Kestävän, ei vain hetkellisen rauhan saaminen Ukrainaan on Yhdysvalloille aivan yhtä vaikea rasti kuin aiemminkin. Tälle on useampi selkeä syy, kirjoittaa politiikan toimittaja Iida Hallikainen.
Kummallisessa Venäjän ja Ukrainan rauhanprosessissa tapahtuu koko ajan sekavia asioita, jotka saavat tilanteen vaikuttamaan siltä, että kohta olemme taas lähtöpisteessä. Nyt täytyy siis yrittää päätellä jotain niistä yksityiskohdista, jotka ovat prosessin kannalta merkityksellisiä.
Julkisuuteen vuodettiin alkuviikosta Euroopan vastaehdotus Venäjän ja Yhdysvaltojen 28-kohtaiselle listalle.
Tärkeimpiä Euroopan vastaehdotuksia olivat seuraavat: Ukrainan armeijan sallitun rauhan ajan henkilöstömäärän nostaminen aiemmasta Venäjän toivomasta 600 000:sta 800 000:een. Ukrainan Nato-jäsenyyttä ei tyrmättäisi suoraan, vaan se riippuisi Naton jäsenmaiden konsensuksesta, jota ei tällä hetkellä ole. Neuvottelut alueiden vaihdosta alkaisivat vasta kontaktilinjalta.
Haluttiin siis heti ensimmäisenä tuoda Yhdysvaltojen tietoon Ukrainan suvereniteetin kannalta kiperimmät kysymykset ja löytää niihin ratkaisu – siksi, että tämä on prosessissa kaikkein kiireellisin ja vaikein asia.
Jos Ukrainan suvereniteetti menetetään, hävitään myös Euroopan turvallisuus.
”
Euroopan johtajien mukanaolo ei ole itsestäänselvyys. He tarvitsisivat kutsun myös Trumpilta itseltään.
Sen jälkeen saatoimme nähdä paitsi pääministeri Petteri Orpon (kok) että ulkoministeri Elina Valtosen (kok) ulostulot, joissa korostettiin, että Euroopan unionia tai Natoa koskevat päätökset ovat Suomelle, Euroopalle ja tietysti Ukrainalle niin mittavia, että ne on harkittava ja tehtävä EU- ja NATO-maiden kanssa.
Viesti oli selvästi koordinoitu Euroopan tasolla ja suuntasi painetta Yhdysvaltoihin. Miksi?
Koska Eurooppa on huolissaan siitä, että Yhdysvallat ja Venäjä päättävät Euroopan turvallisuudesta. Tämä kieli myös siitä, että asian suhteen ei ollut Yhdysvaltojen kanssa vielä täyttä selvyyttä.
Huoli liittynee alkuperäisen 28-kohtaisen paperin pykälään 4, jossa Venäjän ja Naton välillä käytävän, Yhdysvaltojen välittämän vuoropuhelun avulla ratkaistaisiin kaikki turvallisuuskysymykset. Siis päätettäisiin Euroopan päiden yli.
Lisäksi kohdan 15 mukaan olisi perustettu turvallisuuskysymyksiä käsittelevä amerikkalais-venäläinen työryhmä, joka varmistaa sopimuksen määräysten noudattamisen. Tyypillinen veto venäläisiltä, jotka ovat historiassa aina halunneet perustaa jonkun komitean, jotta Venäjä saisi lopulta veto-oikeuden asioiden toimeenpanon tulkintaan.
Eli ensin Ukrainan suvereniteetin turvaaminen, sitten laajemmin Euroopan turvallisuus. Molemmat toki liittyvät myös toisiinsa, mutta kun on kiire, on tärkeysjärjestys on tämä.
Jos Ukrainan suverniteetti menetetään, hävitään myös Euroopan turvallisuus. Kuva: Ukrainian Presidential Press Service / Reuters
Viimeistään tiistaina alkoi vaikuttaa selvältä, että Euroopan ympäri vuorokauden käyneellä puhelindiplomatialla on saavutettu tuloksia.
Pääministeri Orpo vahvisti IS:lle, että Venäjän ja Yhdysvaltain alkuperäinen 28-kohtainen lista on näillä näkymin jätetty taakse ja korvattu 19-kohtaisella esityksellä, joka on ”huomattavasti parempi” lähtökohta kuin alkuperäinen paperi. Tarkempia tietoja emme ole saaneet julkisuuteen kuin sen, että etenkin Ukrainan kannalta kiperiä kysymyksiä on saatu selvemmiksi.
Lue lisää: Pääministeri Orpolta vahvistus: Venäjän ja USA:n kauhusuunnitelma on jätetty taakse
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi ilmoitti tiistaina alkuillasta olevansa valmis keskustelemaan Trumpin kanssa rauhansuunnitelman ”herkistä kohdista”, eli mitä todennäköisemmin esimerkiksi alueluovutuksista, Nato-jäsenyydestä ja turvatakuista. Hän lisäsi, että Euroopan johtajien osallistuminen tapaamiseen voisi olla hyödyllistä.
Kyse voisi siis olla samankaltaisesta tapaamisesta kuin elokuussa, kun halukkaiden koalition johtajat matkustivat Zelenskyin kanssa Washingtoniin tapaamaan Trumpia. Zelenskyi tarvitsee Euroopan johtajien tukea, sillä tunnelma voi pahimmillaan kiristyä nopeasti.
Euroopan johtajien mukanaolo ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. He tarvitsisivat kutsun myös Trumpilta itseltään.
Sosiaalisessa mediassa on lisäksi huhuttu, että ukrainalaiset voisivatkin matkustaa Valkoisen talon sijaan Trumpin Mar-a-Lagoon – siis samaan paikkaan, jossa tasavallan presidentti Alexander Stubb kävi alkuvuodesta harrastamassa golf-diplomatiaa.
Ei ole varmaa, keitä lähtisi mukaan. Suomi on luultavasti listalla, mutta eri asia on se, kannattaako Suomen nyt lähteä mukaan. Yleensä marssijärjestys on ollut se, että halukkaiden koalition isommat maat ovat hoitaneet asiat ensin.
”
Zelenskyin ja Trumpin tapaaminen ei todennäköisesti toteudu ennen kuin Witkoff palaa Venäjältä Yhdysvaltoihin ensi viikolla.
kestävän, ei vain hetkellisen rauhan saaminen Ukrainaan on Yhdysvalloille aivan yhtä vaikea rasti kuin aiemminkin. Kuva: Jonathan Ernst / Reuters
Tämän lisäksi Venäjän ja Ukrainan edustajat ovat tavanneet alkuviikosta Abu Dhabissa.
Merkittävää on, että Venäjä ei ole Vladimir Putinin tai ulkoministeri Sergei Lavrovin suulla ainakaan toistaiseksi tyrmännyt alustavia suunnitelmia rauhan aikaansaamiseksi. Tämä on aiempaan verrattuna selkein muutos.
Myöskään Arabiemiraattien Abu Dhabin valikoituminen paikaksi ei ole sattumaa.
Presidentti Stubb nimittäin sanoi syyskuussa 2024 toivovansa Qatarilta johtoroolia globaalin etelän maiden johdossa. Qatar oli ainoa Persianlahden maa, joka allekirjoitti Sveitsissä kesällä 2024 pidetyn Ukrainan rauhankokouksen loppujulistuksen. Qatar ei ollut myöskään valinnut sodassa puolta, mutta sillä oli myös liittolaisuus Yhdysvaltojen kanssa.
Trump tapasi YK:n yleiskokouksessa arabi- ja muslimimaiden johtajia. Stubb puolestaan vieraili Arabiemiraateissa viikko sitten. Paikka ei toki ollut Qatar, mutta puhutaan kaikesta huolimatta Lähi-idästä. Siis osasta globaalia etelää, jonka Stubb on muotoillut ratkaisevan uuden maailmanjärjestyksen.
Mitä tapahtuu seuraavaksi?
Yksi merkittävimmistä välietapeista on Trumpin erityislähettilään Steve Witkoffin matka Venäjälle ensi viikolla. Tapaamiseen osallistuu myös muita yhdysvaltalaisia. Kun Witkoff edellisen kerran kävi syksyllä Moskovassa hakemassa uutisia, järjestyi Zelenskyin ja halukkaiden koalition matka Washingtoniin vasta sen jälkeen.
Tämä saattaa paljastaa myös uuden tapaamisen ajankohdan: Zelenskyin ja Trumpin tapaaminen ei todennäköisesti toteudu ennen kuin Witkoff palaa Venäjältä Yhdysvaltoihin ensi viikolla.
Julkisuuteen ei ole vielä tullut merkkejä siitä, että Venäjä olisi tullut millään tavalla vastaan jyrkissä vaatimuksissaan. Trumpin mukaan Venäjä on suostunut ”joihinkin myönnytyksiin”.
Uskottavana rauhanvälittäjä toimiakseen Yhdysvaltojen on käytävä tasapuolista vuoropuhelua molempien, Ukrainan ja Venäjän, suuntaan. Jos toinen osapuoli ei tule riittävästi kuulluksi, neuvottelut katkeavat.
Toisin sanoen kestävän, ei vain hetkellisen rauhan saaminen Ukrainaan on Yhdysvalloille aivan yhtä vaikea rasti kuin aiemminkin. Periaatteessa mikään ei edelleenkään estä sitä, että palaisimme lähtöpisteeseen.