Olgalla ei ollut koskaan huonoja päiviä. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, näin oli, kertoo Olga Temosen aviopuoliso, ohjaaja Tuukka Temonen.
”Hän oli aina aikaansaava, energinen ja elämäniloinen”, Tuukka muistelee.
”Ja äärimmäisen kaunis.”
Yhteisiä muistoja kertyi liki parinkymmenen vuoden aikana paljon, mutta erityisesti Tuukan mieleen ovat jääneet heinätalkoot ja eläinten hoito. Ne olivat Olgalle tärkeitä.
”Hevoset olivat hänen suurin intohimonsa. Viimeisinä vuosina hän oli myös valtavan innoissaan pizzeria Rehtorista.”
Olga loihti lämminhenkisen pizzerian vanhaan kyläkouluun, jossa pizzataikina nousee yhteisen kodin historiasta. Pizzojen hapanjuuri löytyi tiinusta Iitin-kodin piha-aitasta. Välimatkaa pizzerian ja rakkaan kodin välillä oli vain 400 metriä.
”Muistan hyvin hetken, jolloin kävimme Iitin-kodissa ensimmäisen kerran. Tiesimme heti, että tämä on paikka, jossa haluamme olla kuolemaamme saakka.”
Tuukka ihaili Olgan elämänasennetta. Olgan esimerkin kautta hän oppi, ettei maailmaan tarvitse suhtautua synkeydellä vaan ilolla ja myönteisyydellä.
Järjetön vetovoima
Olgalla oli yllään mikrosortsit, nyrkkeilytossut ja toppi, kun he tapasivat Tuukan kanssa ensimmäisen kerran. Tosi makean näköinen muija, Tuukka ajatteli.
Muistiin piirtyi tulevasta vaimosta tarkka kuva, jonka Tuukka osasi toistaa vielä kaksi vuosikymmentä myöhemmin, kun pari antoi haastattelun Kouvolan Sanomille. Molemmat työskentelivät tuolloin TV2:n sketsisarjan Outolinnun kuvauksissa, Olga näyttelijänä ja Tuukka kuvaajana.
Olga ja Tuukka juttelivat kerran, mutta sen jälkeen mitään ei tapahtunut puoleen vuoteen. Olga nimittäin seurusteli, ja Tuukka tuntui siksi liian vaaralliselta. Kesän tultua Tuukka pyysi Olgaa tekstiviestillä leffaan, mutta Olga ei ihan ymmärtänyt, miksi. Poikaystäväkin ihmetteli leffatarjousta.
Jotain heidän välilleen oli jäänyt kuitenkin leijumaan. Kuvausten välikaronkassa Mocambo-baarissa Olga työnsi pöydän alla jalkansa kiinni Tuukan jalkaan. Tuleva pari siirtyi vielä toiseen ravintolaan kahden. Molemmat tunnustivat tykkäävänsä toisistaan. Olga päätti, ettei hän ryhtyisi selän takana vehkeilyyn, vaan hänen seurustelukuvionsa oli ensin lopetettava.
Olga kirjoitti vuonna 2015 Olgan kotona -blogiinsa, että heidän parisuhteensa on pystytetty toisen ihmisen tunteiden romuttamisen raunioille. Se oli Olgan siihenastisen elämänsä suurin kriisi, mutta Tuukan vetovoima oli järjetön.
”Tältä elämäni mieheen rakastuminen siis tuntuu”, Olga ajatteli ja alkoi purkaa elämänsä tuttuja rakennuspalikoita osiin, jotta voisi rakentaa jotain uutta yhdessä Tuukan kanssa. Vaikean alun jälkeen lasten yövalvomiset ja tulevan kodin remontit eivät enää horjuttaneet paria.
Muusikko-ohjaaja Tuukka Temonen ja näyttelijä Olga Koskikallio vihittiin Iitin kirkossa 6. syyskuuta 2008.
© Roni Rekomaa / STR / Lehtikuva
Maalaistalon Olga
Helsinkiin nuorena muuttanut Olga tiesi aina, että hän palaisi takaisin maalle, kunhan ensin löytäisi miehen, joka lähtisi mukaan. Hän oli kasvanut pikkutyttönä lammastilalla Nurmeksessa Pohjois-Karjalassa ja tiesi, ettei jäisi kädettömäksi oman talon ja pihapiirin hoidossa. Hän oli saanut ensimmäisen hevosensa ollessaan vasta nelivuotias.
Oma maaseutuparatiisi löytyi lopulta Iitistä, Kouvolan ja Lahden välistä, ja sinne Tuukka ja Olga muuttivat vuonna 2005. Valkoisessa puutalossa oli upeat kaakeliuunit ja suuret ikkunat. Askeettisesta keittiöstä remontoitiin Olgan johdolla esiin maalaisromantiikkaa tihkuva ihanuus. Suuren saliin mahtuisi syömään isompikin perhe, vaikkei sen koosta ollut vielä varmuutta.
Kun Tuukka Temonen sitten laskeutui polvilleen tulevan vaimonsa Olga Koskikallion eteen, kosintaa todisti aasi. Se seisoi narun päässä pariskunnan vierellä. Olgan kohdussa kasvoi parin ensimmäinen lapsi Helga.
Olgalla oli maatalon emännän sielu, jonka veto sai rokkarimiehenkin taipumaan ilolla maalaiselämään. Tuukka ei alun perin edes pitänyt lapsista tai eläimistä, mutta Olgan rinnalla hän oppi rakastamaan molempia.
Kolmen yhteisen lapsen Helgan, Torstin ja Hilman lisäksi pari tarjosi monen vuoden ajan kodin myös sijaislapselle. Eläimiä tuli talon omalle kotieläinpihalle Olgan farmille vielä isompi liuta: kissoja, koiria, kanoja, lampaita ja alpakoita. Pupuja, poneja ja vuohia.
Olga täytti Iitissä unelmaansa. Silti hän pelkäsi yhden haaveista jäävän muiden jalkoihin.
Eläimet olivat Olgan intohimo. Pette-poni on yksi Olgan farmin poneista. Tilalla on myös aasi ja kaksi hevosta, joilla Olga kilpaili koulu- ja esteratsastuksessa.
© Tommi Tuomi
Kotiäidin paradoksi
Olga tuli suomalaisille laajemmin tutuksi Salatut elämät -tv-sarjasta vuonna 2007. Tuolloin kolmekymppinen näyttelijä esitti Noora Autiota, hiv-positiivista valokuvaajaa, joka oli elänyt vuosia Lontoossa. Suhde Kari Taalasmaan hahmoon oli koukeroinen.
Lasten syntymä muutti Olgan elämää. Noora Aution hahmo kirjoitettiin sarjasta ulos, kun esikoisen syntymä läheni. Sen jälkeen Olga jäi kotiäidiksi ja yrittäjäksi omaan pihapiiriinsä.
Tavallaan Olgassa yhdistyivät sympaattisen naapurintytön, sisukkaan emännän ja uhkarohkean seikkailijan roolit. Eihän hän voinut tietää etukäteen, onnistuisivatko he elättämään itsensä yritystoiminnalla.
Mutta Olga luotti neuvokkuuteensa.
”Sen olen päättänyt, että työttömäksi en jää koskaan. Se ei sopisi mentaliteetilleni. Olen avoin kaikelle työlle”, Olga sanoi Savon Sanomissa jäätyään äitiyslomalle Salatuista elämistä.
Olga oli rakentanut itselleen omin käsin elämän, jota hän rakasti, mutta mieltä vaivasi silti pelko: olisiko hän yhä näyttelijä?
”Se on uraa tehneen kotiäidin tragedia. Täällä minä olen lasten kanssa, ja ammattini menee hukkaan. En ikinä pelännyt, että jään työttömäksi, vaan että joudun luopumaan unelmatyöstäni”, Olga kertoi Anna-lehdessä vuonna 2022.
Ristiriitaisten tunteiden keskellä Olga löysi kuitenkin uusia suuntia. Hän teki elokuvatuottajan töitä Tuukan tuotantoyhtiössä, kirjoitti blogia, kolumneja ja kokkikirjoja, eikä näytteleminenkään lopulta jäänyt kokonaan.
Olga ja Tuukka Temonen tilallaan Iitissä Helga-esikoisen syntymän jälkeen syyskuussa 2008.
© Pasi Murto / OHO / AOP
Pystyvä emäntä
Olgan puuhakas elämänasenne pelasti koko perheen sähkökriisissä, joka alkoi vuonna 2022, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Sähkön hinta humahti pilviin, ja 400-neliöisen puuidyllin lämmittämisestä uhkasi koitua vuositasolla 15 000 euron lasku.
Hintajärkytys sai Olgan topakoitumaan.
”Päätin, että tämä on haaste, sähköhaaste, ja me otamme sen vastaan. Tehdään tästä jännä seikkailu ja katsotaan, miten vähällä sähköllä voimme elää”, Olga kertoi tuolloin Seurassa.
Olga nousi aamuisin puoli seitsemältä pakkamaan talon uunit täyteen halkoja ja sekoittamaan hapanjuuritaikinaa pizzeria Rehtoriin. Talon vieraat varustettiin villasukilla heti eteisessä, sillä lämpötila ei sinä talvena juuri noussut 15 asteen yläpuolelle. Selviytymistarmon Olga ammensi historiasta.
”Tämä talo on noin sata vuotta vanha. Tuskinpa ihmiset silloin ennen valittivat, että on liian kylmä. He elivät unelmiensa talossa. Ajattelin, että osallistutaan näihin sähkön säästötalkoisiin ja koetetaan elää kuin silloin sata vuotta sitten.”
Ikuinen optimisti
Kesällä 2023 Olga ja Tuukka kuvasivat elokuvaa Meduusalla ei ole sydäntä. Olga näytteli pääroolia, ja mukana oli myös parin esikoistytär Helga. Jokin Tuukan alitajunnassa kertoi, että elokuvan tekoa ei voinut lykätä. Kuvauksissa hän huomasi, että Olga riiputtaa kättään oudosti. Vaimo oli väsynyt ja poissaoleva.
Reilu viikko kuvausten päättymisten jälkeen Olgalla todettiin aivosyöpä. Aggressiivinen neljännen asteen gliooma oli niin vaikeassa paikassa, ettei sitä voitu leikata. Sädehoitoa voitiin sentään antaa, jotta syövän eteneminen hidastuisi.
Lääkärit lupasivat elinaikaa puolitoista vuotta.
Kun Olga kertoi syövästä Instagramissa, suomalaiset vyöryttivät kommenttikentän täyteen sydämiä, rukouksia ja voiman toivotteluja. Kommentteja tuli tuhansia.
Olga suhtautui sairauteen toiveikkuudella. ”Olen ikuinen optimisti, elän innolla joka päivä, oli elämä miten pitkä tahansa”, hän kirjoitti. Ehkä juuri Olgan loppumaton valo ja toiveikkuus koskettivat eniten.
Olga otti muutaman vuoden takaisen sähkökriisin haasteena. Valtava Iitin-talo lämpesi puilla, ja perhe totutteli viileämpiin lämpötiloihin.
© Tommi Tuomi
Hyvää matkaa, Olga Temonen
Syövästä sanotaan, ettei se ole mikään taistelu. Joko hoidot tehoavat tai sitten ne eivät tehoa.
Temoset yrittivät kaikkea. Olga sai sädehoitoa ja kokeili solusalpaajia. Perinteisten hoitojen lisäksi hän kävi Saksassa vaihtoehtohoidoissa ja testasi vähähiilihydraattista ruokavaliota, ravintolisiä ja rohtoja. Sitten aloitettiin ranskalainen kokeellinen lääke, jonka hintalappu oli tuhansia euroja. Olgan siskot järjestivät keräyksen kulujen kattamiseksi.
Ensin näytti, että Olgalla on toivoa. Kasvain kutistui sädehoidolla pieneksi nikkareeksi. Olga kuitenkin tiesi, että aggressiivinen syöpä voi iskeä uudestaan koska tahansa.
Mikään ei auttanut. Syöpä uusi toukokuussa 2025. Sen jälkeen Olgan kunto romahti nopeasti. Hän kuoli kotonaan Iitissä maanantaina 17. marraskuuta kello 9.26 rinnallaan puoliso ja lapset.
Kun tieto Olgan kuolemasta tuli, sosiaalinen ja perinteinen media täyttyivät muisteluista. Julkkiskaverit julkaisivat yhteiskuvia, ja Olgaa seuranneet tavalliset suomalaiset toivottivat valon lapselle hyvää matkaa.
Miksi Olga Temonen kosketti niin monia?
Olga Temonen kertoi elämänsä iloista ja vaikeuksista avoimesti sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa. Hän päästi seuraajansa likelle, kun kotieläinpihalle syntyi yllätyskilejä mutta myös saatuaan syöpädiagnoosin.
”Kun julkisuuden henkilöt puhuvat syövästä, se tekee kuolevaisuudesta ja sairastamisesta näkyvän asian, josta voidaan puhua avoimemmin. Jossain vaiheessa ajateltiin, että kuolema on länsimaisessa yhteiskunnassa tabu, mutta enää niin ei ole”, arvioi media-antropologi ja Helsingin yliopiston professori Johanna Sumiala.
Olgasta tuli monelle samaistumisen kohde. Jakaessaan terveisiä hoitomatkoiltaan Saksasta hän kannatteli valoa kaikille niille, jotka myös sairastavat syöpää tai joilla on murhetta läheisen sairauden vuoksi.
”Ihmisille on merkityksellistä, kun julkisuuden henkilö antaa sanat kokemukselle, joka vakavaan sairastumiseen liittyy.”
Olgan avoimuus toimi myös eräänlaisena kutsuna. Hän kertoi Helsingin Sanomissa joulukuussa 2024, että moni syöpää sairastava otti häneen viestillä suoraan yhteyttä. Hänestä tuli omien sanojensa mukaan epävirallinen tukihenkilö.
”Sosiaalisen median myötä suhde julkkisten ja tavallisten ihmisten välillä on muuttunut intiimimmäksi. Julkisuuden henkilö voidaan kokea läheiseksi, vaikka häntä ei tunneta henkilökohtaisesti.”
Sosiaalinen media on muuttanut samaan tapaan myös suremisen kulttuuria. Kommenttien, emojien ja tykkäysten myötä surun ilmaisulle on väylä auki ja kynnys matalalla.