Kun Tuomo Hatunen lomautettiin Uudenkaupungin Valmet Automotiven tehtaalta, hän päätti vaihtaa kokonaan alaa. Hän kertoo tässä jutussa, miksi pitää hoiva-avustajan työtä arvokkaana.
Tuomo Hatunen vaihtoi alaa autotehtaalta vanhustenhoitoon. Kotialbumi
Kolme vuotta sitten Tuomo Hatunen sai Uudenkaupungin Valmet Automotiven tehtaalta lomautuslapun.
Hatunen oli työskennellyt tehtaalla vuodesta 2013 lähtien. Hän teki töitä varastomiehenä, ajoi trukkia ja kuljetti auton osia paikasta toiseen.
Työnantaja oli ollut vakaa ja työllistävä tekijä koko seudulle, mutta yt-neuvottelut ovat kertoneet viime vuosina toista tarinaa.
Yhtiö ilmoitti viimeksi marraskuussa 2025 yt-neuvotteluidensa tuloksista. Tuolloin ilmoitettiin, että enintään 235 työsuhdetta päättyy ja toistaiseksi aiotaan lomauttaa enintään 860 henkilöä.
– Tykkäsin olla tehtaalla töissä ja menin pois tolaltani kun lomautukset iskivät. Siinä joutui miettimään tulevaisuutta uusiksi ja mistä löytää yhtä hyvä työpaikka kuin Valmet Automotive oli, Hatunen kuvailee tunnelmiaan kolmen vuoden takaa.
– Kyllähän nuo lomautukset ja irtisanomiset on Uudellekaupungille aikamoinen takaisku.
Uudenkaupungin autotehdas on toiminut jo 60-luvulta asti. Siellä on valmistettu muun muassa Mercedes-Benzejä. Vesa-Matti Väärä
Hoiva-alalle
Tuomo oli tehnyt ennen autotehtaalle päätymistään töitä yrityksessä, joka pakkasi vihanneksia. Taustalla oli myös suurtalouskokin tutkinto ammattikoulusta.
Hänen siskonsa ehdotti lomautuksen jälkeen hakemista lähihoitajan tai hoiva-avustajan koulutuksiin. Henkilökohtaisen avustajan kurssin hän on myös käynyt.
Ajatus hoiva-alan ammatista ei ole Tuomolle täysin vieras. Hänellä on kaksi kehitysvammaista pikkuveljeä, joiden hoitamisessa hän oli auttanut vanhempiaan.
– Se varmaan on kehittänyt hoivaviettiä, hän sanoo itsekin.
Tuomo kertoo, että muiden auttaminen on hänelle luontaista niin perheessä kuin naapurustossakin.
Tällä hetkellä hän kouluttautuu hoiva-avustajaksi. Hoiva-avustaja ei ole sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilö, mutta työskentelee alan avustavissa tehtävissä. Heitä tarvitaan muun muassa ikääntyneiden ja vammaisten henkilöiden asumisyksikössä.
Tuomo itse toivoo, että pääsisi erikoistumaan erityisesti ikääntyneiden hoiva-avustajaksi.
– Olin kuukauden harjoittelussa muistisairaiden asumisyksikössä ja pidin siitä todella paljon. Seurustelimme vanhusten kanssa ja autoin ruoan jaossa ruokailun aikana.
Jutustelun ja seurustelun yhteydessä hän on havainnut, että tekee todella merkittävää työtä.
– Minua saatetaan ottaa kesken kaiken kädestä kiinni. Kosketus on monelle heistä tärkeä asia. Minua saa ottaa kädestä, se ei haittaa.
Tuomo Hatunen on huomannut, että kosketus on monille vanhuksille tärkeä. Kuvituskuva. Sanna Liimatainen
Viesti muille miehille
Alanvaihto autotehtaalta vanhusten pariin kuulostaa erityiseltä. Ei Tuomo itsekään tunne autotehtaan kavereistaan vastaavanlaista vaihdosta tehnyttä miestä.
Työ on kuitenkin arvokasta, hän sanoo.
– Kehottaisin muitakin miehiä tarttumaan rohkeasti tähän alaan. Täällä tarvitaan paljon miehiä. Ei ainakaan kannata pelätä.
Hän valmistuu hoiva-avustajaksi ensi kesänä. Tuomo pitää mahdollisena, että hän jatkokouluttautuu vielä lähihoitajaksi.
– On hyvä kokeilla tällaista alaa ja hauska katsoa, onko ruoho vihreämpää tällä puolella, Tuomo naurahtaa.