Maritta Hirvonen kirjoitti Tampere Filharmonian historiikin. Kirjassa on monta värikästä tarinaa. Yhdessä pääroolissa on kapellimestari Paavo Rautio.
Aamulehti
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Tampere Filharmonian entinen intendentti Maritta Hirvonen on kirjoittanut orkesterin ensimmäisen perusteellisen historiikkikirjan, joka ilmestyi orkesterin 95-vuotisjuhlakonsertin alla.
Kirjassa nousee esiin kapellimestari Paavo Raution merkittävä rooli orkesterin kehittäjänä 1970- ja 80-luvulla.
Raution johdolla orkesteri oppi ammattimaisen työnteon, ja hänellä oli iso rooli myös Tampere-talon konserttitalon saamisessa kaupunkiin.
Kaikki Tampere Filharmonian ystävät tuntevat orkesterin 2000-luvun kultaiset menestysvuodet, joita ovat viitoittaneet muiden muassa Eri Klas, Hannu Lintu ja Santtu-Matias Rouvali.
Historiaa kannattaa kuitenkin kaivella syvemmältäkin, ja juuri sen on ansiokkaasti tehnyt orkesterin entinen intendentti Maritta Hirvonen kirjoittamassaan Tampere Filharmonian ensimmäisessä perusteellisessa historiikissa Ajan kuohuista yhteinen sävel (Stresa). Kirja ilmestyi sopivasti orkesterin 95-vuotisjuhlakonsertin alla.
Orkesteria muovanneita ihmisiä ja tapahtumia riittää vuosikymmenestä toiseen, mutta ajanvirrasta pulpahtaa esiin yksi orkesterin toiminnalle tärkeässä vaiheessa erityisen merkittävä kapellimestari: Paavo Rautio. Tässä kirjassa Rautio saa ansaitsemansa maineennoston ja profiilinkorotuksen orkesterin kehittäjänä 1970- ja 1980-luvulla.
Raution merkityksen Tampereen kaupunginorkesterille tiivistää kontrabasisti Juha Mononen: ”Paavo oli ensimmäinen kapellimestari, joka mielsi sinfoniaorkesterin vaatiman työnteon. Hänen johdollaan orkesteri oppi tekemään töitä.” Samaa viestii alttoviulistina pitkän uran tehnyt Vesa Vahtola: ”Paavohan sen orkesterin varsinaisesti tekikin.”
Historiikissa syntyy vivahteikas kuva vähän yrmyksi mielletystä Rautiosta. Hän oli ihmisenä lempeä ja huumorintajuinen, työssään vaativa, tarkka ja välillä malttamatonkin.
Villiä tanssia
Tunnettuun muusikkoperheeseen kuulunut Paavo Rautio houkuteltiin Tampereelle Turun orkesterin johdosta vuonna 1974 aluksi kolmen vuoden sopimuksella. Kausi kesti lopulta vuoteen 1987 asti, melkein vuonna 1990 alkaneeseen Tampere-talon aikakauteen asti.
Rautiolla oli iso rooli konserttitalon saamisessa Tampereelle. Hän ajoi asiaa vuosikausia kulisseissa ja julkisuudessa. Kun valtuusto lopulta hyväksyi hankkeen, Raution perheessä juhlittiin.
Näin juhlapäivää muistelee vaimo Maaria Rautio: ”Pompattiin ylös ja alettiin hyppiä ja tanssia villiä intiaanitanssia ympäri alakertaa.” Eläkevuosinaan Rautio kutsuttiin kahdesti johtamaan orkesteria Tampere-taloon. Sen hän ansaitsi.
Tradition luoja
Rautio johti paljon suomalaista musiikkia ja kutsui kotimaisia taiteilijavieraita. Se oli toki ajan käytäntö, mutta taustalla oli myös vakaumus orkesterin paikallisesta roolista. Ei hän silti klassikoitakaan unohtanut. Brahms oli erityisen läheinen säveltäjä, ja Rautio käynnisti pitkään jatkuneen hienon tradition Beethovenin yhdeksännen sinfonian esittämisestä joulun alla. Sitä perinnettä moni kaipaa edelleen.
Aivan kuin orkesterin tulevaa kansainvälistymistä ennakoiden Rautio vei jäähyväisvuotenaan 1987 soittajansa kiertueelle Yhdysvaltoihin. Sillä matkalla orkesteri soitti pääosin kehnoissa saleissa ja söi paljon hampurilaisia, mutta myös hioutui yhtenäisemmäksi. Pohja nykyiselle Tampere Filharmonialle alkoi rakentua.
Tampere Filharmonian 95-vuotisjuhlakonsertti Tampere-talossa perjantaina 28. marraskuuta kello 19. Matthew Halls johtaa.