Paavo Teittinen sai tietokirjallisuuden Finlandian | MTV UutisetHyppää pääsisältöönSisällöt
- Tomi Einonen
Vastaava päätoimittaja - Ilkka Ahtiainen
Uutispäätoimittaja - Mona Haapsaari
Toimituspäällikkö - Teemu Niikko
Toimituspäällikkö, urheilu
Liiketoiminta
- Iina Eloranta
VP, Channels and Digital Consumption
SuomiAreena
- Jeremias Kontio
Vastaava tuottaja
EtusivuVideotTuoreimmatLuetuimmatOdota
Paavo Teittinen on voittanut tietokirjallisuuden Finlandian ihmiskaupasta kertovalla Pitkä vuoro -teoksellaan.
Jos ravintolan sisätiloissa olisi lasiseinä ja asiakkaat näkisivät kokin käyvän nukkumassa patjalla siivouskomerossa kellon ympäri kestävien työvuorojen välissä, kääntäisivätkö he katseensa ja jatkaisivat lounastaan?
Ehkä eivät. Mutta koska seinät eivät ole lasia, ne voivat piilottaa orjuutta muistuttavat työolosuhteet.
Helsingin Sanomien tutkivan toimittajan Paavo Teittisen kirja Pitkä vuoro – kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen (Gummerus) katsoo seinän taakse.
Tietokirjallisuuden Finlandialla palkittu teos valottaa ulkomaalaisten työntekijöiden järjestelmällistä hyväksikäyttöä ja ihmiskauppaa Suomessa muun muassa ravintoloissa, rakennus- ja siivousalalla sekä marjanpoiminnassa.
Kun yleensä esimerkiksi tuotantoketjujen vastuullisuudesta puhutaan kahvin, vaatteiden tai muiden maailmalta tulevien tuotteiden kohdalla, Teittisen teos kääntää peilin kohti kotia.
– Kirjassa on mitä suurimmissa määrin kyse siitä, millaiset viranomaiskäytännöt ja lainsäädäntö meillä on, millainen oikeusvaltio ja yhteiskunta Suomi on ja millaisessa Suomessa haluamme elää, hän kuvailee.
Lue myös: Ulkomaisen työvoiman riistäminen kannattaa rahallisesti – tapauksiin liitettyjen yritysten johtajilla huipputulojaValtiollisia rakenteita
Pitkä vuoro osoittaa, että moderni orjuus kulkee läpi koko suomalaisen yhteiskunnan. Syypäitä siihen eivät ole pelkästään epärehelliset yrittäjät, vaan teos nostaa esiin myös rakenteita, jotka mahdollistavat hyväksikäytön.
Teittinen huomauttaa, että esimerkiksi ihmiskaupasta tuomion saaneen marjayrittäjän tapauksessa käräjäoikeus katsoi lieventäväksi asianhaaraksi sen, että yrittäjä oli käyttänyt hyväkseen Suomen valtion luomia, lähtökohtaisesti poimijoita hyväksikäytölle altistavia rakenteita.
– Harva asia enää hätkähdyttää, mutta se oli yksi niistä. Valtio on luonut rakenteet, joiden myötä satoja ellei tuhansia ihmisiä on tuotu Suomeen nykypäivän orjuutta ja velkavankeutta muistuttaviin oloihin, ja sen on annettu jatkua parikymmentä vuotta.
Tilanne on ollut laajalti tiedossa, ja monet yksittäiset ihmiset ja toimijat ovat myös yrittäneet puuttua siihen.
Teittinen sanoo, että pieni joukko esimerkiksi asianajajia, poliiseja, järjestötyöntekijöitä ja työsuojelutarkastajia on ajanut uhrien asiaa sitkeästi silloinkin, kun työ on ollut näkymätöntä.
Hänen mukaansa usein on ollut kuitenkin niin, ettei ilmiöön ole puututtu. Esimerkiksi työsuojeluviranomainen ei puutteellisten toimivaltuuksien vuoksi edes voi riittävästi suojella työntekijöitä.
Lukuisia palkintoja
Teittinen on palkittu tutkivasta journalismistaan ennen 30 000 euron Finlandiaakin.
Hän on saanut Asianajajaliiton Oikeusteko-palkinnon, tutkivan journalismin Lumilapion ja European Press Prizen sekä voittanut Suuren journalistipalkinnon vuoden jutun ja vuoden journalistin kategoriat.
Jo vuosien ajan hän on saanut tunnustusta ihmiskauppaa sekä puutteellisia poliisitutkintoja ja viranomaisvalvontaa käsittelevistä jutuistaan.
Onko mikään konkreettisesti muuttunut esimerkiksi Teittiselle kokemuksistaan kertoneiden ihmisten elämässä?
On ja ei. Teittinen sanoo, että esimerkiksi poliisin ihmiskauppatutkinnat ovat hänen käsityksensä mukaan parantuneet merkittävästi viime vuosina.
Rima tosin on ollut matala, sillä myös apulaisoikeuskansleri puuttui puutteisiin ihmiskauppatutkinnoissa vuonna 2021.
Samalla kuitenkin monien työolot muistuttavat edelleen nykypäivän orjuutta.
Riisto paitsi jatkuu myös leviää: marraskuun puolessavälissä Helsingin Sanomat julkaisi Teittisen jutun nepalilaisten työntekijöiden hyväksikäytöstä metsäteollisuudessa.
V-alkuinen voimakas moottori
Teittinen sanoo iloitsevansa palkinnoistaan ensisijaisesti siksi, että ne tuovat huomiota itse asialle. Työssään hän ei pokaaleja mieti.
– Vitutus on voimakas moottori. Olen lähestynyt asioita sitä kautta, että minua vituttaa se, mitä tapahtuu, ja haluan nostaa sitä esiin.
Monien Teittisen lähteiden kokemukset ovat valtavan raskaita. Hän pyrkii olemaan myötäelämättä lähteiden tilanteita liiaksi.
– Ei siitä ole heille mitään apua, että kauhistelen tai voivottelen heidän vaikeaa asemaansa. Pyrin käyttämään energiani siihen, että saan aikaan mahdollisimman vaikuttavan lehtijutun.
Toivottu vaikutus – ja paras palkintopysti – olisi se, että maailman onnellisimmassa maassa hyväksikäyttöön puututtaisiin tosissaan.
Teittinen tietää, että maailmalla tilanne on vielä karumpi, mutta se ei anna Suomelle oikeutta rikkoa omia lakejaan ja kansainvälisiä velvoitteitaan.
Melkein jokainen suomalainen toisaalta hyötyy hyväksikäytöstä jollakin tavalla, esimerkiksi kuluttajat edullisina hintoina.
Toisaalta kaikki myös häviävät: rehelliset yrittäjät putoavat hintakilpailusta pois, ammattilaisia on vailla työtä samaan aikaan kun ihmiskaupan uhrit tekevät monen ihmisen työt, verokertymä hupenee.
Vaikka vastuu ilmiön torjumisesta on valtiolla, Teittinen kannustaa myös tavallisia ihmisiä osaltaan purkamaan ihmiskauppaa piilottavia seiniä.
Kaupassa voi tarkistaa, mistä myynnissä olevat marjapakasteet tulevat. Hotelleissa saa kysyä, mikä yhtiö siivoaa huoneet.
Niin Teittinen itsekin nykyään tekee.
Paavo Teittinen
– Syntynyt 1987 Jyväskylässä.
– Opiskellut oikeustiedettä Helsingin yliopistossa.
– Työskennellyt vuodesta 2014 Helsingin Sanomissa talouden ja politiikan toimituksessa, feature-toimituksessa ja tutkivassa ryhmässä.
– Palkittu Asianajajaliiton Oikeusteko-palkinnolla, European Press Prize -palkinnolla sekä Suurella journalistipalkinnolla (2020, 2022) ja Lumilapio-palkinnolla (2020, 2022, 2023).
Lue myös: