Kevitsa on tuotantomäärältään Suomen suurin avolouhos. Kaivoksen päätuotteet ovat nikkeli- ja kuparirikasteet. Niiden lisäksi kaivos tuottaa huomattavia määriä myös platinaa, palladiumia, kultaa sekä hivenen kobolttia.
“On valtava onni, että meiltä Suomesta löytyy näitä arvometalleja, koska täällä ne voidaan louhia mahdollisimman vastuullisesti. Kaivostoiminnan ympäristövaikutuksia ei ole mahdollista poistaa kokonaan, mutta niitä voi pyrkiä minimoimaan”, toteaa Kevitsan EHSQ-johtaja Johanna Holm.
Omavaraisuuden merkitys myös metallien osalta korostuu erityisesti nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa: kotimainen tuotanto vähentää riippuvuutta maista, joilla on lähes monopoliasema kriittisissä raaka-aineissa.
“Yhteiskunnallemme nämä metallit ovat välttämättömiä, erityisesti vihreän siirtymän näkökulmasta. Jos kotimaista tuotantoa ei olisi, vaihtoehtona on hankkia metallit Venäjän, Indonesian ja Kiinan kaltaisista maista, joissa esim. ympäristöarvoihin ei suhtauduta aivan samalla lailla”, Holm korostaa.
Kansainväliset huippustandardit täyttävä laitos
Patoturvallisuus eli vesien ja rikastushiekan hallinta Kevitsassa on maailman huippuluokkaa. Vesiä hallitaan Water Stewardship -standardin mukaan ja patoturvallisuutta kansainvälisen GISTM-patostandardin mukaan (Global Initiative on Sustainable Tailings Management). Kevitsassa on tehty standardin mukaiset rakenteet, riskiarviot sekä patoturvallisuuden hallinta- ja tarkkailuohjelmat.
“Ulkoisessa auditoinnissa on todettu, että patoturvallisuutemme on maailmassa huipputasoa ja olemme uusimman GISTM-standardin mukainen laitos. Noudattamamme vaatimukset ovat tiukemmat kuin Suomen tai EU:n lainsäädännössä”, Johanna Holm painottaa.
Boliden kuuluu kansainväliseen kaivosalan järjestöön (ICCM, International Council on Metals and Mining), jotka ottavat jäsenikseen vain em. standardit täyttävät vastuulliset toimijat. Boliden on ollut ICCM:n jäsen vuodesta 2021.
Rikastushiekasta 99 % matalarikkistä
Kun malmista erotetaan arvometallit, rikastusprosessissa syntyy jätteenä rikastushiekkaa, jonka rikkipitoisuus vaihtelee. Kevitsassa korkean rikkipitoisuuden hiekka erotetaan matalasta ns. rikkipiirissä.
“Tyypillisesti kaivoksissa syntyy vain yhdenlaista rikastushiekkaa jätejakeena, meillä syntyy rikkipiirin ansiosta kaksi. Rikkipiiri on keskeinen prosessi, jolla saadaan erotettua korkearikkinen aines. Rikastushiekasta 99 prosenttia on matalarikkistä, korkearikkisen osuus on siis vain noin prosentin luokkaa”, taustoittaa Holm.
Korkearikkinen hiekka voi muodostaa happoa, jos se pääsee reagoimaan hapen kanssa ja tämä estetään pitämällä hiekka veden peitossa erittäin tiivisrakenteisessa padotusaltaassa.
Matalarikkinen rikastushiekka ei tuota happoa.
Vesistövaikutukset minimoidaan
Rikastushiekat padotetaan ja padotusallasten rakenteet määräytyvät jätteen ominaisuuksien perusteella. Erityisesti sulfidipitoisen eli korkearikkisen rikastushiekan erillisvarastointi tiivispohjaisessa patoaltaassa ehkäisee parhaiten pohjavesivaikutuksia.
“Ainoastaan korkearikkinen rikastushiekka on happoa muodostavaa ja haitta-aineiden liukeneminen estetään pitämällä hiekka veden peitossa”, Holm selvittää.
Patoaltaassa on monikerroksinen rakenne, joka tekee siitä erittäin tiiviin. Alimmaisena on tiivis savimainen bentoniitti, jonka päällä on vielä tiiviimpi bitumigeomembraanikerros. Näiden alla on vielä 1,6 metrin kerros hienoainesmoreeneja.
“Tämä monikerroksinen tiivistysjärjestelmä takaa, että korkearikkisen rikastushiekan patoaltaasta ei pääse yhtään vettä ulos”, Holm sanoo.
Matalarikkisen eli happoa muodostamattoman rikastushiekan padotusaltaassa on vettä heikosti läpäisevät rakenteet, joista suotautuu läpi pieniä määriä vettä. Suotovesi kerätään prosessivesikiertoon uudelleen käytettäväksi. Toimenpiteillä estetään haitta-aineiden liukeneminen ja metallien päätyminen vastaanottaviin vesistöihin.
“Patorakenteilla siis hallitaan suotovedet ja ohjataan ne takaisin prosessiin. Suotovesivaikutuksia tarkkaillaan päivittäin. Jo YVA-menettelyvaiheessa on ollut tiedossa, että kun hiekkaa läjitetään lisää, suotovesivaikutuskin tulee kasvamaan. Tämän vuoksi olemme jo tehostaneet suotovesien talteenottoa”, Holm toteaa.
Positiivisia aluevaikutuksia
Kevitsa työllistää suoraan ja välillisesti noin 860 henkilöä. Omasta henkilöstöstä 87 % on Lapin läänistä. Yritys tekee 17 miljoonan euron edestä hankintoja paikallisilta toimittajilta ja maksaa vuosittain noin 30 miljoonaa euroa veroja.
Kevitsan tuotannon on suunniteltu tällä hetkellä jatkuvan vuoteen 2034. Parhaillaan arvioidaan ympäristö- ja talousvaikutuksia mahdolliselle viidennelle louhintavaiheelle, jolloin tuotanto jatkuisi vuoteen 2045.