Suomen merivoimien järjestämä vuosittainen Freezing Winds -harjoitus käynnistyi 24. marraskuuta, ja se jatkuu 3. joulukuuta asti.
Harjoitus ulottuu Suomen lounaisilta merialueilta Viron ja Latvian rannikoille sekä Itämeren altaalle aina Gotlannin eteläkärkeä myöten sen molemmin puolin.
Harjoituksessa, jonka varsinainen merioperaatiovaihe alkaa 29. marraskuuta, on osallistujia 11 maasta (Suomen lisäksi Belgiasta, Tanskasta, Virosta, Saksasta, Ranskasta, Latviasta, Liettuasta, Alankomaista, Puolasta ja Yhdysvalloista). Suomesta siihen osallistuvat Merivoimien lisäksi Maa- ja Ilmavoimat, Puolustusvoimien logistiikkalaitos ja Rajavartiolaitos.
Tanskan merivoimien Iver Huitfeldt -luokan ilmapuolustusfregatti HDMS Niels Juelilla Turun satamassa pidetyssä mediatapahtumassa 26. marraskuuta puhuneen Merivoimien esikuntapäällikkö, lippueamiraali Janne Huuskon mukaan Freezing Winds on tänä vuonna Suomen historian suurin meritoimintaharjoitus. Sen kokonaisvahvuus on noin 5000 sotilasta.
Taistelualuksia on yhteensä 20, joiden lisäksi siihen osallistuu lukuisia huolto- ja tukiveneitä. Suomesta osallistuvien alusten kokonaismäärää Huusko ei osannut edes kertoa muun muassa Uudenmaan prikaatista osallistuvien kuljetus- ja taisteluveneiden sekä monien apualusten vuoksi. Hän arvioi kokonaismääräksi useita kymmeniä.
Hävittäjien, merivalvontakoneiden ja helikoptereiden lentotoimintaa on harjoituksessa ympäri vuorokauden.
Harjoituksen järjestämisessä on Huuskon mukaan tietty prosessi, johon liittyy useita kokouksia kutsuun vastanneiden maiden välillä. Niissä käsitellään eri maiden tavoitteita ja harjoitukseen tulevia joukkoja. Tämä vaatii hyvin tarkkaa suunnittelua, jotta harjoituksesta saadaan kaikkia osallistujia palveleva kokonaisuus.
Sisällöllisesti harjoitukset ovat erilaisia vuodesta toiseen.
– Osallistujat vaihtuvat, tavoitteet muuttuvat ja alueet vaihtuvat, minkä vuoksi suunnitteluprosessin läpiviennillä on todella tärkeä osuus, korosti Huusko Verkkouutisten haastattelussa.
Nato-jäsenyys on muuttanut Freezing Windiä merkittävällä tavalla tuoden liittokunnan näkemyksen osaksi harjoitusta.
– Nato-liittolaisilta saamme tietotaitoa heidän toiminnastaan ja vastavuoroisesti me saamme vietyä omaa osaamistamme heidän suuntaansa, Huusko lisäsi.
Useimmille Nato-liittolaisille Saaristomeri on haaste.
– Ulkomaalaiset arvostavat meidän merenkulun ammattilaistemme toimintaa seuratessaan liikehdintäämme saaristossa, kun ajamme isoilla aluksilla niin sanotusti ”kivikossa”. Se on huikeaa ammattitaitoa. Toinen tekijä on komentosiltatyöskentely, joka on meillä rauhallista. Edetään hiljaisilla komennoilla ja seurataan tilannetta, Huusko kertoo.
Poimintoja videosisällöistämme
Silti esimerkiksi Jurmo-luokan joukkojenkuljetusvenettä ajavat meillä varusmiehet, mikä on hänen mielestään yksi Puolustusvoimien vaativimmista varusmieskoulutuksista, jossa varusmiehet kuljettavat keskenään paria kymmentä sotilasta pimeässä ja Saaristomeren olosuhteissa.
Venäjän tiedustelutoiminta on luonnollisesti läsnä tällaisissa harjoituksissa.
– Totta kai me tiedämme, että meitä seurataan, koska se on normaalia toimintaa, mitä eri ase- ja puolustusvoimat tekevät. Samalla se on meille mahdollisuus osoittaa, että me harjoittelemme, että olemme valmiita puolustamaan maatamme ja että maanpuolustustahtomme on erittäin korkealla, totesi Huusko.