Suomalaisille vuosikymmenten ajan tutuksi tulleen Oy Teboil Ab:n tarina tulee päätökseen. Mutta millainen se oikeastaan olikaan?
Teboilin tarina on päättymässä Suomessa, ainakin nykymuodossaan. Venäjän aloittaman laittoman hyökkäyssodan johdosta Yhdysvaltojen sitä kohtaan asettamat pakotteet tekivät toiminnan käytännössä mahdottomaksi.
Pakotteet tarkemmin sanoen koskivat Teboilin omistajaa Lukoilia sekä venäläistä Rosneftiä. Niiden maksuliikenne uhkasi katketa täysin 22. marraskuuta, jolloin yrityksen toiminta olisi muuttunut mahdottomaksi.
Se sai kuitenkin Yhdysvalloilta lisäaikaa järjestelläkseen asiansa, aina joulukuun 13. päivään asti.
Marraskuun 19. päivänä lähettämässään tiedotteessa Teboil kertoi korostavansa, että saa lisäaikaa huoltoasematoiminnalle, mutta samaan aikaan sen emoyhtiö PJSC Lukoil kävi aktiivisia neuvotteluita ulkomaalaisomaisuuserien myynnistä.
Mutta millainen oli Teboilin tarina?
Yksi pienimpiä Teboileja oli todennäköisesti tämä kioskikokoinen asema, joka sijaitsi Helsingin Etelä-Haagassa osoitteessa Vihdintie 12. Constantin Grünberg / Helsingin kaupunginmuseo
Trustivapaasti
Teboilin tarina alkaa liki sadan vuoden takaa, ja toisin kuin yleensä luullaan, Helsingistä.
Vuonna 1934 merikapteeni Mauritz Skogström ja kaksi liikemiestä päättivät ravistella aikansa öljykauppaa perustamalla bensiinin jakeluun keskittyneen yhtiön.
Koska polttoaineiden kauppaan liittyi jo tuohon aikaan epäilyksiä monopoliaseman väärinkäytöistä, kartelleista tai kuten niitä toteuttavia yritysten yhteenliittymiä kutsuttiin, ”trusteista”, halusi Skogström tovereineen erottautua tästä.
Yrityksen nimeksi tuli ”Trustivapaa Bensiini Oy– Trustfri Bensin Ab”.
Sodan jälkeen kasvuvauhti oli melkoista. Vastaan tuli tosin yleinen yritysten ongelma: kasvun saavuttamiseen tarvittiin pääomaa, jota taas ei tuolla hetkellä ollut riittävästi. Oli luovuttava yrityksestä.
Vuonna 1969 otetussa kuvassa Salpausselänkadun ja Kalevankadun risteyksen Teboil Kouvolassa. Kouvolan Kaupunginmuseo
TB:n omistaja Göran Ehrnrooth ja toimitusjohtaja Rafael Rahikainen päättivät vuonna 1948 etsiä ostajaa yritykselleen ja tarjosivat sitä myös ulkomaisille sijoittajille.
Parhaan tarjouksen antoi neuvostoliittolainen V/O Sojuznefteexport, jolle kaksi vuotta aikaisemmin oli Pariisin rauhansopimuksen perusteella siirtynyt Viipurissa 1932 perustettu öljy-yhtiö Suomen Petrooli Oy.
Tuon yrityksen kohtalo tosin oli enemmän väkisin rakennettu kuin vapaaehtoiseen liiketoimintaan perustuva.
Juuri valmistunut huoltoasema Tampereen Viinikan liikenneympyrässä 1959. Työväenmuseo Werstas
Toisen maailmansodan jälkeen Suomessakin vahtia pitänyt valvontakomissio oli nimittäin maaliskuussa 1946 vaatinut Suomea luovuttamaan Neuvostoliiton hallintaan kaiken maassa olevan omaisuuden, jonka omistuspohja oli saksalaisenemmistöinen.
Valtioneuvoston alainen ulkomaalaisen omaisuuden hoitokunta takavarikoi saksalaisilta yksityisiltä omistajiltaan Suomen Petrooli Oy:n ja luovutti sen Neuvostoliiton valtiollisen öljy-yhtiön V/O Sojuznefteeksportin hallintaan.
Samaisen valtiollisen öljy-yhtiön sisaryritykseksi päätyi siis myös Oy Trustivapaa Bensiini Ab.
Helsingin Käpylän Teboil joskus vuosien 1956-1965 välillä. Työväen arkisto
Laajentumista – ja kulmakarvojen kohoamista
TB, jonka nimi vuonna 1966 järjestetyn nimikilpailun perusteella muutettiin Teboiliksi, kasvoi edelleen voimakkaasti 1950- ja 1960-luvuilla. Se laajensi huoltoasematoiminnasta ja bensiinin myynnistä kevyeen polttoöljyyn vuonna 1959 ja pian sen jälkeen se alkoi kaupata myös raskasta polttoöljyä.
Helsingin Herttoniemeen kohosi voiteluainesekoittamo laboratorioineen, ja vuonna 1967 toimintaa laajennettiin nestekaasun maahantuontiin.
Teboilin öljysäiliöitä Herttoniemen satamassa 1960-luvulla. Helsingin kaupunginmuseo
Yksi Teboilin toimiin ja laajentumiseen liittyvistä ilmiöistä on kantanut huhuna edelleen tähän päivään asti, eikä ilmeisesti aivan ilman perusteita.
Huhujen mukaan nimittäin Teboilin tietyillä syrjäseutujen huoltoasemilla oli suhteettoman suuret maanalaiset dieselsäiliöt verrattuna siihen, että kyseisessä kylässä saattoi olla vain muutama traktori.
Teboilin polttoainelastissa ollut Hollming-yhdistelmäajoneuvo vuonna 1983. Teboil / Mobilia
Nämä huoltoasemat sijoittuivat vielä sattumalta taktisesti usein lähelle itärajaa. Paikalliset asukkaat naureskelivat asialle, mutta tarinoiden mukaan puolustusministeriö huolestui ja oli tietoinen epäilyttävistä ominaisuuksista huoltoasemilla.
Tarpeettoman suuret dieselsäiliöt nimittäin saattaisivat konfliktitilanteessa palvella myös rajan yli vyöryviä panssarivaunuja.
Virallisia todisteita näistä ylisuurista dieselsäiliöistä ei kuitenkaan ole, tai ainakin ne on haudattu muutaman metrin syvyyteen.
Monet eivät muista, että nykyään elokuvateatterina tunnetussa Tennispalatsissa sijaitsi aikoinaan Teboilin huoltoasema. Kuva vuodelta 1977.
Rallilla näkyvyyttä
Moottoriurheilulla on aina ollut osansa valtioiden propagandakoneistossa, tai ainakin niin on usein ollut.
Neuvostoliittolaisomisteinen Teboil perusti Suomeen vuonna 1970 oman Teboil Racing Teamin, jonka väreissä nähtiin lukuisia myöhemmin rallitaivaan kirkkaimpiin tähtiin kuuluneita kuljettajia: Ari Vatanen, Markku Alén ja Harri Rovanperä muun muassa.
Teboilin omassa historiikissa kerrotaan, että työ moottoriurheilun parissa avitti myös sen tuotekehitystä siviililiikenteeseen tarkoitettujen tuotteiden parissa.
Teboilin pääkonttori toimi aikanaan Helsingissä osoitteessa Bulevardi 26. Kuva vuodelta 2014. Tänä päivänä tiloissa toimii Hotelli Indigo. OUTI JÄRVINEN/KL
Teboilin historiaan kuuluu myös muutama muukin ”ensimmäinen alallaan” -merkintä.
Aikanaan bensiinikauppaa tehtiin syöttämällä seteleitä automaattiin ja toivomalla ettei annettu summa ainakaan kovin paljoa mene yli tankkiin mahtuvasta. Teboil puolestaan oli yksi edelläkävijöistä seuraavan teknologian käyttöönotossa.
Se nimittäin pääsi tallentamaan suomalaisten pankki- ja luottokorttien käyttötottumuksia tuomalla Suomen ensimmäiset korttiautomaatit bensiiniasemille jo vuonna 1981.
Teboilin ansioksi lasketaan myös ensimmäinen kaikkiin autoihin sopiva lyijytön bensiini, kun Teboil Terra tuli myyntiin vuonna 1992. Haminaan avattiin samana vuonna uusi voiteluainetehdas, ja seuraavana vuonna heinolalaiseksi merkkipaaluksi nousi Tähtihovin liikennepalveluasema.
Teboil Tähtihovi Heinolassa kesäkuussa 2009. PASI LIESIMAA
Hieman samantyyppinen asema nousi Lempäälään, kolmostien kupeeseen vuonna 2000 nimellä Teboil Pirkanhovi.
Fuusioita ja omistajanvaihdoksia
Neuvostoaikakauden jälkeen Teboilin omistaja Sojuznefteeksport yksityistettiin, ja uudelleenjärjestelyjen myötä Teboilin uudeksi omistajaksi vuonna 1994 tuli Nafta-Moskva. Se puolestaan kauppasi Teboilin toiselle venäläisomistajalle, Lukoilille vuonna 2005.
Kauppasumma oli tuolloin 200 miljoonaa dollaria.
Teboil laajensi verkostoaan vuonna 2006, kun yhdysvaltalaisen ConocoPhillipsin omistamat JET-asemat siirtyivät Euroopassa Lukoilin omistukseen ja muuttuivat vuonna 2007 Teboil Express-asemiksi.
Menestystä – ja äkkijarrutus
Teboil oli pitkään suuri toimija suomalaisessa huoltoasemakentässä. Vielä vuonna 2019 sen markkinaosuus öljytuotteissa oli 28 prosenttia, ja vuonna 2020 liikevaihto nousi 1,7 miljardin euron tietämille.
Venäjän vuonna 2022 aloittama hyökkäyssota muutti kuitenkin kaiken. Yleisön mielipide kääntyi venäläisomisteista ketjua vastaan. Tuolloin uutisoitiin huolista, jotka liittyivät esimerkiksi Teboilin kanta-asiakaskorttien tietojen mahdolliseen toimittamiseen rajan yli.
Valtion julkisia hankintoja hallinnoiva Hansel ohjeisti syksyllä 2022 kaikkia valtiollisia toimijoita, myös poliisia, lopettamaan Teboilin käytön tankkauksissa.
Osa huoltoasemista vaihtoi ketjusta toiseen, mutta monien kohdalla Teboil oli tehnyt irrottautumisesta vaikeaa tai kallista.
Ruskeasuon Teboililla näytti tältä. Kuva otettu tänä syksynä, kun asema oli sulkenut yllättäen ovensa. Juha Jaakkonen
Taloustutkimuksen samana vuonna tekemän tutkimuksen mukaan ketjun brändiarvostus putosi koko tutkimuksen viimeiseksi. Suosion romahdus vaikutti myös yhtiön tulokseen, sillä vielä vuoden 2021 tulos laski 19 miljoonasta eurosta vuonna 2023 vaivaiseen 210 000 euroon.
Asiaa ei parantanut sekään, että yhtiö jatkoi virallisessa viestinnässään Kremlin propagandatorvena toimimista.
Klaukkalan Teboil näytti vuonna 1990 tältä.
Vuoden 2022 tilinpäätöksessään se muun muassa kieltäytyi kutsumasta Venäjän laitonta hyökkäyssodaksi, vaan käytti ilmaisuja ”Ukrainan traagiset tapahtumat”, ”Ukrainan kriisi” tai ”Ukrainan sotilaallinen konflikti”.
Kun Kaleva-lehti oli pyytänyt yrityksen viestintäjohtaja Toni Flycktiä tarkastamaan sen kirjoittaman artikkelin sitaatit, Flyckt oli pyytänyt toimittajaa muuttamaan ”sota”-sanat ”konfliktiksi”.
Yhtiö siis käytännössä kiisti, että Venäjä sotisi Ukrainassa, ja näin toisti Venäjän valtion propagandaa.
Mitä nyt?
Teboilin tarina Suomessa tulee päättymään, ennemmin tai myöhemmin.
Teboilin pääkonttorin kyltit Vantaalla lokakuussa 2025. Henri Kärkkäinen
Yrityksen Teboil-nimeä se tuskin saa mukaansa vaikka kaikki huoltoasemat vaihtaisivat uudelle, pakotevapaalle omistajalle.
Eikä se ehkä olisi imagollisesti toimiva ratkaisu muutenkaan, venäläiset kun ovat sittemmin avanneet myös oman Teboil-nimisen huoltoasemaketjun maahansa.