Korpilahden helmikuinen aamu oli talvinen vuonna 2022. Keli oli jäinen ja hämärä. Pian kylällä surtiin jo kolmen nuoren opiskelijan kuolemaa.
Vain Aino Räisä jäi henkiin, kun henkilöauto ajautui kohti rekkaa surullisin seurauksin. Räisän selviämistä voi pitää ihmeenä.
Reilut kolme vuotta myöhemmin Aino Räisä, 24, tervehtii toimittajaa iloisesti hymyillen. Hämeenlinnalaista katsellessa ei voi edes kuvitella millaisia kokemuksia hänellä on takanaan.
Liikenneonnettomuudesta selviytymisen lisäksi hän on joutunut rakentamaan aiemman elämänsä muistot uudelleen sekä opettelemaan niin puhumisen kuin kävelyn. Nuorella naisella riittää kuitenkin kovista kokemuksista huolimatta elämäniloa.
– Elämäni on kaikesta huolimatta varsin hyvää, nautin tavallisesta arjesta. Minulla riittää myös tavoitteita, sillä niitä täytyy olla.
Räisän elämän muuttanut onnettomuus tapahtui Valtatiellä 9 Korpilahdella, joka on osa Jyväskylää.
Hän istui henkilöautossa kolmen opiskelutoverinsa kanssa. Se, että Räisä istui takapenkillä, auton oikealla puolella, pelasti hänen henkensä. Muut autossa olleet kuolivat henkilöauton kuljettajan menetettyä liukkaalla tiellä ajoneuvon hallinnan.
– Automme osui vastaan tulleen rekan keulaan. Rekan kyydissä oli myös muita autoja, mikä lisäsi iskun voimakkuutta. Olin kuin ihmeen kaupalla ainoa elossa selvinnyt.
Vakavat vammat saanut tajuton Räis ä jouduttiin irrottamaan autosta. Sitä ennen hän kärsi hapenpuutteesta parikymmentä minuuttia auton romun painaessa häntä voimakkaasti.
– Tämä kaikki selvisi poliisiraportista. Siitä käy myös ilmi koskettava teko, sillä joku toinen autoilija oli tuonut minulle irrotuksen ajaksi viltin, etten paleltuisi kylmässä säässä.
Räisä vietiin Keski-Suomen keskussairaalaan Jyväskylään. Koska tilanne oli erittäin kriittinen, hänet siirrettiin nopeasti helikopterilla Kuopion yliopistolliseen sairaalaan. Siellä todettiin laajat vammat.
– Minulla todettiin vakava päävamma. Isku päähän ja hapenpuute olivat aiheuttaneet vaikean aivovamman. Aivopaineiden laskemiseksi jouduttiin kalloni oikealta puolelta poistamaan kämmenen kokoinen pala. Minulla oli myös ilmarinta, minkä lisäksi lantioni sekä vasen jalkani ja käteni olivat murtuneet monesta kohtaa.
Elämästään taistellut Räisä voitti lopulta kamppailun kuolemaa vastaan aivopaineiden käännyttyä laskuun. Samalla tajuttoman Räisän murtumat operoitiin. Hänen ollessaan tajuttomana tapahtui erikoinen hetki.
– Äitini soitti minulle Taylor Swiftin Willow-kappaleen. Hänen soittaessaan sitä kyyneleet valuivat silmistäni, vaikka olin tajuton.
Onnettomuushetkellä oli liukasta. Mika Rinne
Kynttilät Korpilahdella helmikuussa 2022 kolmen kuolemaan johtaneen onnettomuuden jälkeen. Mika Rinne
Vähitellen kuntotuen
Räisä alkoi vähitellen heräillä pätkittäin viikkojen tajuttomuuden jälkeen. Samalla hänet päätettiin siirtää Hämeenlinnaan Kanta-Hämeen keskussairaalan neurologiselle vuodeosastolle.
– Vanhemmilleni oli tuolloin annettu arvio, etten tule koskaan nousemaan sängystä vaan olemaan aina siinä pahasti vammautuneena. Näin ei kuitenkaan onneksi tapahtunut.
Hänellä ei ole juurikaan muistikuvia keskussairaala-ajalta. Hänet päätettiin jonkin ajan kuluttua siirtää kuntoutukseen Riihimäen sairaalan neurologiselle osastolle. Siellä tapahtui heti ensimmäisenä päivänä ihme. Aikaa onnettomuudesta oli kulunut vajaat kaksi kuukautta.
– Sanoin ensimmäiset sanani onnettomuuden jälkeen. Ne olivat: ”Ei vielä.” Tämä ajoittui siihen kun luonani käymässä olleet vanhempani olivat lähdössä pois. Tilanne oli ollut vanhemmilleni valtava kokemus, joka oli täynnä iloa.
Räisä haluaa pitää ensimmäiset sanansa elossa jatkossakin.
– Olen päättänyt, että nuo sanat tatuoidaan joku hetki ihooni.
Puhuminen ei kuitenkaan muutoin lähtenyt sujumaan helposti, sanat olivat hukassa.
– Minulla oli suuria ongelmia muistaa, mitä mikäkin sana tarkoittaa. En myöskään muistanut esimerkiksi esineiden nimiä, eli niitä oli mahdoton yrittää sanoa ääneen. Sain tähän merkittävää apua pitkäkestoisesta puheterapiasta, sen avulla sanavarasto kasvoi vähitellen.
Myös fyysinen harjoittelu alkoi. Räisän oli opeteltava uudelleen monet tutut taidot.
– En osannut esimerkiksi kävellä tai syödä. Taitoja alettiin harjoitella eri terapeuttien kanssa. Se, että nousin aluksi istumaan ja siitä vähitellen pyörätuolin oli jo omanlaisensa ihme alkuarvioon nähden.
Ainoa siirreltiin Hämeenlinnan keskussairaalan neurologisella osastolla sängystä pyörätuoliin nostoliinojen ja fysioterapeuttien avulla. Kuva: Aino Räisän arkisto
Kallon implanttileikkaus tehtiin Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Kuva: Aino Räisän arkisto
Pahoja muistiongelmia
Raju isku päähän oli kuitenkin vienyt Räisän muistin.
– Minulla ei ollut juuri minkäänlaisia muistikuvia entisestä elämästäni. En myöskään tunnistanut alkuaikoina läheskään kaikkia tuttuja ihmisiä. Onnettomuus jätti minulle myös kasvosokeuden, mikä vaikeutti tunnistamista. Vanhempani tunnistin alussa erityisesti heidän äänestään.
– Nykyäänkin tunnistan ihmiset puheäänestä. Olen oppinut lisäksi tunnistamaan tuttuja ihmisiä esimerkiksi silmälaseista sekä hius- ja pukeutumistyylistä.
Hänellä oli myös erilaisia kipuja.
– Minulle on kerrottu, että hikoilin kipujen vuoksi. En kuitenkaan muista niistä mitään, eli tuon ajan muistiongelmissa on hyvääkin.
Kesäkuun alussa hän pääsi osallistumaan pyörätuolissa veljensä ylioppilasjuhliin.
– Oli tietenkin hienoa päästä mukaan. Juhlissa olo oli kuitenkin hämmentävää, sillä monet kysyivät minulta erilaisia asioista, joihin en voinut muistiongelmien vuoksi vastata.
Räisälle kerrottiin viikko juhlien jälkeen, että hän oli vammautunut onnettomuudessa, jossa menehtyi kolme ihmistä. Hän ei muistanut opiskelukavereitaan.
– Tuntui tietenkin pahalta kuulla näin käyneen. En silti muistanut heitä, eli olin samalla ihmeissäni. En muutoinkaan ymmärtänyt kunnolla mitä itselleni oli tapahtunut, sillä en juurikaan muistanut elämääni terveenä. En myöskään tiedostanut, etten muista asioita, eli oloani voisi kuvailla varsin tyhjäksi.
Fyysinen kuntoutuminen eteni kaikkien yllätykseksi edelleen vauhdilla. Kesän aikana Räisä käveli kuntoutussairaalassa jo rollaattorin avulla. Myös hänen muistinsa alkoi palata pätkittäin.
– Merkittävä kokemus oli kun pääsin käymään vanhempieni kanssa Hämeenlinnassa. Ajaessamme autolla nousi mieleeni useita muistikuvia eri paikoista, tunnistin esimerkiksi vanhan kouluni.
Aino Räisä selvisi kuin ihmeen kaupalla vakavasta onnettomuudesta, joka tapahtui Korpilahdella vuoden 2022 helmikuussa. Tomi Olli
Asioita työstäen
Räisän päähän asennettiin kalloimplantti noin puoli vuotta onnettomuuden jälkeen. Sillä korvattiin hätäleikkauksessa poistettu kallonpala.
– Implantti on biolasia. Alussa siirtoalue tuntui muuta kalloa kovemmalta, mutta nyt se ei eroa muusta kallosta. Ennen implantin saantia en ollut oikeastaan edes ajatellut kallostani puuttuvan palanen, siihen suurin syy olivat muistiongelmat ja sumuinen olotila.
Räisä kotiutui sairaalasta noin kahdeksan kuukautta onnettomuuden jälkeen. Samalla jatkuivat erilaiset terapiat.
– Muutin vanhempieni luokse, eli ennen onnettomuutta alkanut asuminen omillani päättyi. Oli kuitenkin todella upea tunne päästä viimein kotiin. Kotona tehtiin myös muutostöitä, esimerkiksi tukikaiteita lisättiin koska vamma vaikutti tasapainooni.
Jonkin ajan kuluttua alkoi Räisälle tulla outoja tuntemuksia. Hän mietti toisinaan elääkö hän oikeasti meneillään olevaa elämää ja onko hän läsnä kehossaan.
– Koin olevani muuttunut niin fyysisesti kuin henkisesti, samalla koko entinen elämäni oli poissa. Oloni oli välillä painajaismainen, toivoin jonkun herättävän minut.
– Sain onneksi apua psykoterapiasta ja erityisesti tietoisuusharjoituksista. Kävimme samalla läpi onnettomuusraportit, mikä auttoi ymmärtämään kokonaisuutta. Jatkan myös edelleen tietoisuusharjoituksia.
Hän kiittelee myös vertaustuen voimaa.
– Olen saanut paljon apua muiden samassa tilanteessa olevien tapaamisista, heistä on tullut läheisiä kavereita. Ilman Tatu ry:tä, Aivovammaliittoa ja Kanta-Hämeen aivovammayhdistystä en minä eikä perheeni ymmärtäisi elämänmuutosta yhtä hyvin.
Samoihin aikoihin nousivat mieleen menehtyneet opiskelukaverit.
– Muistikuvani heistä lisääntyivät, samalla suru tapahtuneesta iski uudella voimalla, aloin käsitellä asiaa uudella tavalla. Olen myös jutellut heidän läheistensä kanssa tapahtuneesta, mikä on mielestäni ollut hyvä eri osapuolille.
Hän ei halua syyllistää onnettomuudesta ketään.
– Näin vain tapahtui kun monet asiat kuten liukkaus ja pimeys nivoutuivat yhteen. Olen kokonaisuudessaan sitä mieltä, että ihmisten tai asioiden syyttely on vain energian hukkaamista.
Aino muutti kotoa opiskelemaa elokuussa 2021. Onnettomuus tapahtui kuusi kuukautta myöhemmin. Kuva: Aino Räisän arkisto
Uuteen elämään
Räisä pyrki lisäämään muistoja elämästään. Tärkeässä roolissa olivat vanhempien ja muiden kertomukset yhteisistä kokemuksista. Myös musiikilla on ollut merkittävä rooli.
– Kuulin jo kuntoutumisaikana musiikkikappaleita, joista olin pitänyt. Muistin jostain syystä noiden kappaleiden sanat. Sain kuntoutuksen aikana myös musiikkiterapiaa, mikä oli hyvin virkistävää. Se myös nosti mieleen erilaisia muistoja menneestä. Musiikki ja laulaminen ovat minulle edelleen erittäin tärkeitä ja voimaannuttavia.
Onnettomuus jätti Räisälle aivovamman, kasvosokeuden ja murtuminen lisäksi muitakin oireita.
– Tasapainoni ei ole entinen. Minun on myös huolehdittava riittävästä levosta, sillä unen tarve lisääntyi. Luonteeni onneksi säilyi vammautumisesta huolimatta, mistä olen kiitollinen.
Räisä ei ole antanut vakavan vamman viedä tavoitteita elämästä. Hän on tällä hetkellä kulttuurialalla työkokeilussa.
– Olen taidekasvattajan apuna oppimassa työelämää. Työpäivä kestää kahtena päivänä viikossa neljä tuntia, mikä tuntuu nyt sopivalta ajalta.
Myös tavoitteita riittää.
– Tavoitteeni on kasvatus- ja ohjausalan perustutkinto. Uskon ja toivon kykeneväni suorittamaan sen jossain vaiheessa.
Ajatuksensa elämästä hän kiteyttää ytimekkäästi.
– Olen kiitollinen, että saan jatkaa elämääni. Olisin voinut myös jäädä halvaantuneena sänkyyn, mutta onneksi niin ei käynyt. Elämä onkin todella pienestä kiinni, mitä vain voi tapahtua hetkessä.