Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen laatimat kohtuullisen minimin viitebudjetit havainnollistavat rahamääriä, joita vaaditaan vähimmäistason toimeentuloon eri elämäntilanteissa. Tutkimustulokset tarjoavat myös tilaisuuden pohtia, mitä oikeastaan kuuluu riittävään elintasoon, jossa pelkän pärjäämisen lisäksi voi pitää yllä terveyttään ja osallistua täysipainoisesti yhteiskunnan toimintaan.
Kohtuulliseen elämään riittävä euromäärä riippuu muun muassa perhetilanteesta, lasten määrästä, sukupuolesta, iästä, asuinpaikasta ja asumismuodosta. Tutkimuksessa laskettu yksin elävän henkilön viitebudjetti oli alimmillaan 1251 euroa kuukaudessa, kun taas kahden vanhemman sekä kahden tai kolmen lapsen budjetiksi määriteltiin enimmillään 4567 euroa.
Tutkijoiden mukaan rahan riittävyys on haastavinta pienituloisille yksinhuoltajille sekä useamman kouluikäisen lapsen perheille. Yksinelävälle oman talouden hallinta on helpompaa pienituloisenakin.
Korkeammatkin tarpeet on huomioitu.
Kohtuulliseksi katsottava elintaso riippuu ajasta ja sen arvoista. Tutkimuksen laskelmien pohjana käytettiin ryhmäkeskusteluja, joissa erilaiset kuluttajat neuvottelivat asiaankuuluvista hyödykkeistä. Esimerkiksi kuulokkeet ja pimennysverhot lisättiin budjetteihin uutuuksina, ja kaikille yli 10-vuotiaille laskettiin mukaan oma älypuhelin.
Psykologi Abraham Maslow’n tunnetun tarvehierarkiateorian mukaan fysiologisten ja turvallisuuteen liittyvien perustarpeiden riittävän tyydytyksen jälkeen ihminen pyrkii toteuttamaan yhteenkuuluvuuden, rakkauden, arvonannon ja itsetoteutuksen tarpeita.
Korkeammatkin tarpeet on huomioitu selvityksessä, mikä on perusteltua etenkin lasten ja nuorten kasvun ja hyvinvoinnin kannalta. Yhden lapsen harrastuksiin on budjetoitu 500 euroa vuodessa, mikä riittää kohtuuhintaiseen säännölliseen harrastukseen mutta ei esimerkiksi jääkiekon kaltaiseen kalliiseen lajiin.
Aikuisellekaan ei ole aina helppoa pitää yllä ystävyys- ja kaveruussuhteita, jos käytettävissä olevat rahamäärät eroavat suuresti. Juuri sosiaalisesta näkökulmasta voi puolustaa viitebudjettien pieniä rahasummia esimerkiksi ravintolakäynteihin ja matkoihin, vaikka ne eivät muuten ole välttämättömyyksiä hyvässä elämässä.
Kohtuulliseen elämään luetaan mukaan ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio, mutta ei alkoholiin ja tupakkaan kuluvaa rahaa. Haitallisista nautintoaineista luopuminen voikin kohentaa olennaisesti henkilökohtaista taloutta, terveyttä ja elämänhallintaa, jolloin myös pienemmät tulot riittävät paremmin kaikkeen hyvään.