Luontokuvaaja Tony Raita, 53, pitää ensimmäisen valokuvanäyttelynsä. Sitä sietää hieman pureskella.
Raita on pitkän linjan tatuointiyrittäjä, tv:stäkin tuttu. Hänet muistetaan myös hurjista stunt-tempuistaan moottoripyörillä. Liekö hänellä yhtään luutakaan ehjänä.
– Aika paljon luita on mennyt. Naamassa on pari, joita en ole murtanut. Polvet ovat niin romuna, ettei niillä pitäisi pystyä tekemään mitään, mutta lukkopainissa käyn, hän kertoo.
Hollolalainen sanoo myyneensä prätkät pois ja ostaneensa objektiiveja.
– Aika moni on kuullessaan hämmästynyt.
Valokuvaaminen tuli kuvioihin nelisen vuotta sitten. Sitä edelsi rakastuminen Kuusamoon.
– Kun aloin viettää Kuusamossa enemmän aikaa, rupesin näkemään eläimiä. Yritin kuvata niitä kännykällä, mutta eihän siitä mitään tullut. Ajattelin, että kunpa osaisin valokuvata ja olisi kunnon välineet.
Kuvaamisen alkuun tatuointiyrittäjä pääsi katsomalla kuvausvinkkejä Youtubesta ja hankkimalla käytetyn Canon 7D:n.
– Nykyään kalusto on käytännössä parasta, mitä rahalla saa.
Raita on tavannut myös Euroopan suurimman näätäeläimen, ahman. Tony Raita
Raita kuvaa yleensä eläimiä, pääasiassa petoja.
Kymmenestä kuvausreissusta ehkä yhdestä tulee kuvia.
– Pedot ovat mystisiä. Niitä on vaikea saada kameran eteen. Sekin niissä viehättää.
Erityisen vaikea kuvattava on ilves.
– Otetaan esimerkiksi Pyhäniemi, Siikaniemi, Kutajoki. Alueella on paljon ilveksiä, mutta niitä ei näe. Ne liikkuvat öisin, ja niillä on kaikki aistit 100/100. Niitä on tosi vaikea löytää, vaikka olisi teknologiaa lämpökamerasta lähtien.
Villieläinten kuvaaja oppii väkisinkin käsittelemään pettymyksiä.
– Kymmenestä kuvausreissusta ehkä yhdestä tulee kuvia. Instagramissa saatan julkaista kaksi kuvaa viikossa. Se voi näyttää, että Tony vaan kuvaa, mutta työmäärä ei näy siellä.
Kohtaaminen on kuulemma kuvaa tärkeämpi.
– Monta kertaa on kuva jäänyt ottamatta. Tuntuu siistiltä nähdä vaikka kettu, mutta joskus se ehtii mennä ennen kuin ehdin edes ajatella kuvaamista. Sellainen ei harmita, mutta se harmittaa, kun on hyvä fiilis ja tuntuma, että kohta alkaa tapahtua, ja sitten homma jää kesken esimerkiksi siksi, että tulee pimeä.
Raita sanoo, että eläinkuvauksessa tarvitaan hyvää onnea, ja sitä hänellä on ollut.
– Minulla on käynyt ihan järjetön tuuri. Kuusamossa tutustuin Toivosen Pekkaan, joka on kuvannut karhuja 30 vuotta ja temunnut niiden kanssa. Hänen avullaan olen päässyt näkemään villejä karhuja muualtakin kuin piilokojusta. Sitä kautta olen saanut onnistuneita kuvia, mikä on lisännyt intoa edelleen.
Susi on taas kuuma puheenaihe, kun sen ympärivuotista rauhoitusta ollaan purkamassa. Tony Raita
Raita sanoo kuulleensa monilta, että on edennyt korkealle tasolle tosi nopeasti.
– Ehkä se on sitä, kun on elättänyt itsensä visuaalisella alalla ja piirtänyt ikänsä. Visuaalinen ymmärrys oli olemassa ennen kuin aloin kuvata.
Hän arvelee tekevänsä jotain eri tavalla kuin kouluissa valokuvaamista opiskelleet.
– Ei minulla ole ainakaan mitään opittuja rajoitteita. Pekka sanoi ajatelleensa, kun ensimmäistä kertaa oltiin yhdessä kuvaamassa, ettei tuosta tule mitään. Kaksi viikkoa siitä hän käänsi kelkkansa täysin, kun näki somessa ensimmäisen karhukuvani. Nyt hän opastaa muita, että kun Tony alkaa ottaa kuvia, niin putki siihen suuntaan, koska silloin monesti tapahtuu sellaista, mitä hän ei olisi arvannut.
Kulkeminen kameran kanssa luonnossa on kuulemma muuttanut miestä ja miehen luontosuhdetta.
– Ei minulla ollut viisi vuotta sitten mielipidettä karhun metsästykseen, kun en siitä mitään tiennyt. Nyt vähän jo tiedän ja ajattelen, että on väärin ampua niitä. Karhuja ei ole niin paljon kuin sanotaan.
Ilmastonmuutoskin on alkanut kiinnostaa.
– Olen ollut bensalenkkari. Mitä enemmän bensa haisee ja mitä kovempaa mennään, sen parempi. Suhtautumiseni on muuttunut. Aika paljon tuhoamme tätä palloa, ja ilmasto muuttuu. Ei tarvitse olla biologi sen huomatakseen.
Hän sanoo miettineensä asiaan liittyen myös isoisäjuttuja.
– Pystyisin opettamaan lapsenlapselle skeittaamista, moottoripyörällä keulimista ja hot rodien rakentamista, mutta jos saan valita, kuljetaan ennemmin yhdessä luonnossa ja opetellaan tunnistamaan lintuja.
Villin luonnon voima -näyttely Hollolan pääkirjaston Ikkuna-galleriassa 25.1. asti.