasoa maailmanlaajuisesti, varsinkin jos Antarktiksen ja Grönlannin jäätiköiden vakaus horjuu.
Olipa kerran Pizoljäätikkö. Se hävisi näkymättömiin Sveitsin Alpeilla vuonna 2019 ja jäi historiaan. Yli 200 mustiin pukeutunutta ihmistä saapui suremaan jäätikön kuolemaa ”hautajaisissa”, jotka saivat julkisuutta ympäri maailman. Glasiologi Matthias Huss piti muistopuheen.
Huss kaivoi kesällä 2023 lumen, soran ja kivien alta esiin viimeisen jäänteen Pizoljäätiköstä. Mustaan jätesäkkiin kääritty jäämurikka on nyt pakastimessa Hussin kotona Zürichin esikaupunkialueella.
Vajaan kymmenen kilon köntti vie tilaa elintarvikkeilta.
– Vaimoni ei ole kovin iloinen siitä. Hän on luvannut lahjoittaa minulle oman pakastimen jäätikkökokoelmaa varten, Huss kertoo IS:lle puhelimitse.
Hussilla oli vahva tunneside Pizoljäätikköön. Se oli ensimmäisiä kohteita, joita hän tutki uransa alussa kaksi vuosikymmentä sitten.
– Se oli hyvin pieni jäätikkö. Tiesin jo aloittaessani säännöllisiä mittauksia, että se katoaa. Oli kuitenkin aina hienoa käydä siellä. Maisemat ovat upeita, vaikka jäätikköä ei enää ole, Huss sanoo.
– Oli vaikuttava kokemus olla elävänä todistajana jäätikön katoamiselle. Sitä ei tapahdu kovin usein. Teemme säännöllisesti mittauksia jäätiköillä, jotka kyllä pienenevät ja sulavat joka vuosi mutta ovat silti olemassa. Pizoljäätikkö oli ensimmäinen tutkimuskohteeni, joka katosi kokonaan. Se teki vaikutuksen.
”
Pizoljäätikkö oli ensimmäinen tutkimuskohteeni, joka katosi kokonaan.
Matthias Huss otti kesällä 2023 talteen palan Pizoljäätiköstä. Kuva: Matthias Hussin kokoelma
Huss on glasiologian eli jäätikkötutkimuksen professori Zürichin teknisessä korkeakoulussa ja Sveitsin jäätiköiden tilaa seuraavan Glamos-tutkimusverkoston johtaja. Glamos tuottaa Sveitsin jäätiköistä tietoa kansainväliselle jäätikköseurannan verkostolle WGMS:lle.
Ilmaston lämpeneminen näkyy jäätiköissä kaikkialla. WGMS:n arvion mukaan maailman jäätiköiden massasta katosi viime vuonna yhteensä 450 miljardia tonnia jäätä.
Jäätiköiden sulaminen on jatkunut jo vuosikymmeniä. Ilmiöön liittyvät luvut ovat niin suuria, että niitä on vaikea käsittää.
WGMS on arvioinut, että kaikista maailman jäätiköistä 50 vuodessa kadonnut massa riittäisi peittämään koko Saksan 25 metrin jääkerroksen alle.
Pizoljäätikkö ei ollut ensimmäinen Sveitsissä kokonaan sulanut jäätikkö.
– Yli tuhat jäätikköä on hävinnyt viime vuosikymmenten aikana. Ne olivat valtaosin pieniä jäätiköitä, joilla ei ollut nimeä, Huss kertoo.
Viimeinen pala Pizoljäätiköstä on tallessa Matthias Hussin kotipakastimessa Zürichissä. Kuva: Matthias Huss
Suurimmat ja tunnetuimmat jäätiköt Sveitsissä säilyvät vielä vuosikymmeniä. Riski niiden katoamisesta riippuu siitä, millaista polkua ilmastonmuutoksen eteneminen etenee.
– Jos etenemme polulla, joka johtaa yli kolmen asteen lämpötilan nousuun [verrattuna esiteolliseen aikaan], kaikki jäätiköt katoavat pitkällä aikavälillä. Vuoteen 2100 mennessä niiden jäästä on jäljellä ehkä kymmenen prosenttia, mikäli menemme kolmen asteen nousun maailmaan, Huss sanoo.
Ilmaston lämpeneminen Euroopassa on voimakkaampaa kuin maailmassa keskimäärin, Huss huomauttaa.
– Lämpötilan nousu kolmella asteella globaalisti merkitsee viiden asteen nousua Euroopassa. Ilmiö vahvistuu Alpeilla ja Euroopassa yleisestikin verrattuna maailmaan keskimäärin. Tämä on tärkeä huomata. Jos siis puhumme 1,5 asteen noususta tai kolmesta asteesta, kyse on globaalista keskiarvosta. Paikallisesti tilanne voi olla paljon huonompi, Huss sanoo.
– Oikein huonossa tilanteessa kaikki Sveitsin jäätiköt häviävät sadassa vuodessa ja pienemmät jo paljon ennen sitä.
Maailman valtiot sopivat Pariisin ilmastokokouksessa kymmenen vuotta sitten tavoitteesta pitää maapallon keskilämpötilan nousu 1,5 asteessa. Pariisin tavoitteiden toteuttamisesta keskusteltiin viimeksi COP30-ilmastokokouksessa Brasiliassa.
Hussin mukaan 1,5 asteen tavoite ei ole enää kovin realistinen.
– Jos pysymme 1,5 asteen tai vaikkapa kahden asteen tavoitteessa, voimme pelastaa ehkä kolmanneksen Sveitsin jäätiköiden tilavuudesta. On siis vielä mahdollisuus vaikuttaa ja pelastaa pieni osa, mutta niin käy vain parhaassa skenaariossa. Kaksi kolmannesta katoaa joka tapauksessa, sillä jäätiköillä on pitkän ajan muisti. Niiden sopeutuminen uuteen ilmastoon kestää hyvin kauan.
”
Oikein huonossa tilanteessa kaikki Sveitsin jäätiköt häviävät sadassa vuodessa ja pienemmät jo paljon ennen sitä.
Vesi on muodostanut amfiteatterin Plaine Morten jäätikölle Bernin kantonissa. Jäätikkö on noin 2,7 kilometrin korkeudessa.
JäätiköT ovat tärkeitä, eivät ainoastaan kauniita.
Ne tuottavat makeaa vettä noin kahdelle miljardille ihmiselle. Hussin mukaan niillä on paljon muutakin merkitystä paikallisesti, alueellisesti ja maailmanlaajuisesti.
– Paikallisesti ne ovat hyvin tärkeitä turismille. Monet matkustavat Sveitsiin nähdäkseen jäätiköitä, ja niiden merkitys talviurheilulle on suuri. Sveitsin asukkaille ne ovat tärkeitä sekä kansallisesti että henkisesti. Ne ovat osa meidän kotiseutuamme. Vuorten huippujen kuuluu olla lumen peittämiä.
Jäätiköihin liittyy myös luonnontuhojen riski. Lötschentalissa sijaitseva Blattenin vuoristokylä jäi maanvyörymän alle viime toukokuussa, kun jäätikkö romahti 3 342 metriä korkean Kleines Nesthorn -vuoren rinteellä. Yli sata rakennusta tuhoutui.
– Ilmastonmuutoksen eteneminen johtaa vuoriston vakauden heikkenemiseen, Huss sanoo.
– Kaikkialla näin ei tapahdu, mutta joissakin tapauksissa useat tekijät voivat vaikuttaa asiaan samanaikaisesti. Jäätiköiden sulaminen ja ikiroudan vajoaminen voivat johtaa suuriin vyörymiin ja laajaan tuhoon.
Tässä oli ennen Diavolezzan jäätikkö. Se suli noin 15 vuotta sitten, mutta paikkaa käytetään nykyisin talviurheiluun keinolumen avulla. Kuva: A. Linsbauer
Alueellisella tasolla jäätiköillä on suuri vaikutus vesivaroihin.
– Jäätiköt tuottavat vettä silloin kun sitä tarvitaan, kuumina ja kuivina kesäkausina. Tätä vakaata makean veden lähdettä on hyödynnetty jo vuosisatojen ajan. Mikäli jäätiköt sulavat, veden saantiin syntyy vajetta. Se ei vaikuta ainoastaan vuoristoseutuihin vaan myös suuriin jokiin, jotka saavat alkunsa vuoristosta.
Makean veden vaje uhkaa miljoonia ja miljoonia ihmisiä niin Alpeilla, Himalajalla kuin Andeillakin.
Jäätiköiden sulaminen nostaa myös merenpinnan tasoa.
– Alppien jäätiköt ovat pieniä ja niillä on tässä vain vähäinen merkitys, mutta napa-alueiden jäämassat ovat todella merkittäviä. Niiden sulaminen voi nostaa merenpinnan tasoa maailmanlaajuisesti jopa metrin vuoteen 2100 mennessä. Tämä on todella iso haaste rannikoiden yhteisöille.
Etelämantereen ja Grönlannin suuret jäätiköt ovat Hussin mukaan vielä suhteellisen vakaita. Lähivuosikymmenten aikana merenpinnan tasoa nostaa niitä pienempien jäätiköiden sulaminen.
– Näemme kuitenkin yhä enemmän todisteita siitä, että myös suurten jäämassojen vakaus horjuu. Valtava Hektorian jäätikkö Antarktiksen niemimaalla vetäytyi kahdeksan kilometriä vain muutamassa päivässä.
Hektorian jäätikön nopea vetäytyminen tapahtui vuonna 2022. Tutkijoita hätkähdyttäneesta tapahtumasta kertoi marraskuun alussa Nature Geoscience -lehdessä julkaistu artikkeli.
Jääluolat ovat hienoja, mutta ne kertovat samalla jäätiköiden sisäisestä hajoamisesta. Kuva: Matthias Huss
Hektorian jäätikön kaltaiset tapahtumat ovat ennakkovaroituksia tulevasta.
– Ne osoittavat, kuinka vaarallista suurten jäämassojen vakauden heikkeneminen on. Tällä hetkellä näin ei ole vielä käymässä, mutta tilanne saattaa edetä nopeasti.
Ilmasto- ja jäätikkötutkijat puhuvat keikahduspisteistä, joiden saavuttamisen jälkeen paluuta entiseen ei enää ole. Etelämantereen ja Grönlannin jääpeitteen vakauden horjuminen olisi vaarallinen keikahduspiste, mutta vielä ei olla niin pitkällä.
– Ongelma keikahduspisteiden kanssa on aina se, että on vaikea sanoa etukäteen milloin ne saavutetaan. Ennakoivia merkkejä keikahduspisteen lähestymisestä on tosiaan jo havaittu. Se antaa aihetta olla varuillaan.
”
Ilmaston vakaus on edellytys kasvulle ja sivilisaation kehittymiselle.
Hussilla on viesti niille, jotka eivät pidä ilmastonmuutosta todellisena tai merkittävänä ilmiönä.
– Ihmiskunta on elänyt vuosisatoja suhteellisen vakaassa ilmastossa. Ilmaston vakaus on edellytys kasvulle ja sivilisaation kehittymiselle, Huss sanoo.
Hussin mukaan ilmaston muuttuessa kaikki rajat maailmassa liikkuvat. Se merkitsee sitä, ettei muutos rajoitu paikallisiin yhteisöihin
– Se vaikuttaa maailmantalouteen, muuttovirtoihin ja moniin muihin elämänalueisiin. Vaikutukset ulottuvat kaikkiin, kun ilmasto muuttuu ja sään ääri-ilmiöt lisääntyvät, Huss sanoo.
– Meidän pitäisi reagoida tähän yhdessä globaalina yhteisönä, tukemalla toisiamme. Yksittäiset maat eivät voi ratkaista ongelmaa.
Tieteellinen todistusaineisto ilmastonmuutoksesta on ollut jo pitkään hyvin selkeää.
– Meillä on vielä aikaa toimia ja ehkä rajoittaa pahimpia vaikutuksia. Mutta nyt on jo todella korkea aika toimia, Huss sanoo.
– Jos onnistumme rajoittamaan ilmaston lämpenemisen 1,5 asteeseen, voimme vielä pelastaa monia jäätiköitä. Emme ehkä enää Alpeilla vaan napa-alueilla, joissa sijaitsevat suuret jäämassat vaikuttavat merenpinnan nousuun. Ne voidaan vielä vakauttaa. Mutta ensin pitää vakauttaa ilmasto. Jos pystymme siihen, voimme välttyä monilta ilmastonmuutoksen pahimmilta seurauksilta, sademäärien lisääntymisestä aina ikiroudan sulamiseen saakka.
Rhonejäätikköön kaiverrettiin aiemmin jääluolia matkailukohteiksi, mutta viime kesänä se ei enää onnistunut jäämassan pienentymisen vuoksi. Peitteellä suojattu osa jäätiköstä ei sulamisen vuoksi ole enää yhteydessä jäävirtaan. Kuva: Matthias Huss
Hussilla on 6- ja 8-vuotiaat lapset, joiden tulevaisuus askarruttaa häntä.
– He ovat vielä liian pieniä ymmärtääkseen ilmastonmuutoksen suurena kokonaisuutena, Huss sanoo.
– Meille vuosi 2100 on todella kaukana. Mutta jos lapseni pitkäikäisiä, he todennäköisesti näkevät vuoden 2100. Silloin tällöin olen todella huolissani siitä, millaisessa maailmassa he elävät 75 vuoden kuluttua. Se voi olla täysin erilainen. Elämä voi olla vaikeaa, ellei ilmastoa saada vakautetuksi.
– Tämä tuottaa minulle murheita enemmän lasteni kannalta kuin oman itseni vuoksi.
Huss kertoo olevansa optimistinen.
– Ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin olla optimisti. Ellei usko ratkaisujen löytymiseen ja siihen, että maailmanlaajuinen yhteistyö saa meidät toimimaan yhdessä, tulevat [ilmastonmuutoksen] pahimmat vaikutukset eteen nopeasti lähivuosina tai lähivuosikymmeninä.
Huss rakentaa vaimonsa ja lastensa kanssa joka vuosi kotipihalleen keinotekoisen jäätikön talven aikana sataneesta lumesta. Viime vuonna kasa oli enimmillään kolme metriä korkea, mutta keväällä se kutistui puoleentoista metriin. Hauska ja konkreettinen tiedeprojekti lapsille.
Viime talven pihajäätikön viimeiset palat ovat tallessa muovirasiassa Hussin perheen pakastimessa. Vieressä on sulaneen Pizoljäätikön viimeinen murikka.