Neurotieteet voivat auttaa asuinalueiden suunnittelussa, kirjoittaa erikoistoimittaja Jouko Juonala.
Kukapa ei haluaisi asua vihreässä ja viihtyisässä kaupungissa. Minä ainakin haluan, ja siksi suostuin vapaaehtoiseksi ihmiskokeeseen.
Langaton mittauspanta päähän ja matkapuhelimeen ladattu sovellus auki. Yhteyden tarkistus, ja sitten kävelylle Longinojanpuistoon Helsingin Ala-Malmilla.
Pantaan kiinnitetyt sensorit mittasivat kävelyn aikana aivojeni sähköistä toimintaa. EEG-käyrät tallentuivat kännykän MindMonitor-sovellukseen ja sitä kautta tutkijoiden tietokantaan.
Tein koejakson aikana kaksi kertaa 20 minuutin kävelylenkin Longinojan maisemissa. Kävelyjen välillä tein kolme mittausta kotona. Jokaisen mittauksen jälkeen täytin kyselyn kävelyreitistä, omasta mielialasta ja tuntemuksista sekä mahdollisista häiriöistä.
Kokeeseen osallistui yhteensä 50 helsinkiläistä viime elo-syyskuussa. Heidän keräämänsä data on nyt tutkijoiden käytössä pseudonymisoituna, paljastamatta koehenkilöiden oikeita nimiä.
Anastasia Kokkinou ohjasi koetta Longinojanpuistossa alkusyksystä. Kuva: Neurolandscape
Kokeen järjesti kansainvälinen Neurolandscape-hanke yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa.
Kognitiivisen neurotieteen väitöskirjatutkija Anastasia Kokkinou selitti, mistä oli kyse.
– Tavoitteenamme on ymmärtää, miten ihmisen aivot reagoivat kaupunkiympäristöön, jotta voimme optimoida näitä ympäristöjä mielenterveyden edistämiseksi, Kokkinou kertoi.
Lontoossa asuva Kokkinou on kotoisin Portugalista. Hän on yksi Neurolandscape-hankkeen tutkijoista.
Malmilla toteutettu kenttätutkimus on osa Euroopan unionin rahoittamaa nelivuotista GreenInCities-hanketta. Muut hankkeen pääkohteet ovat Barcelona, Ateena, Nova Gorica ja Prato. Nova Gorica sijaitsee Sloveniassa, Prato Italiassa.
Malmi on Helsingin pilottikohde GreenInCities-hankkeessa. Siihen on useita syitä, Kokkinou kertoo.
– Osaa alueesta uhkaa eriytyminen, ja siellä on rapistuvia julkisia tiloja. Longinojanpuisto on luonteva risteyskohta, jossa vanha Malmi ja uusi Malminkentän asuinalue kohtaavat. Puisto yhdistää asukkaita ja madaltaa sosiaalisia aitoja.
Ala-Malmi on betonibrutalistinen alue, joka on kaavoitettu 1980-luvulla. Malminkentälle on tulossa uutta asutusta, joka rakennetaan vanhan lentokentän alueelle. Välissä on pientaloja ja vihreää.
Helsinki teki entisestä Malmin kauppalasta aluekeskuksen 1970-luvun alussa. Keskusta-alueen kaava on 1980-luvulta. Kuva: Aleksi Jalava / IS
Tutkimushankkeen taustalla on ilmastonmuutos.
Helsinki tutkii ja kokeilee erilaisia vihreän infrastruktuurin ratkaisuja ilmastonmuutokseen varautumista ja sopeutumista varten. Longinojan ja sitä ympäröivän puiston kunnostuksessa tuetaan samalla alueen luonnon monimuotoisuutta. Longinojanpuistosta tulee lähiluontokohde, asukkaiden henkireikä.
EEG-mittaukset auttavat tutkijoita ymmärtämään, millaisessa ympäristössä ihminen viihtyy. Longinojanpuistossa olo oli heti parempi kuin Ala-Malmin torilla.
Kokkinou ja hänen työtoverinsa analysoivat parhaillaan Helsingissä kerättyä dataa. Aineiston joukossa on sähköistä käppyrää myös minun aivoistani.
Parin vuoden kuluttua tutkijat palaavat takaisin Malmille tekemään uudet mittaukset. Uutta aineistoa voidaan sen jälkeen vertailla syyskesän 2025 dataan.
Kokeet sujuivat hyvin muutamia pieniä teknisiä ongelmia lukuun ottamatta, Kokkinou kertoi.
– Yhteisön kiinnostus oli korkealla tasolla, ja monet osallistujat kertoivat pitäneensä koetta mielenkiintoisena ja mukaansatempaavana.
Minäkin koin auttavani hyvää asiaa.
EEG-panta tallentaa aivojen sähköistä toimintaa useilla aaltoalueilla. Yksiköt ovat mikrovoltteja. Kuva: MindMonitor
-
Neurourbanismi tutkii kaupunkiympäristön vaikutusta ihmisen aivoihin, tunteisiin ja käyttäytymiseen. Tutkimuksessa hyödynnetään neurotieteitä ja psykologiaa.
-
Tavoitteena on ymmärtää, miten kaupunkitilan elementit – kuten rakennusten mittakaava, vihreät alueet, melu, valaistus ja tilan avoimuus – vaikuttavat hyvinvointiin, mielialaan, stressiin ja jopa kognitiiviseen suorituskykyyn.
-
Aivojen sähköisen toiminnan mittaus antaa aiheesta objektiivista ja vertailukelpoista tietoa. EEG-dataan yhdistetään tutkimuksessa tiedot koehenkilöiden kyselyvastauksista.