Aikuisia hitaammat lapset nousevat esiin kysymättäkin.
Pääkaupunkiseudulla ollaan nautittu hiihtokaudesta yli viikon ajan, mutta ikäviltä tilanteilta ei ole vältytty.
Sunnuntaina kerrottiin Espoon Oittaalla sattuneesta tapaturmasta, jossa mies jyräsi perinteisen uralla hiihtäneen Mirjam Salomäen päälle ja osui tähän rajusti sauvallaan. Sauvan piikki teki pahaa jälkeä hänen pohkeeseensa, ja veristä pistohaavaa ympäröi mustelma.
Salomäen kanssa kolaroinut mies oli hänen mukaansa katsonut vain taakseen, sanonut ”oho” ja jatkanut matkaansa.
Lauantain tapaus oli selvästi edelleen muistissa myös maanantaina laduilla viilettäneillä hiihtäjillä.
– Olisihan se vähintään hyvä pahoitella ja katsoa, onko sattunut. Eikä häippäistä paikalta. Sama juttu se on vaikka autoilussakin, Oittaalla taukoa kesken lenkkinsä viettävä Ted Saarinen toteaa.
Oittaan ladut saivat kehuja, vaikka vihreä nurmi reunustaa vielä latua. Kuva: Lassi Rinne
Salomäen kohtaloa ei vähätelty lainkaan, mutta moni ymmärsi, miten kolareita pääsee sattumaan.
Oittaan ensilumenlatu on ainoastaan noin kilometrin mittainen, joten se ruuhkautuu huomattavasti hiihtokauden alussa. Silloin haastavia tilanteita syntyy luonnostaan.
– Täällä on niin paljon ihmisiä, ettei se mikään ihme ole, että tilanteita tulee, Oittaalla paljon hiihtävä Tuula Lipponen, 70, sanoo.
– Ihme, että noinkin vähällä päästään, Keijo Lipponen, 73, lisää vieressä.
Lipposet hiihtävät tarkoituksella sellaiseen aikaan, jolloin laduilla on rauhallisempaa.
– Viikonloppuisin emme ole täällä päivisin, kun täällä on väkeä. Yleensä tulemme aamulla. Aamupäivällä kun lähdetään pois, niin tulee hirvittävästi autoja vastaan, Keijo Lipponen kertoo.
Oittaan hiihtolatujen viereinen parkkipaikka täyttyy arkenakin autoista. Kuva: Lassi Rinne
Jouni Ilomäki, 63, uskoo ruuhkien helpottavan, kun latuverkko laajenee.
– Sitten kun tuo pelto saadaan lumetettua, niin tilanne vähän rauhoittuu, Ilomäki sanoo.
– Tietysti näin alkutalvesta, kun kaikki haluavat aloittaa hiihtokauden, niin siellä on kaikenlaista motiivia hiihtämiseen. Jonkun pitäisi päästä kovaa, jotkut vasta aloittelevat taas sopeuttamaan elimistöä. Sitten kun aika monet tuo lapsia kokeilemaan, ja on kaikenlaista menijää, niin kyllähän niitä tiukkoja tilanteita välillä tulee.
Latujen väkimäärä puhuttaa, ja kuntoilijat ovat pohtineet tilanteeseen ratkaisua.
– Osa painaa kuitenkin kovempaa, osa hitaampaa. Työkaverin kanssa kun juteltiin, niin hänellä oli ajatuksena, että voisihan tänne laittaa vanhemmille ja lapsille vähän porrastusta, Ted Saarinen kertoo.
Ted Saarinen oli hiihtämässä toista kertaa tällä kaudella. Kuva: Lassi Rinne
Lapset otetaan kuitenkin ilolla vastaan. Se asia nousee esille kysymättäkin.
Raija Tiitola kertoo olevansa entinen SM-tason hiihtäjä ja pitävänsä siitä, että pieniäkin lapsia näkee hiihtoladulla.
– Olen aina äärettömän iloinen, kun täällä on lapsia ja tulee uusia hiihtäjiä. Tänäänkin törmäsin yhteen, heitä on aina ihanaa jututtaa. Se on ihanaa että tuodaan lapsia uuden lajin pariin, se ei ole itsestäänselvää, Tiitola sanoo hymyillen.
– Ihanaa kun täällä näkyy aina välillä lapsia, vaikka he ovatkin niin sanotusti tukkeena.
Senni Eskelinen lenkkeili maanantaina itsekseen mutta pohti, millaista lasten kanssa olisi hiihtää.
– Mietin juuri, että jos tulisin omien lasten kanssa, niin tilanteita voisi sattua, Eskelinen toteaa.
– Jos ladulla on lapsia, niin pitää ottaa vähän rauhallisemmin. Ymmärrän myös, että sellaisia jotka haluavat mennä kovempaa voi vähän turhauttaa, jos tuolla on hitaampia ladulla, mutta eiköhän sinne kaikki mahdu.
Senni Eskelinen pitää ilmapiiriä Oittaalla mukavana. Kuva: Lassi Rinne
Mystistä termiä, laturaivoa, ei Espoossa kummemmin tunnisteta.
Ilmapiiri Oittaalla on hiihtäjien mukaan positiivinen, vaikka ihmisiä olisikin runsaasti.
– Kyllä porukka on oppinut tässä muutamassa vuodessa hyvin väistelemään. Porukka selvästi osaa hiihtää ruuhkassa. Jos nyt tällainen väkimäärä olisi muualla hiihtämässä, niin voisi tulla enemmän haavereita, Jouni Ilomäki arvioi.
Ilomäki oli paikalla myös lauantaina, jolloin Oittaalla sattui ikävä välikohtaus. Yleisiä ne eivät kuitenkaan ole.
– Itse olin ainakin aika tyytyväinen. Ei siellä ollut sellaista kiihkomielistä kilpailua lauantaina, porukkaa oli vain liikaa. Yleislinja on mun mielestä se, että porukka antaa tilaa, yrittää varoa ja väistelee.
Parikymppisenä SM-kisoissa hiihtänyt Raija Tiitola muistuttaa, ettei hiihtoladulla kannata paahtaa liian tosissaan.
– Koska tämä on kaikille avoin latu niin ollaan nätisti, että kaikilla säilyisi hyvä mieli. Ei kopsutella kannoille tai mennä kiireellä, Tiitola sanoo.
– Tämä ei kuitenkaan ole kilpailu, vaan harrastus.