Moron kolumnisti toteaa, että elo karvakorvaisten ystävien kanssa on voimakkaasti plussan puolella.
22.11. 10:30
Kuulen kiihtyvää naukunaa viileän ulkovaraston perukoilta, mummilta perityn sohvan ja lasten vauvanvaatteita pursuavien jätesäkkien alta. Siirrän luentokansiot ja häävalokuvat syrjään ja maukuna syvenee. Lopulta hukassa olleen Ransu-kissan jyhkeä pää työntyy autonrenkaiden ja posliinikuppilaatikoiden välistä. Kaappaan kymmenkiloisen roikaleen syliini ja itkeä tirautan sen paksua turkkia vasten. Marraskuun pimeyksissä hatkat ottanut entinen Mäkkylän hevostallien hiirikissa saa vihdoin palata takaisin kotiuunin lämpöön.
Vaikka karvakorvaisista ystävistä koituukin paljon huolta ja vaivaa, on elo niiden kanssa kuitenkin voimakkaasti plussan puolella.
Ystäväni Sirkka on varmasti eläinrakkain ihminen maan päällä. Hän ruokkii pihansa oravat, siilit, fasaanit, harakat, jänikset, sepelkyyhkyt, tiaiset ja varpuset, hoivaa löytökissat sekä kuuntelee ystäviensä hevoshuolet ja ponipulmat. Pihaansa Sirkka on rakentanut monikerroksisen siilitalon piikkipalleroiden talvehtimista varten.
Perheen kissoilla on saunan ikkunalla sopivan kokoinen kulkuluukku, josta varsinkin näin marraskuussa silkkiturkit tuovat kulmakunnan kolleja sisätiloihin virkistäytymään.
Joka päivä kello neljä Sirkka alkaa valmistaa kauriiden illallista. Perunat porisevat kattilassa ja salaattia silputaan ämpäreihin. Myös omenat, päärynät, porkkanat, kaura ja hevosten suolakivi kelpaavat Sirkan suurisilmäisille kamuille.
Hämärän laskeuduttua alkaa vaellus kohti takapihan noutopöytää. Kallionharjan takaa saapuu pieni, kaunis kaurisperhe vasoineen. Keitetyt perunat ovat sarvipäiden suurta herkkua. Sirkka ja kissat seurailevat olohuoneen isoista ikkunoista bambien ruokailua. Se on yksi päivän kohokohdista, kerääntyminen yhdessä kello viiden pernakattilan äärelle.
Omaan pihaani muutti viime syksynä terhakka ilves pentuineen. Ransu-roikale joutui siirtymään kokonaan sisäkissaksi, jottei päätyisi hiljaisten hiipijöiden iltapalaksi. Kun viime päivät etsin sydän kurkussa rakasta kattiani ympäri tonttia, sain ystäviltä monenlaisia neuvoja viiksivallun tavoittamiseksi ennen ilveksiä.
Parhaan vinkin antoi vannoutunut Tappara-fani Maarit. ”Kieputa oranssinsinistä nauhaa tontin ympäri, niin pysyy ilves kaukana”. Ehkä kirvesrintojen värikoodit todella tepsivät ilvekseen, sillä Ransu-katti löytyi ulkovajasta täydessä terässä ja nauttii nyt kiekkokauden ensi huumasta sohvalla tupsukorvia kannustaen.
Kirjoittaja on tamperelainen toimittaja, kissanomistaja ja psykoterapeutti.