Turkistuottajat ovat hankkineet uusia eläimiä sekä naapuritiloilta että Euroopasta. Turkiseläinten jalostus on kuitenkin pitkä tie: tuloksia nähdään vasta 5–10 vuoden päästä.
Avaa kuvien katselu
Turkisalan taloustilanne on edelleen tiukka: esimerkiksi ketunnahan myyntihinta ei kata tuotantokustannuksia. Kuvituskuva. Kuva: Marcus Lillkvist / Yle
Juttu tiivistettynä
- Lintuinfluenssan runtelema turkisala elpyy: lähes puolet eläinten lopetuspäätöksen saaneista tarhoista on aloittanut uudestaan.
- Kaksi vuotta sitten yli 70 tarhaa lopetti, mutta nyt 30 jatkaa elinkeinoa ja 15 harkitsee jatkoa.
- Turkisalan kannattavuus on heikkoa: ketunnahan hinta ei kata tuotantokustannuksia.
- Uusia eläimiä on hankittu etenkin naapuritiloilta ja ulkomailta, mutta jalostustyössä menee 5–10 vuotta.
- Ensi vuonna voimaan tuleva uusi turkisasetus parantaa eläinten oloja, mutta investointeja tarhoille tarvitaan.
Tämä on tekoälyn avulla tuotettu, toimittajan tarkistama tiivistelmä.
Lintuinfluenssan kurittamista turkistiloista lähes puolet on aloittanut toimintansa uudestaan tänä vuonna.
Kaksi vuotta sitten yli 70 pohjalaistarhaa joutui lopettamaan valtaosan eläimistään ja ajamaan toimintansa alas. Näistä kolmisenkymmentä jatkaa nyt elinkeinoa, viisitoista vielä harkitsee jatkoa.
25 tarhaa on lyönyt lopullisesti lapun luukulle.
Ison joukon jatkohalut eivät tulleet alan etujärjestön kenttäpäällikölle täysin yllätyksenä, vaikka alaa ovat runnelleet monet kriisit, kuten koronavirus, turkisten kaupan hiipuminen ja lintuinfluenssa.
Turkistarhauksen vastainen ilmapiiri koettelee myös alaa.
Euroopassa turkistarhaus on kielletty tai kieltämisestä on päätetty noin 20 maassa. Suomessa terveysviranomaiset ovat suositelleet turkistarhauksen lopettamista suuren pandemiariskin vuoksi. Myös valtaosa suomalaisista vastustaa nykymuotoista tarhausta.
Silti alalla uskotaan tulevaisuuteen.
– Moni tuottajista ei ole tehnyt eläissään mitään muuta kuin tuottanut turkiksia. Edelleen elää toivo siitä, että tilallinen saisi elannon turkiksista, sanoo kenttäpäällikkö Hannu Kärjä Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitosta.
Moni turkistila on tehnyt suuria satsauksia varjotaloihin, hoitokalustoon, nahkomoihin ja varastotiloihin. Se on kannustanut jatkamaan, sanoo Kärjä.
– Miljoonien tai satojentuhansien eurojen investoinnit ovat eteenpäin vievä voima.
Uudestaan aloittaneet tilalliset on hankkineet turkiseläimet pääosin Ruokaviraston maksamilla korvauksilla, joita tarhaajat saivat lopetetuista eläimistä.
Varsinaiseen tuotantoon eli eläinten ruokintaa, hoitoon ja palkkoihin rahoitus pitää löytyä omasta takaa, rahoituslaitokselta tai huutokauppayhtiöltä. Kärjä tietää turkistarhaajia, joille pankit ovat myöntäneet lainaa tänäkin vuonna.
Nousua odotellessa
Turkisalan kannattavuus on edelleen heikkoa, kertoo alan etujärjestön kenttäpäällikkö Kärjä.
– Esimerkiksi ketunnahan keskimääräinen myyntihinta ei kata tällä hetkellä tuotantokustannuksia, eli tuotanto on tappiollista lukuun ottamatta tiettyjä tyyppejä ja värejä.
Miljoonien tai satojentuhansien eurojen investoinnit ovat eteenpäin vievä voima
Hannu Kärjä, Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton kenttäpäällikkö
Minkkituotanto sen sijaan on Kärjän mukaan nykyisillä nahanhinnoilla pääosin kannattavaa. Nahkojen hintatason pitäisi nousta, jotta alalla nähtäisiin plusmerkkisiä tilinpäätöksiä.
Kevään turkishuutokauppaan tuottajat suuntaavat positiivisella mielellä. Kaukoidän vähittäismarkkinoilta kuuluu vaihteeksi hyvää, sanoo Kärjä.
– Viimeisimmät markkinaennusteet antavat uskoa, että tulevina vuosina kettutuotanto nousee kannattavaksi.
Uudet eläimet naapuritiloilta
Uutta alkua on viritelty käyntiin tiloilla, jotka sijaitsevat elinkeinon päätuotantoalueella eli Kaustisella, Evijärvellä, Kauhavalla ja Kalajoella sekä ruotsinkielisellä Pohjanmaalla.
Toimintaansa jatkaneet tilat ovat hankkineet pääsääntöisesti samoja tuotantoeläimiä, joita heillä oli jo ennen kuin eläimet piti lopettaa.
Hannu Kärjän arvion mukaan 5–7 tarhaa on muuttanut tuotantosuuntaansa.
– Osa tiloista, joilla oli minkkejä ja kettuja, on ottanutkin nyt ainoastaan minkkejä. Se peilaa markkinatilannetta.
Pääosin eläimiä on hankittu kotimaan naapuritiloilta.
Osa turkistiloista on ostanut myös ulkomailta tuotuja siitosminkkejä päästäkseen alkuun. Minkkejä on tänä vuonna tuotu Suomeen Euroopasta monen vuoden tauon jälkeen.
Pitkä jalostustyö edessä
Tänä keväänä kaustislainen eläinten maahantuontifirma Lumi Mink haki ulkomailta 4 000 siitosnaarasminkkiä. Niistä syntyi keväällä 16 000 poikasta, kertoo Lumi Minkin toimitusjohtaja Jan Lillsund.
– Noin 7 000 elinvoimaisinta ja parhainta jalostusyksilöä on myyty ainakin Uuteenkaarlepyyhyn, Kalajoelle, Närpiöön ja Kauhavalle, Lillsund summaa.
Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton Hannu Kärjä kuvailee eläinten jalostustyötä isoksi ponnistukseksi.
– Vie noin 5–10 vuotta ennen kuin jalostustyö saadaan samaan pisteeseen kuin missä se oli ennen eläinten lopettamista. Vasta silloin työn tulos näkyy tilalla.
