Paavo Westerberg ohjasi seitsemän vuoden jälkeen uuden elokuvan, joka sai innoituksensa hänen omasta kurkistuksestaan terapian maailmaan.
Ohjaaja ja käsikirjoittaja Paavo Westerberg, 52, on ollut viime aikoina harvakseltaan parrasvaloissa. Nyt Westerbergillä on syytä hymyyn, sillä joulukuun lopussa hänen ohjaamansa ja käsikirjoittamansa draamakomedia Terapia saa ensi-iltansa.
Terapia-elokuvalla on henkilökohtainen tarina. Kymmenen vuotta sitten Westerberg päätti yllättäen opiskella hahmoterapeutiksi.
– Opinnot olivat käytännössä sitä, että istuimme ringissä, pidimme toisillemme terapiaa, tai opettaja piti meille terapiaa. Oli mielettömän kaunista, kun ihmiset kohtasivat siellä omia kipujaan.
Opinnot jäivät lopulta kesken, eikä Westerberg ole koskaan harjoittanut ammattia.
– Sanotaan kuitenkin niin, että ei ole haitaksi, vaikka ohjaajalla on terapeutinkin valmiuksia, hän nauraa.
Westerberg on käynyt itse terapiassa useampina ajanjaksoina elämänsä aikana. Terapialla on ollut jopa elämää mullistava vaikutus.
– Terapiasta on jäänyt paljon käteen. Ne ovat silloisissa elämäntilanteissa auttaneet minut yli erilaisista kriiseistä. Minun tapauksessani se on ollut jossain määrin jopa pelastus.
Jussi-patsaalle kävi köpelösti
Pitkän uransa aikana Paavo Westerberg on palkittu kaksi kertaa Jussi-patsaalla. Ensimmäinen palkinto napsahti Paha maa -elokuvan (2005) käsikirjoituksesta, toinen puolestaan Valkoinen kaupunki -elokuvasta (2006).
Westerbergillä on viisi lasta. Yksi lapsista onnistui aikoinaan tiputtamaan toisen patsaista.
– Toinen on saanut vähän kolhuja. Siinä lähti jalasta pala.
Westerberg tarttui toimeen ja liimaili itse palan takaisin.
– Se näyttää taas onneksi ihan kaksijalkaiselta.
Valkoiset hattupäiset Jussi-patsaat seisovat nykyään Westerbergin työhuoneen kaapin päällä.
– Ne ovat siellä turvassa, hän nauraa.
Westerberg ei usko ollenkaan stereotypiaan, että miehet eivät itke.
– Vaikkapa koskettava esitys laulukilpailussa saattaa saada minut itkemään. Viimeisin kerta oli juuri tällainen.
Myös hänen suvussaan on itketty aina paljon.
– Mielikuva siitä, että miehet eivät itke, tulee jollain lailla sodan jälkeisestä Suomesta. Silloin asiat ovat olleet niin kipeitä, että ne on ollut pakko painaa pois mielestä.
Terapia-elokuvassa istutaan ringissä, jossa kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja. Innoitus elokuvaan tuli Paavo Westerbergin omasta elämästä. Kuva: Handout
Terapiaopintojen aikana tehdyt havainnot jäivät kytemään mieleen. Dokumenttikameroita terapiarinkiin ei voinut viedä, mutta fiktiivisen elokuvan tekeminen puolestaan antoi täysin erilaiset mahdollisuudet.
– Minulla on totta kai vaitiolovelvollisuus terapiaopinnoistani, mutta inspiraatio tähän elokuvaan lähti sieltä.
Terapia-elokuvassa Leena ja Pekka (Pihla Viitala ja Tommi Korpela) pitävät Virossa remontin tarpeessa olevaa terapiakeskusta, josta erilaisissa vaikeuksissa kamppailevat pariskunnat hakevat apua.
– Parhaimmillaan tämä voi auttaa katsojaa käsittelemään omia asioitaan siellä pimeän elokuvateatterin suojissa.
Edellisen kerran Westerberg ohjasi elokuvan vuonna 2018, jolloin Viulisti ilmestyi.
– Suomalainen ohjaaja ohjaa elokuvan keskimäärin joka seitsemäs vuosi, eli olen aika täsmällisesti aikataulussa.
Paavo Westerberg työstää jo uusia elokuvahankkeita. Terapia-elokuva saa ensi-iltansa 25. joulukuuta. Kuva: Seppo Kärki / IS
Kun mieheltä kysyy, mitä kaikkea hän on puuhannut vuosien aikana, luettelee hän pitkän listan töitään: muun muassa Fanny ja Alexander -näytelmän ohjaus Helsingin kaupunginteatterille, Pohjalaisia Suomen kansallisoopperalle, Romeo ja Julia Tampereen teatterille sekä tulevien elokuvahankkeiden suunnittelua.
– Olen pysytellyt niin sanotusti kiireisenä.
Westerberg toivoo saavansa suomalaiset elokuvateattereihin uudella elokuvallaan, mutta ei halua väittää, että terapia pelastaa kaikki.
– Se on hieno tapa hoitaa itseään, mutta ei välttämättä kaikkien juttu.
Terapia elokuvateattereissa 25.12.