Auri julkaisi perjantaina jo kolmannen albuminsa III – Candles & Beginnings, mutta lavoilla yhtyettä ei ole nähty ennen tätä viikkoa, vaikka yhtye julkaisi ensimmäisen albuminsa jo vuonna 2018.

Kahden Kiteellä vedetyn kotikaupunkikeikan jälkeen vuorossa oli Tampere tihkusateisena lauantai-iltana 16. elokuuta (Auri – A Trail of Candles & Beginnings).

Aurin muodostavat aviopari Johanna Kurkela ja Tuomas Holopainen sekä multi-instrumentalisti Troy Donockley. Holopainen ja Donockley tunnetaan varmaan parhaiten Nightwishin riveistä, kun taas Kurkela lienee tunnetuin menestyksekkäästä soolourastaan iskelmän parissa, josta on todisteena muun muassa vuoden 2016 Iskelmä-Emma. Kiertueelle kolmikko on ottanut täydennykseksi mukaan niin ikään Nightwishistä tunnetun Kai Hahdon sekä Johanna ja Mikko Iivanaisen.




Aurin muodostavat kolmikko Tuomas Holopainen, Johanna Kurkela ja Troy Donockley (eturivi). Kiertueella heitä täydentää Kai Hahto, Johanna Iivanainen ja Mikko Iivanainen (takarivi Ville Laine

Jo heti astuessani sisään Tampere-talon Isoon saliin oli selvää pelkästään lavalle katsoessa, että ilta tulisi viemään toisiin maailmoihin. Lavaa hallitsivat soittimet peittäneet vihreän kankaat ja vielä toistaiseksi sammuneina olevat lyhdyt. H-hetken koittaessa lyhtyihin syttyivät kynttiläliekit, salin muiden valojen sammuessa. Pian lavalle astui Kurkela, joka aloitti illan sooloesityksellään Aurin kakkosalbumin nimiraidasta Those We Don’t Speak Of.

Heti ensimmäisistä äänistä lähtien, kun Kurkela avasi suunsa, tuntui, että aika pysähtyi sillä hetkellä ja ympäröivä maailma oli pelkkää pahaa unta, josta oli herännyt tähän lumotun kauniiseen maailmaan. Oli vain tämä hetki sekä luihin ja ytimiin tunkeutuvat tunnelmalliset sävelet. Pian lavalle astui myös muu yhtye Kurkelan todetessa: ”Tampere, kynttilät on sytytetty”. Perään tilan täytti Hahdon rummuista lähtenyt rytmi, joka vei edeltäneen seesteisyyden tilan mennessään, lumouksen säilyessä ennallaan, kun vuorossa oli puolestaan ykkösalbumin avauskappale The Space Between.




Tuomas Holopainen loi koskettimillaan tunnelmaa Aurin maagisessa maailmassa. Ville Laine




Troy Donockleyn soitinvalikoimasta löytyi muun muassa puhallinsoitin poikineen. Ville Laine




Johanna Kurkelan heleä lauluääni sai kertaheitolla unohtamaan kaikki arkihuolet. Ville Laine

Aurin musiikkia on hyvin vaikea lokeroida suoraan mihinkään, sen sisältäessä kaikuja kelttiläisestä perinnemusiikista ja elokuvallisuudesta, unohtamatta sinfoniallisia, oopperallisia ja popmaisia sävyjä. Neljäntenä kuullun Skeleton Treen myötä Kurkela tarttui viuluun ja hetkessä tunnelmallisesti oli siirrytty leirinuotion äärelle kelttiläisen rytmin johdattaessa nuotiolle kerääntyneiden satuolentojen matkaa eteenpäin. Jos Aurin musiikkia kuvailisi paikalla, niin se olisi J. R. R. Tolkienin maailmoihin sijoittuva keijukaismetsä.




Johanna Kurkelan taustalla aviopari Johanna ja Mikko Iivanainen. Kurkela ja Iivanaiset soittavat myös yhdessä yhtyeessä Altamullan Road. Ville Laine

The Duty of Dustissa Donockley pääsi laulamaan, ja hänen tummanpuhuva äänensä tarjosi kappaleen vuoropuhelussa mahtavaa kontrastia Kurkelan heleälle äänelle. Donockleylla oli tuttuun tyyliinsä soittimia pienen ensemblen verran kitarasta erilaisiin puhaltimiin, joita hän tiiviisti vaihteli pitkin iltaa. Mikko Iivanainen puolestaan toi kielisoittimilla syvyyttä äänimaailmaan. Vaimonsa Johanna toi lauluun kaimansa Kurkelan kanssa enkelimäisyydessä kilpailevan äänensä. Yhdessä Johannat saivat laulullaan taivaan portit aukeamaan, enkä tarkoita ulkona vallitsevan sateen muodossa. Hahto puolestaan rytmitti esitystä, kun taas Holopainen koskettimineen kaikkine sinfoniallisine soundeineen piti koko paketin kasassa.




Kai Hahto on tuttu myös Nighwishin riveistä, joten Holopaisen ja Donockleyn kera puolet 50 prosenttia Nightwishista oli tänään lavalla. Ville Laine




Troy Donockley (oik) vaihteeksi kitaran varressa, Mikko Iivanainen tukee vieressä. Ville Laine

Yleisö kuunteli illan konserttia varsin keskittyneen hiljaa, toki kappaleiden väleissä toinen toistaan pauhaavimmilla aplodeilla esiintyjät palkiten. Yhtyeen esittämää toivetta kännyköiden jättämiseksi taskuun toteutettiin varsin mallikelpoisesti, eivätkä ruudut juuri loistaneet näköpiirissä katsomon pimeydessä muutamia yrityksiä lukuun ottamatta, jotka talon vahtimestarit ansiokkaasti tukahduttivat alkuunsa.

Yleisö kuunteli jopa sikäli keskittyneenä, että Blakey Ridgen Hahdon tarjoileman, kuin yhteistaputukselle tehdyn rytmin aikana yleisö vaikutti ensin hieman hämmentyneeltä, mitä pitäisi tehdä, kunnes äänekäs käsiparien yhteisrytmi täytti salin. Osaltaan tämäkin osoitti, kuinka haltioituneena yleisö keskittyi käsillä olevaan esitykseen. Kappaleessa Kurkelan laulamat korkeat äänet toivat jostain syystä päähäni mielleyhtymän 5th Element -elokuvan Diva Plavalagunasta, ja se on vain positiivinen asia.

Kiss the Mountain esitettiin ilman rumpuja aviopari Holopainen-Kurkela loistaessa pääosassa. Perään soitettiin Aphrodite Rising, jonka Donockley alusti olleen ensimmäinen koskaan äänitetty Auri-kappale. Välispiikkejä yleisesti ottaen ei juuri illan aikana viljelty, vaan puhumisen sai hoitaa musiikki. Lähinnä aplodien tai kappaleen jälkeen Kurkelan lähes kuiskaten lausuma ”kiitos” toimi siivittäjänä seuraavaan kappaleeseen. Kurkelakin sai suoran palautteen yleisöstä, sillä See -kappaleen päätyttyä hiljaisesta salista kuului äänekäs ”Hyvä Johanna” huuto. Tähän huutoon koko yleisö varmasti mielessään yhtyi, sillä olihan suoritus kerrassaan ”Bravo! Bravissimo!”, kuten oopperapiireissä asia tiivistetään.




Johanna Iivanainen on lauluäänensä kanssa samalla enkelimäisellä tasolla kaimansa Kurkelan kanssa. Ville Laine




Konsertin näkyvimpänä visuaalisena elementtinä olivat kynttilälyhdyt, jotka ympäröivät myös Tuomas Holopaisen. Ville Laine

Desert Flowerin alkaessa Kurkela tarttui jälleen viuluun ja asteli lavan vasempaan reunaan aviomiehensä Holopaisen viereen. Merkitseviä katseita vaihdettiin puolin ja toisin, hymyjen loistaessa huulilla. Samalla Donockley alkoi laulamaan ”All I wanted was, For to see your smile break out”. Sydämellinen hetki, joka kuvasti hyvin koko monisäikeisesti rakkauden täyttämää konsertti-iltaa. Kappale päättyi Kurkelan ja Donockleyn duettoon sekä kokovartalon vallanneisiin kylmiin väreihin.

Ennen setin päättänyttä instrumentaalia Them Thar Chantarelles Kurkela piti vielä pienen kiitospuheen illasta ennen kuin suunnattiin kanttarellimetsään. Ehkäpä instrumentaali on väärä kuvaus kappaleelle, oikeamman ollessa lyriikaton, sillä Kurkela toki lauloi melodiaa ilman sanoja hetken aikaa ennen kuin tarttui viuluunsa. Kappaleen rytmin päästessä hiljalleen käyntiin, alkoi yleisö raivokkaan taputtamisen noustessaan samalla seisomaan osoittamaan suosiotaan. Varsinaista yhtye-esittelyä ei ollut, mutta kappaleen tiimellyksessä Kurkela liihotteli pitkin lavaa osoittamaan jokaista soittajaa vuorollaan, saaden aikaan toinen toistaan myrskyisämmät suosionosoitukset. Lopuksi vielä koko kuusikko asteli lavan etureunaan kumartamaan yleisölle.




Tuomas Holopainen ja Kai Hahto on totuttu näkemään samalla lavalla myös Nightwishin kanssa. Ville Laine




Johanna Kurkela säteili keijukaismaista hyväntuulista energiaa. Ville Laine

Ilman encorea yleisöä ei tokikaan jätetty, vaan muutaman minuutin suosionosoitusten jälkeen yhtye palasi lavalle helmenkalastuksen merkeissä eli aloittaen Pearl Divingilla. Aivan lopuksi palattiin nuotion äärelle Fireside Bardin myötä eli konsertti loppui samoissa merkeissä kuin Asterix-tarinat, juhliin nuotion äärellä. Toisin kuin Asterix-tarinoiden onneton bardi Trubadurix, laulun aloittanut Donockley ei löytänyt itseään puuhun sidottuna ja suukapuloituna, vaan sai laulaa Kurkelan kanssa laulunsa loppuun yleisön ihastuksen kohteena. Kappaleen lopussa Aurin kiertuemuusikot astelivat pois lavalta, joten viimeiseksi lavalle jäivät Aurin varsinaiset jäsenet Holopainen, Kurkela ja Donockley. Tämä kolmikko suoritti myös viimeisen kumarruksen ennen illan päättymistä.




Aurin onnistui esityksellään langettamaan lumouksen, joka sai unohtamaan ulkopuolella olevan maailman onnellisen täydellisesti. Ville Laine

Auri jatkaa kiertuettaan vielä muutamalla Suomen konsertilla, muun muassa Huvila-teltalla Helsingissä lauantaina 23. elokuuta, ennen kuin suuntaa Iso-Britannian ja Manner-Euroopan areenoille. Tampereellakin oli selvästi hyvin kansainvälinen yleisö, sillä paljon kuului aulassa puhuttavan jotain muuta kieltä kuin suomea. Varmasti Nightwish-yhteys tuo konsertteihin kiinnostuneita, vaikka musiikillisesti Auri liitelee eri lokeroissa. Mielestäni Auri on maaginen aivan ilman Nightwish-yhteyttäkin ja seisoo tukevasti omilla jaloillaan.




Nämä kappaleet kuultiin Tampereen illassa. Eniten settiin oli päässyt kappaleita yhtyeen nimeä kantavalta esikoisalbumilta. Ville Laine

Vaikka kovin yritinkin, niin Aurin konserttia on melko vaikea kuvailla sanoin. Se pitää itse kokea, sillä kokemus on sangen kokonaisvaltainen. Yhtye onnistui esityksellään langettamaan lumouksen, joka sai unohtamaan ulkopuolella olevan maailman onnellisen täydellisesti. Leirinuotiojuhlien jälkeen ankea todellisuus lävähti kuitenkin sateen muodossa vastustamattomasti päin kasvoja, uutisotsikoista puhumattakaan.

Todellisuuspako säännöllisin väliajoin on hyvästä ja siinä auttaa ehdottomasti taianomainen Auri.

Auri Huvilateltassa lauantaina 23.8. kello 20.10. Ovet avautuvat kello 17.30.