Kaikki kirkkohäissä olleet tunnistavat Prinsessa Ruususen Juhlamarssin. Harva kuitenkaan tietää, että tämän suositun häämarssin säveltäjä Erkki Melartin (1875–1937) tuskin olisi voinut astua alttarille oman sävellyksensä soidessa – hän nimittäin rakasti miehiä.
Erkki Melartinin Juhlamarssi – RSO joht. Jorma Panula
Tämä kaikki ja paljon muuta kerrotaan musiikintutkija Tuire Ranta-Meyerin uutuuselämäkerrassa Niin nuori, niin palava – Erkki Melartinin elämä, työ ja musiikki.
Ota tästä artikkelista haltuusi viisi kiinnostavaa Melartin-faktaa.
1. ”Ei ollut helppoa olla erilainen kuin muut”
Erkki Melartin oli sateenkaareva säveltäjä, jonka romanttinen ja seksuaalinen kiinnostus kohdistui ennen kaikkea miehiin. Homoseksuaaliset teot tulivat Suomessa laittomiksi vuonna 1894, joten Melartin joutui koko aikuisikänsä kätkemään ison osan itsestään julkiselta katseelta.
Tuire Ranta-Meyer kertoo kirjassaan, että yksinäisyyden ja toiseuden kokemukset kalvoivat Melartinia. Ystävälleen Irma von Rosenille hän kuvasi, että ”ei ollut helppoa olla erilainen kuin muut ihmiset ja aina pakostakin tuntea kuilu oman tunne-elämän ja muiden välillä.”
Melartin ei koskaan muodostanut pysyvämpää parisuhdetta. Hänen eriasteisiin ihastuksenkohteisiinsa kuuluivat ainakin Suomen Kansallisteatterin näyttelijä Aarne Riddelin (myöh. Orjatsalo), kirjailija Jalmari Finne, säveltäjä Ilmari Hannikainen ja näyttelijä Jussi Snellman.
Avaa kuvien katselu
Jussi Snellman pysyi Melartinin ystävänä tämän kuolemaan asti. Suhteen merkittävyydestä kertoo jotain se, että kun Snellman meni naimisiin Jean Sibeliuksen Ruth-tyttären kanssa, heidän esikoisensa kastettiin Erkiksi ja Melartinista tuli pienokaisen kummi. Kuva: Kansalliskirjasto.2. Melartin piirsi ja maalasi
Jos Erkki Melartin ei olisi valinnut elämänurakseen musiikkia, hänestä olisi saattanut hyvinkin tulla ammattikuvataiteilija. Ranta-Meyer kertoo kirjassaan, että Melartin piirsi ja maalasi nuoresta iästä alkaen ja jatkoi harrastustaan läpi elämänsä. Melartin piti Helsingissä kaksi omaa taidenäyttelyä vuosina 1917 ja 1937.
Melartinin teokset ovat enimmäkseen pastelli- ja akvarellitöitä sekä piirustuksia. Niiden aiheina ovat useimmiten erilaiset luontokuvat ja aivan erityisesti symbolistiset lehdettömät puut.
Kuvataiteilija ja kriitikko Einar Reuter kirjoitti Helsingin Sanomissa 1937, että Melartinin töissä ”väritys on kultivoitua ja usein varsin tehokasta”.
Avaa kuvien katselu
Erkki Melartinin pastellityö Pyhän Markuksen torilta Venetsiasta, 1915. Kuva: Sibelius-museo.3. Iskelmä ja sinfonia voivat syntyä samasta kynästä
Harva suomalaissäveltäjä on ollut niin utelias ja avoin erilaisia musiikinlajeja kohtaan kuin Erkki Melartin. Hän sävelsi muun muassa kuusi sinfoniaa, ensimmäisen suomalaisen kokoillan baletin, oopperan Aino ja lukuisia näytelmämusiikkeja. Säveltäjän laajaan tuotantoon voi tutustua Ylen Soivassa arkistossa.
Edellä mainittujen lisäksi Melartin keräsi kansanlauluja, piti arvokkaana musiikin säveltämistä lapsille ja nuorille ja suhtautui ymmärtävästi niin kaikkein moderneimpaan musiikkiin kuin aikansa populaarimusiikkiinkin.
Kun Yleisradio aloitti toimintansa 1926, Erkki Melartin halusi huomioida uuden viestintävälineen mahdollisuudet ja rajat säveltämällä musiikkia, joka soisi radiossa parhaiten.
Toukokuussa 1930 baritoni Ture Ara levytti Berliinissä Melartinin iskelmän Kadonnut unelma. Tekstin kirjoitti Ture Ara nimimerkillä Topi Aaltonen. Melartin itse käytti salanimeä Eero Mela.
4. Säveltäminen kuuluu myös naisille
Sävellystyön rinnalla Erkki Melartin teki kokonaisen elämäntyön Helsingin konservatorion eli nykyisen Taideyliopiston Sibelius-Akatemian rehtorina ja opettajana. Melartin oli oppilaittensa suuresti ihailema, ja hänet tunnettiin kannustavana ja tarkkasilmäisenä pedagogina.
Melartin rohkaisi säveltämään oppilaan sukupuolesta ja taustasta riippumatta. Hänen sävellysluokallansa olikin erityisen paljon naisia kuten Helvi Leiviskä ja Heidi Sundblad-Halme.
Näin Leiviskä muisteli Melartinia Leena Santalahden haastattelussa vuonna 1972:
Helvi Leiviskä muistelee Erkki Melartinia
5. Kuolema kulki kintereillä
Jos tietää Erkki Melartinin sairaushistorian, voi vain ihmetellä, miten hän ehti tehdä elämässään niin paljon.
Melartinilla todettiin nuorena sydänvika, joka langetti hänen ylleen kuoleman varjon. Myöhemmin hän sairastui vielä tuberkuloosiin, joka oli 1900-luvun alun Suomessa yksi tappavimmista taudeista. Se vei Melartinin pitkäksi ajaksi Nummelan parantolaan, jossa hoitokeinoina olivat raitis ilma ja tuhti ruoka.
Nämä taudit eivät Melartinia kuitenkaan päihittäneet, niin kuin eivät vuosien saatossa koetut katarrit, keltakuumeet ja muut infektiotkaan. Tuire Ranta-Meyerin elämäkerrasta käy ilmi, että iskias-vaivakin hoitui suoraan hermoon annetulla kokaiiniliuoksella.
Myöhemmällä iällä Melartin hoidatti terveyttään vuosittain itävaltalaisessa Gallspachin parantolassa, jossa ”ihmetohtori” Valentin Zeileis antoi ”elektrofysikaalista valohoitoa” ja ”jalokiviterapiaa”.
”Tuskallinen käsittely, mutta ihmeellinen elämänvoima täyttää minut”, Melartin kuvaili hoitojen vaikutusta.
Avaa kuvien katselu
Tuberkuloosia hoidettiin 1900-luvun alkupuolella makuuttamalla potilaita ulkoilmassa. Erkki Melartin kuvassa keskellä. Kuva: Kansalliskirjasto
Kuuntele lisää tarinoita Erkki Melartinin elämästä ja musiikista Outi Paanasen ja Markus Virtasen toimittamassa Erkki Melartin -teemaillassa. Ohjelmassa ovat vieraina Melartin-elämäkerran kirjoittaja Tuire Ranta-Meyer sekä musiikintutkija Matti Huttunen.
