Kansanedustaja ja sotatieteiden tohtori Jarno Limnell (kok.) käsittelee Uuden Suomen blogissaan Venäjän taloutta, joka hänen mukaansa on hiljaisessa kriisissä.
Limnellin mukaan Venäjän talouden pintakerros näyttää yhä vakaalta, mutta sen alla tapahtuu jotakin olennaista. Järjestelmä, joka on hänen mukaansa vuosikymmeniä nojannut energia-vientiin, on alkanut natista liitoksistaan tavalla, jota ei voi enää selittää pelkällä pakotteiden “viiveellä”.
– Öljy on ollut Venäjän valtiolle taloudellinen selkäranka, geopoliittinen työkalu ja sosiaalisen vakauden mahdollistaja. Kun tämän selkärangan jousto heikkenee, koko rakenne muuttuu haavoittuvammaksi, ja juuri nyt se tapahtuu kiihtyvällä tahdilla.
Viime viikkojen signaalit kertovat Limnellin mukaan, että öljyn hinta Venäjälle on painunut tasoille, jotka hipovat monien kenttien kannattavuusrajaa. Kun myyntihinta lähestyy tuotannon ja kuljetuksen kokonaiskustannuksia, logiikka muuttuu.
– Enää ei taistella voiton säilyttämisestä, vaan siitä, voidaanko tuotantoa ylläpitää ilman merkittäviä taloudellisia tappioita. Kun tähän lisätään uusia vientirajoitteita, pakotekohteiden laajenemista ja ostajamaiden varovaisuutta, Venäjä kohtaa tilanteen, jossa sen öljymarkkina ei enää toimi omilla ehdoillaan.
Limnell toteaa, että varovaisimmatkin talousanalyytikot ovat varoittaneet, että jos öljytulojen alamäki jatkuu, valtion budjetissa syntyy vaikeasti paikattava aukko. Tämä ei johdu pelkästään hinnan laskusta, vaan yhtä paljon siitä, että vientimarkkina on muuttunut epävarmaksi ja kalliiksi.
– Jokainen laiva, jokainen vakuutus ja jokainen maksujärjestely on entistä monimutkaisempi. Tämän seurauksena Venäjän talouspolitiikan liikkumavara kapenee nopeasti. Budjettia joudutaan paikkaamaan yhä erikoisemmilla ratkaisuilla, lyhytjänteisillä sisäisillä siirroilla ja poliittisesti hankalilla menoleikkauksilla.
Pörssin kuihtuminen on hänen mukaansa oma tarinansa, ja se kertoo ongelman syvyydestä.
– Venäjän markkina ei houkuttele pääomaa – se karkottaa sitä. Ulkomaisen sijoituspääoman puuttuessa markkina muuttuu eräänlaiseksi sisäpiirin ekosysteemiksi, jossa hinnat eivät peilaa talouden todellisuutta, vaan kotimaisten toimijoiden pakotettua aktiivisuutta ja valtion kontrollia. Tämä tekee markkinasta hauraan, herkästi horjuvan ja kansainvälisesti täysin irrallisen.
Lisäksi Limnell mainitsee sotilas-teollisen kompleksin, joka tähän asti on toiminut Venäjän strategisena varalohkona. Hän kuvaa sen olevan murroksessa: tehdasverkostot, jotka tuottavat panssareita, hävittäjiä, drooneja ja ohjuksia, rapautuvat sisäisesti. Työvoimapula on kriittinen, komponenttien hinta nousee räjähdysmäisesti ja tilauksia jää maksamatta.
– Tuotantolinjoilla tehdään edelleen tilaustyötä, mutta “manuaalitilassa” ja tappioilla, ja vientitulot, jotka aiemmin kompensoivat kotimaan alihinnoiteltuja puolustustoimituksia, ovat kadonneet. Tämä tarkoittaa sitä, että Venäjän kyky ylläpitää pitkää sodan logiikkaa heikkenee samassa tahdissa kuin sen talousperusta.
Venäläisetkin talous- ja puolustusteollisuusasiantuntijat ovat kansanedustajan mukaan alkaneet kuvailla tilannetta korttitaloksi. Se ei kaadu yhdestä iskusta, vaan jokainen uusi kerros lisää jännitystä rakenteeseen.
Poimintoja videosisällöistämme
– Öljyn hinnan lasku, pakotteiden kiristyminen, logistiikan hankaloituminen ja markkinoiden eristäytyminen sekä nyt puolustusteollisuuden kyvyttömyys vastata kasvavaan sodan kaltaiseen kysyntään muodostavat yhdessä kehityskulun, joka voi muuttua nopeasti näkyväksi kriisiksi.
Limnell muistuttaa, että merkittävin käänne ei ehkä ole vielä tapahtunut, mutta kaikki signaalit kertovat, että se on lähempänä kuin koskaan sodan aikana. Muutos ei ratkaise sotaa eikä käännä Venäjän poliittista linjaa heti, mutta se alkaa rajoittaa sen kykyä toimia.
– Talous, joka ennen rahoitti valtion voimankäyttöä, voi jatkossa muodostua tekijäksi, joka alkaa estää sitä. Juuri siksi tämä suunta on nyt niin merkittävä ja juuri siksi sitä kannattaa seurata, hän sanoo.