Kolumni|Lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisten tukea voidakseen nauttia taiteesta.
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien vakituinen kolumnisti.
Viikset ne olivat. Lyijykynällä piirretyt viikset naivistisessa taulussa. Katseemme nauliintuivat taideteokseen kiukkuisen opettajan tuuppiessa meitä kauemmas. Galleristi viittilöi kiihtyneenä Samia kohti, kun supatimme epäuskoisina toisillemme.
Neljänkymmenen vuoden takainen galleriavierailu palautui mieleeni Taidetestaajista nousseen kohun yhteydessä. Joukko kahdeksasluokkalaisia käyttäytyi huonosti Kansallisbaletin esityksessä, ja tanssitaiteilijat kokivat tilanteen ahdistavaksi. Tapahtumaa on käsitelty mediassa pitkään.
Keskustelussa on pyöritelty pilaantunutta nuorisoa, Taidetestaajat-konseptia, vastuukysymyksiä, koulutuksen ja kulttuurialan leikkauksia, kiusaamista ja kulttuurivihamielisyyttä. Suunvuoron ovat saaneet taiteilijat, opettajat ja Taidetestaajien vetäjät. Kuten tavallista, nuorten näkemyksiä ei ole kuultu.
Taidetestaajat-kulttuurikasvatusohjelma vie vuosittain kaikki Suomen kahdeksasluokkalaiset, siis noin 65 000 nuorta, ja 5 000 opettajaa vierailulle korkealaatuiseen taidekohteeseen. Toiminnan tavoitteena on mahdollistaa taide-elämys lapsen asuinpaikasta tai taustasta riippumatta.
Lapset ja nuoret eivät ole yhtenäinen ryhmä sen enempää kuin aikuisetkaan. Jokaisella on erilaisia kiinnostuksen kohteita ja valmiuksia. Aivan kuten muutkin taidot, taide-elämyksiin kasvaminen vaatii opettelua.
Moni lapsi kokee elävän taide-elämyksen ensimmäistä kertaa Taidetestaajien kanssa. Matka voi olla pitkä ja jännittävä, eikä teos välttämättä avaudu. Vieraista nuorista koostuva tuhatpäinen vertaisryhmä ei suoranaisesti helpota tilannetta. Tässä painekattilassa tunteet voivat purkautua epäsovinnaisilla tavoilla.
Osalla lapsista on piirteitä, jotka vaikeuttavat paikoillaan pysymistä, keskittymistä ja hyvää käyttäytymistä. Näitä lapsia ei eristetä Taidetestaajista, kaikki saavat olla mukana.
Lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisten tukea voidakseen nauttia taiteesta. YK:n lapsen oikeuksien sopimus edellyttää, että valtio järjestää osallistumisen mahdollisuuksia kaikille lapsille. Suomessa lapsen oikeutta taiteeseen kanavoidaan julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kautta. Lastenkulttuurin puolustajat ovat Suomessa aktiivisia, mutta taiteilevat niukoissa talousraameissa.
Lapsen oikeus nauttia taiteesta tunnustetaan, mutta usein pääsyä taiteen piiriin rajoitetaan. Vanhempien tuen puute, pääsymaksut, huonot liikenneyhteydet ja tuotannon painottuminen aikuisille luovat esteitä. Lapsimyönteinen lähestymistapa huomioi lapset ja nuoret taiteen tuottajina ja kuluttajina.
”
Onnistunut taide herättää reaktioita.
Rakentava keskustelu lasten ja nuorten oikeudesta taiteeseen on tervetullutta. Parhaimmillaan Kansallisbaletin tapahtumien yhteydessä on käsitelty taiteen syvintä olemusta. Onnistunut taide ei jätä katsojaa kylmäksi, vaan se herättää voimakkaita reaktioita. Sellaisia, joista puhutaan kauan ja monilla tasoilla.
Toivon todella, että möykänneet nuoret saavat uuden tilaisuuden nauttia taiteesta. Muuten menetämme kasvun mahdollisuuden. Pahimmillaan leimaavan nuoriso-ongelman lietsominen vieraannuttaa lapsia ja nuoria taide-elämyksistä ja syventää yhteiskunnan polarisaatiota.
Mitä tapahtui taidegalleriassa talvella 1985? Todennäköisesti Sami piirsi viikset hetken mielijohteesta, eikä tekoon liittynyt sen suurempaa kannanottoa tai rakenteellisia ongelmia. Sami sai rangaistuksensa, taiteilija korvauksensa ja meidät muut komennettiin hiljaisiksi. Tapahtuma käsiteltiin aikuisjohtoisesti ilman lehdistöä, sosiaalista mediaa ja valtakunnallista järkytystä.
Taidetestaajat-kohun keskellä on syytä muistaa, että suomalaisnuoret ovat luovassa ajattelussa Pisa-maiden huippuja. Samistakin tuli teatteri- ja musiikkitaiteen ammattilainen.
Kirjoittaja on lapsiasiavaltuutettu.