Olga ja Tuukka Temosen tytär Helga on perheen yhteisen elokuvan tärkein näyttelijä.
Tv-lehti arvioi: 15-vuotias Helga Temonen on jähmettyneistä perhesuhteista kertovan Meduusalla ei ole sydäntä -elokuvan tärkein näyttelijä.
Hänen esittämänsä kiltti teinityttö Silja on elokuvan silmät ja sydän, jolle haluaa hyvää niinäkin hetkinä, kun elokuvan muut henkilöt eivät siihen kykene.
Historiaan elokuvaa jää silti marraskuussa kuolleen Olga Temosen ansiosta. Hän kuvasi roolinsa Siljan alkoholisoituneena äitinä alkusyksystä 2023, hieman ennen saamaansa diagnoosia vaikeasta aivosyövästä.
Hallitsevassa roolissa on Olga Temosen oman piilevän sairauden takia painokkuutta, vaikka Minna-äidin osaan kuuluva poissaolevuus ja ajoittainen tunnekylmyys eivät tässä elokuvassa kasva erityisen kiinnostaviksi piirteiksi.
Etäisyys hallitsee liikaakin tapaa, jolla Olga Temonen näyttelee viinilasillisilla itseään turruttavaa kärsivää äitiä.
Samaa voi sanoa itse elokuvasta. Meduusalla ei ole sydäntä on ihmismieltä luotaavana draamana ja toteutukseltaan harmittavankin tavanomainen – etenkin kun ottaa huomioon, miten isoja ja vaikuttavia asioita se käsittelee.
Olga Temonen näyttelee sivuroolissa savitöitä harrastavaa, muista eristäytyvää äitiä. Kuva: Optipari
Tunnelukkoja ohjaaja Tuukka Temonen on käsikirjoittanut elokuvaansa useampia. Olennaisin niistä on perheen äidin kokema syvä trauma, joka on saanut tämän passivoitumaan ja eristäytymään niin kotona kuin sen ulkopuolellakin.
Äidin trauman taustalla oleva rankka tragedia paljastetaan sekä katsojalle että Siljalle elokuvassa vasta myöhemmin. Mistään pikkujutusta ei ole kyse.
Juoni käsittelee vaiettuja salaisuuksia muutenkin. Yhtä lailla tytär piilottelee äidiltään kolmekymppistä miestä, joka salaisissa tapaamisissa on toiminut teinitytön lohduttajana ja huolten kuuntelijana. Hiljaisen ja vetäytyvän roolin täyttää vakuuttavasti Konsta Hietanen.
Siljan aikuista ystävää näyttelee Konsta Hietanen. Kuva: Kuusan Kino
Temosen kaikista elokuvista Meduusalla ei ole sydäntä on herkin ja vähiten kikkaileva. Tukena ei ole nostalgiaa eikä musiikkia (Teit meistä kauniin), ei julkkiselämää eikä tositapahtumia (Valmentaja ja Aika jonka sain) eikä ylilyötyä huumoria (Pohjolan satoa, Vares X ja Cancel).
On vain rankka menneisyys, jonka laineet peilautuvat vieläkin tyttären, äidin ja vieraan kolmekymppisen miehen elämään. Ollaan tilanteessa, jossa katkeruus ja kärsimys ovat kasvaneet jo niin suuriksi, että anteeksianto tuntuu mahdottomalta.
Tarinan neljäntenä pyöränä on samassa talossa asuva mummi, joka muistuttaa vastaavia tragedioita tapahtuneen ennenkin. Lempeän roolin tekee Eeva Eloranta.
Mummi (Eeva Eloranta) on traumatisoituneen äidin sekä nuoren Siljan tuki ja turva. Kuva: Kuusan Kino
Kysymys menneiden vääryyksien hyvittämisestä on kiinnostava mutta myös vaikea, ja sen elokuva myös sanoo useamman kerran ääneen. Yksinkertaisia vastauksia ei ole.
Äidin ja tyttären vaikeaa suhdetta kuvataan kuitenkin harmittavan tasapaksusti.
Runsaiden ainesten käsitteleminen on pikemminkin pyörittelevää kuin eteenpäin vievää. Jännite katkeaa usein. Tarinakaan ei pysy tasapainossa: mitä pidemmälle elokuva etenee, sitä enemmän äidin oireilu vie tilaa Siljan kokemukselta.
Tärkeimmistä hetkistä puuttuu painokkuutta, jota elokuvan väkevä tragedia ja sen aiheuttama trauma vaatisi. (103)
Siljan (Helga Temonen) rooli jää elokuvan lopussa äidin tarinan jalkoihin. Kuva: Kuusan Kino
Nelonen, Ruutu ja Ilta-Sanomat kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.
Meduusalla ei ole sydäntä (2025) Nelonen klo 21.00 maanantaina 1.12. & Ruutu+. Draama ★★