iStock

Suositelluille fluoripitoisuuksille altistuneet lapset saavuttavat parempia tuloksia toisen asteen koulutuksen kokeissa, ilmenee tuoreesta tutkimuksesta. Haitallisia vaikutuksia ei suositusten rajoissa pysyneellä fluoriveden nauttimisella havaittu.

Tutkimusartikkeli aiheesta on julkaistu Science Advances -tiedelehdessä, ja siitä kirjoittaa MedicalXpress.

Minnesotan yliopiston ja useiden yhteistyöinstituuttien tutkijat havaitsivat, että suositelluille fluoripitoisuuksille altistuneet lapset suoriutuivat hieman paremmin toisen asteen koulutuksen kokeista kuin ne ikätoverit, jotka eivät saaneet riittävästi fluoria juomavedestään.

Tutkimus perustuu laajaan kansalliseen aineistoon, jossa seurattiin kymmenien tuhansien yhdysvaltalaisen koulumenestystä vuodesta 1980 alkaen. Osa tutkittavista oli mukana vielä vuonna 2021 noin 60-vuotiaina.

Tulokset osoittivat, että oppilaat, jotka kasvoivat alueilla, joissa juomaveden fluoripitoisuus oli suositelluilla tasoilla (0,7–1,2 mg/litra), menestyivät paremmin matematiikassa, luetun ymmärtämisessä ja sanavarastotesteissä. Parannus oli tutkijoiden mukaan vaatimatonta (noin 7 prosenttia keskihajontaa) mutta tilastollisesti merkitsevää kaikilla osa-alueilla.

Veteen lisättävä fluori on herättänyt huolta erityisesti lasten aivojen kehityksen kannalta. Jotkut aiemmat tutkimukset ovat viitanneet yhteyteen fluorin ja alentuneen älykkyysosamäärän välillä, mutta nämä tutkimukset on tyypillisesti tehty köyhillä maaseutualueilla Kiinassa, Intiassa, Meksikossa ja Iranissa sekä usein pitoisuuksilla, jotka ylittävät merkittävästi Yhdysvaltojen tasot.

Uusi tutkimus on ensimmäinen, joka käyttää kansallisesti edustavaa yhdysvaltalaista aineistoa ja tavanomaisia fluoripitoisuuksia. Sen mukaan huolet fluorin haitallisista vaikutuksista kognitioon ovat aiheettomia. Tulokset jopa päinvastoin viittaavat pikemminkin hyötyihin.

Tutkijat tarkastelivat myös kognitiivista toimintakykyä 60 vuoden iässä. Tässä ikäryhmässä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä lapsuuden fluorin saantiin, mikä osoittaa, ettei pitkäaikaisista haitoista ole näyttöä.

Voit lukea lisää aiheesta MedicalXpressin uutisesta ja itse tutkimusartikkelista.